Kodin ensimmäisiä joulujuttuja

Hyvää pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia! Ihan käsittämätöntä, miten marraskuu on hujahtanut jo tähän pisteeseen. Ihan pian kuu on taputeltu ja alkaa joulukuu, joka on fiilikseltään jo ihan erilainen marraskuuhun verrattuna. Ajan kuluminen ei siis tässä vaiheessa haittaa ollenkaan, joulukuussa puolestaan aika saisi vaikka hetkeksi pysähtyä kokonaan, jotta joulutunnelmasta ennättäisi nauttia ihan kaikessa rauhassa.

Monien muiden tavoin myös minä innostuin laittamaan pikkujouluviikonlopuksi kotia vähän jouluisemmaksi. Aloittelin maltillisesti, sillä tykkään kerrostaa joulutunnelmaa pikkuhiljaa aattoa kohti mentäessä. Ensimmäiset joulukukat on kuitenkin nyt hankittu ja tähti ripustettu ikkunaan, ihmeesti sitä tunnelmaa tulee jo tällaisista muutamistakin jutuista. Tässä muutamia tunnelmapaloja kodista ensimmäisten joulukoristeiden kera.

Sohvapöydälle asettelin muutaman männynoksan ja näiden pariksi pari keraamista kuppeloa. Tuollaiset rouheat materiaalit ja vähän kömpelöt muodot innostavat nyt ja sopivat minusta erityisen kivasti juuri joulunaikaan. Leikkojoulukukkia aion ostaa sitten vähän tuonnempana, ainakin runsas amarylliskimppu olisi ihana saada jonnekin tasolle. Vielä toistaiseksi tällainen maltillinen ja pelkistetty tunnelma kuitenkin tuntuu vielä sopivammalta.

Ja pelkistetystä puheen ollen – sellainen on myös tämä ruukkuamaryllis kuluneessa saviruukussaan. Minusta tällaiset ruukkukukat ovat miltei kauneimpia tällä lailla nupussaan. Nämä sulostuttavat nyt keittiötä, viikonloppuna sain tätäkin kivasti eteenpäin ja ensimmäiset valmiit keittiönovet kiinnitettyä paikoilleen. Niin kivaa, kun tätä huonettakin saa otettua nyt paremmin käyttöön ja olohuoneessa ajelehtineet keittiökamat järkkäiltyä ovien taakse piiloon.

Keräsin metsästä sammaleita ja oksia, edellä mainitut päätyivät pieneen hyasinttiasetelmaan vanhaan kulhoon. Myös kuvan kynttilänjalka on vanha, jotenkin tällaiset vanhat, tarinan omaavat esineet puhuttelevat juuri nyt eniten. Tarkoituksenani oli myös väsätä nyt pikkujouluviikonlopuksi pari kranssia ulko-oveen ja sisäpuolelle, mutta nämä jäivät nyt ajan puutteessa tekemättä. Ehtiihän sitä myöhemminkin, sillä joulun odotus on vasta aluillaan.

Tässä yksi pieni joulunodottaja, joka rakastaa tehdä pesän sohvan isoon rusinanväriseen pellavatyynyyn. Se on sopiva koroke ulos kurkisteluun ja mukavan upottava nukkumiseen. Putkityyny on toinen suosikki, ovat pötkylät ihan saman kokoisia keskenään. Näin ne parhaat paikat varataan yleensä ennen kuin itse ennätän ollenkaan sohvalle…

Joulunalusaika on perinteisesti kiireistä ja tällä hetkellä tuntuu, että päivät hujahtavat läpi ja mihinkään ylimääräiseen ei tahdo jäädä aikaa. Muistetaan kuitenkin nauttia myös näistä pienistä hetkistä ja tunnelmista –  sillä onhan tämä aivan ihanaa aikaa. Valot ja kynttilät ja tunnelma ja kaikki.

Tunnelmallista joulun odotusta!

sisustus joulusisustus
Kommentit (6)
  1. Kauniita asetelmia, mutta olisiko hyvä muistuttaa ja muistaa, ettei sammaleiden, jäkälien, eikä oksien ja varpujen keräämiset kuulu jokamiehen oikeuksiin. Puumainen kataja on rauhoitettu ja jäkälä uusiutuu hitaasti. Harmittaa, että näin joulun aikaan blogeissa ja Instagramissa näkyy yllättävän paljon näitä luonnon materiaaleista tehtyjä koristuksia. Maanomistajan luvalla ja omasta metsästä toki saa kerätä.

    1. Kiitos! Ja tämä on tosiaan hyvä muistutus. Luulisin, että aika paljon näitä haetaan ihan omilta pihoilta tai läheisten tiluksilta ja ihan ostetaankin, näin ainakin itse teen. Mutta varmasti joukkoon mahtuu näitä vieraista metsistä riipijöitäkin.

  2. Olen ostanut jäkälää ja sammalta kukkakaupasta.
    Oksia saa omalta tontilta kerätä niin paljon kuin sielu sietää.
    Mutta toki, jos em on kannettu ja katkaistu toisten mailta, ei se ole hyväksyttävää

    1. Sama juttu täällä, itse olen keräillyt koristeita omalta pihalta, vanhempien metsästä ja toisinaan ostanut jäkäliä ja oksia ihan valmiinakin. Bauhausista bongasin juuri kivat valikoimat kranssitarpeita, sieltäkin mukaan tarttui vähän rekvisiittaa. Joskus metsälenkeillä vastaan tulee kaatuneita puita, joista olen oksan tai pari taittanut, sen olen katsonut vielä hyväksyttäväksi. Mutta tokihan toisten mailla kasvavia puita tai kasveja ei saa tuhota tai riipiä, se nyt pitäisi olla kaikille selvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *