Sunnuntaitunnelmia aamiaisnurkasta

Kiinteä penkki

Parasta juuri nyt: valoisat päivät, yhä myöhemmin laskeva aurinko ja appelsiinikauden alku – tässä seuraava sesonkiherkkuni, jota seuraavina viikkoina tulee varmasti nautittua koko vuoden edestä.

Tätä kirjoittaessani kello on vähän yli viisi ja aurinko vasta laskemassa. Syksyllä tämä olisi tuntunut masentavalta, mutta nyt pelkästään positiiviselta – viime kuut kun todistavat, että huonomminkin voisi olla. Omituisesta talvesta johtuen nyt on jo aika keväinenkin fiilis, ja vaikka lunta kaipaankin, toivon samalla myös, että tästä voitaisiin hypätä suoraan jo siihen oikeaan kevääseen. Se on lempiaikaani, kaikki tuntuu olevan edessä ja energiaa riittää ihan eri lailla kuin talven pimeyden keskellä. Nyt tunnelmat ovat vielä vaihtelevat: aurinkoisina päivinä kevätfiilis ottaa vallan, kun taas pilvisinä, pimeinä päivinä – no, on todella pimeää. Onneksi kuu kääntyy ensi viikolla jo helmikuuksi: tämä on itselle aina pieni riemuvoitto ja lupaus tulevasta keväästä, joka ei enää niin kaukana olekaan. Marras- ja tammikuu ovat kaksi inhokkiani, pian niistä on taas päästy pitkäksi aikaa. Huh!

Innostuin nappaamaan muutaman kuvan aamiaisnurkasta, jossa tämäkin sunnuntaipäivä leppoisasti alkoi. Aamurituaalimme ovat samat joka päivä, mutta viikonloppuna kaikki tapahtuu vielä vähän hitaammin. Heti sängystä noustuani nappaan Kertun kainaloon ja suuntaamme ulos, pienen happihyppelyn jälkeen palataan sisälle kahvinkeittoon, ja aamukahvit juodaan kiireettömästi yhdessä keittiön penkillä loikoillen. Tässä vaiheessa Kerttu yleensä jo nukahtaa ensimmäisille päiväunilleen syliini, ja minä nautin vielä yhden ylimääräisen kupin kahvia. Ah, kiireettömät aamuhetket ovat parhaita – olisinpa kukonlaulun aikaan heräävä aamuihminen, niin voisin nauttia niistä vielä paljon nykyistä pidempään.

Yleensä kokoan aamiaisnurkan viereen jotain pientä kaunista katseltavaa, tällöin aamu alkaa vielä vähän pehmeämmin. Ikkunalauta toimii alustana kaikenlaisille vaihtuville asetelmille; miten ihana tuohon onkaan koota erilaisia esineitä, ja kyllästymisen iskiessä vaihteeksi taas siivota hetkeksi ikkunalauta ihan tyhjilleen. Niin sääli, ettei nykyajan taloihin enää tehdä tällaisia – vaikkakin isoissa maahan asti ulottuvissa ikkunoissa on toki puolensa myös. Jos joskus rakentaisin talon, olisi siihen kiva lainailla elementtejä eri aikakausilta; vaikkapa juuri leveitä ikkunapenkkejä isoihin moderneihin ikkunoihin yhdistettynä.

Kiinteä penkki

Keksin haluavani täyttää kiintopenkin takaisen seinän tauluilla, ja asettelin siihen kokeeksi pari kuvaa. Minusta sekalaiset taulukollaasin ovat ihania, ja tämä paikka selvästi huutaa jotain ylleen. Täytyy vielä metsästää sopivia tauluja, mielessäni on ehkäpä tammikehyksiä ja vähän pehmeämmän graafisia aiheita, ehkä jotain vintageakin. Pitäisi ottaa aikaa kirpputoreilla kiertelemiseen, sillä kiinnostavimmat löydöt tulevat useimmiten vastaan vähän sattumalta – harvemmin nettikaupoista kotiin klikkailemalla.

Tuo mustavalkoinen valokuva on muuten itse ottamani kuva Pariisin katoista 25-vuotissyntymäpäivänäni, kuvana ei mitenkään erikoinen, mutta sisältää kivan muiston. Pitäisi enemmänkin hyödyntää omia valokuvia ja muita töitä osana kotia – sen persoonallisemmaksi ei taide voi tulla.

Kiinteä penkki

Saatan toistaa itseäni, mutta tämä kiinteä penkki on ollut kyllä loistava juttu. En enää osaisi tai ainakaan haluaisi nauttia aamiaista ihan normaalin tuolin ääressä, kun sen voi tehdä näinkin mukavasti. Tässä myös yksi juttu, jonka voisin hyvin kopsata seuraaviinkin koteihini – koska elämän pienistä iloista pitää pitää kiinni.

Sellaisia sekalaisia sunnuntaiterveisiä tänään. Ensi viikolla ajattelin metsästää kotiin vähän ihania kevätkukkia, ja esitellä näiden puitteissa lempimaljakoitani tarkemmin. Myös Ikean sänkyni saavat edelleen paljon kysymyksiä (monen vuoden takainen postaukseni näistä roikkuu edelleen blogini luetuimpana), joten ajattelin jossain vaiheessa päivittää kokemuksiani myös näiden puolesta. Entäpä mistä muusta te haluaisitte lukea? Kommenttiboksin puolella saa esittää vapaasti toiveita aiheista, joista toivoisitte kuulevanne lisää.

Ps. Kiinteän penkin rakentumisesta voi lukea lisää täältä – se oli suht simppeli homma, joka hoitui ihan naisvoimin. Kannatti ryhtyä!

Kommentit (2)
  1. Viihtyisän oloinen aamiaisnurkka sinulla.
    Myöhästyin Marimekon mustan Kuusikossa -tyynyn ostossa
    ja nyt se on jo kaikkialla loppuun myyty.
    Tuo Kertun vieressä oleva punoskuvioinen tyyny on myös tosi ihana,
    kertoisitko miltä valmistajalta se voisi löytyä?

    1. Kiitos!

      Tämä tyyny on itse asiassa myös Marimekkoa, Basket-kuosi muutaman vuoden takaa. Valitettavasti ei siis taida olla tätäkään enää myynnissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *