Blogit
Koti asemalla

Kevättä olohuoneessa ja mietteitä lapsista

Tuossa alkuviikon aurinkoisten päivien innoittamana, päätin vaihtaa väriä olohuoneeseen. Tuli joka keväinen vahva keltaisen kaipuu, ja muistinkin että mulla on odottamassa yksi keltainen pellavatyynyliina. Siitä sitten kokeilin mitä laittaisin sen kaveriksi, ja tällainen setti syntyi tällä kertaa. ”Pääsohvalle” reippaasti väriä, ja punaiselle samettisohvalle vähän rauhallisempaa.

Joku hetkellinen väsymysviikko iskenyt tähän, en tiedä mikä loman jälkeinen juttu tämä on. Jatkuvaa päänsärkyä, ja aamulla voisi vaan nukkua. Muutoin viikko taas mennyt kyllä ihan ennätysnopeasti ohi. Vaikka onkin väsynyt, niin kokoajan on jotain ohjelmaa. Tai jos ei ole, niin teen sitä itselleni. Kuten nyt illat olen maalannut muutamia kalusteita uusiksi.

Meidän lapset on kyllä kanssa piristänyt ihan kivasti vastapainona väsymykselle. Vaikka se elämä onkin sellaista lapsiperheen vääntöä nukkuma-ajoista, peliajoista, saako kukkia repiä-keskusteluista ym, niin paljon hyvääkin. Miki sai opettajalta tänään kehut, kun olimme koululla kehityskeskustelussa. Koulun alun pelkoni, saako poika kavereita ja onko tehtävät tarpeeksi haastavia, ovat nyt toistaiseksi ohi. Mikin opettaja on ihan mahtava, ja seurailee lapsia heidän kehitystasonsa mukaan. Kukin tekee sitä mikä on heille sopivaa, ei liian helppoa eikä liian vaikeaa. Miki on saanut myös paljon kavereita, ja tulee hyvin toimeen luokan poikien ja tyttöjen kanssa. Olen niiin helpottunut, kunpa sama linja jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ihan tarpeeksi saanut huolehtia aiemmin ujosta pojasta, josta on tullutkin niin reipas! Miki pärjää ja viihtyy koulussa, ja se on tietty vanhempana iso helpotus.

Nestori taas on Nestori. Haha! Herran itsepäisyys nostaa vaan päätään. Perheliikunnassa poika ei tee mitään mitä pyydetään, silloin kun pyydetään. Kaikki jutut poika kyllä imee itseensä ja opettelee, hän vaan tekee ne sitten kun itse haluaa. Nestori ei puhu paljoa, mutta elekieli on kyllä huipussaan. Osoittaa mitä haluaa ja pälättää omaa kieltään. Vetää jalasta tai paidan helmasta leikkimään. Turha sanoa että äidin pitäisi tehdä kyllä ruokaa. Jos lopetan pään silityksen, Nestori tarttuu käteeni ja asettaa takas päälleen. Lisää! Pukemiskilahdukset ja lattialle huutamaan heittäytyminen tehdään monet monet kerrat päivässä. Tavarat lentää ja kävellään just eri suuntaan kuin pitäisi.

Ollaankin nyt aika monen kanssa naurettu, miten se esikoisen kohdalla ollut vanhemmuuden sädekehä on tippunut jo ajat sitten. Jos luulin olevani silloin hyvä vanhempi jonka lapsi tekee kaiken niin kuin kuuluu, niin en luule enää. Onneksi olen myös kasvanut rennommaksi kasvattajaksi, ainakin omasta mielestäni. Jos Nestori haluaa heittäytyä keskelle ostoskeskuksen lattiaa, niin olkoon hyvä vaan. Muut ihmiset saa ihan vapaasti katsoa pitkään. Jos ruoka valuu pitkin leukoja ja sormilla on kivempi syödä kuin haarukalla, niin sekin on ihan ok. Meillä on onneksi koira joka puhdistaa lattiat.

Onneksi myös mennään kesää kohti, ulkona sotkut ja vedellä kastelu ei haittaa niin paljoa. Voihan äitiys, niin ihanaa ja kamalaa! Uhmaikää odotellessa.

Hei, se olis nyt perjantai! Kivaa viikonloppua. 🙂

-Henna-

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *