Koti sunnuntaina

Sunnuntaiterveiset täältä kotoa. Tänään on ollut aivan huikea sää ja Kertun kanssa ollaankin nautittu auringosta ja ulkoiltu jo moneen otteeseen. Vaikka tänään on palmusunnuntai, ei pääsiäisfiilistä ainakaan toistaiseksi juuri näy täällä kotona – eipä silti, että näin aikuistaloudessa asuneena olisin juuri koskaan koristellut kotia sen kummemmin pääsiäiseen. Ehkä muutaman narsissin tai muun keväisen kukan voisi silti hankkia sisälle tai ulos, kevätkukista tulee aina niin kivaa raikkautta. Tai vähintäänkin voisi poimia vähän tuoreita oksia maljakkoon, se on aina helppo ja nopea tapa loihtia keväistä fiilistä kotiin. Yksinkertaiset koristeet ovat niitä parhaita.

Jokin aika sitten kiepsautin ruokapöytäni taas toisin päin ja nyt nakuttelin sen kaveriksi yhden taulun. Tuo kulmaus onkin tuntunut entuudestaan vähän tyhjältä. Olen myös suunnitellut tekeväni tuohon pienen hyllyn vähän makkarin tyyliä jäljiltellen, mutta saas nähdä innostunko sitten kuitenkaan rakentamaan tätä. Pidän siitä, että seinillä on myös tyhjyyttä, ja juuri nyt tuo yksi taulukin tuntuu ihan riittävältä.  Se nappaa myös kivasti sävyä viereisistä tummansinisistä pariovista – miksiköhän en ole aiemmin keksinyt sovitella tätä taulua tuohon paikkaan.

Nyt viikonloppuna innostuin tekemään Tiiun lanseeraamaa lehtikaalipizzaa, joka osoittautui ihan mahtavaksi – hyvää ja tervetullutta vaihtelua niiden omien suosikkitäytteiden oheen. Otan pizzan teon kohtuullisen vakavasti ja niinpä harmittelinkin, kun kahden kaupan hyllyt olivat pizzajauhoista tyhjillään, omassa kaapissakin kun näitä oli vain pussinpohjallinen jäljellä. Sillä pizzahan ei ole pizza, jos sitä ei tehdä hyvistä jauhoista. Tällä kertaa siis pohjan kanssa piti tehdä pieni kompromissi, mutta ihan hyvä siitä näinkin tuli. Ensi kerralla sama vielä kunnon jauhoista, niin tämä paranee varmasti entisestään.

Myös lyyraviikunan istuttelin isompaan ruukkuun, se on nyt toistaiseksi nostettuna jakkaran päälle erään innokkaan mullantonkijan ulottumattomiin. Ihan hauskan skarppi tuo musta ruukkukin vaihteeksi, sopii hyvin viereisen Iittalan Nappula-ruukun* muotokieleen. Vaikka väreistä innostunkin, on mustavalkoisuuskin niin virkistävää – molemmille paikkansa.

Viime aikoina olen miettinyt paljon kodin merkitystä ja sitä, miltä kotona olo itselle tuntuu – onhan tämä kaikki nyt niin korostunutta vallitsevan tilanteen myötä. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä poden ehkä pientä kotiähkyä ja tympäännystä, nämä omat nurkat alkavat toden teolla kyllästyttää, kun niitä katselee nyt 24/7. Niinpä tämä heijastaa myös bloggausintoonkin, joka muutenkin kulkee aina vähän sykleissä. Olen kuitenkin ajatellut olla ottamatta stressiä asiasta ja kirjoitella tänne kunkin fiiliksen mukaan kevyemmistä ja pienistäkin asiasta – tai sitten olla bloggaamatta lainkaan, jos siltä tuntuu. Nyt saa kuitenkin toivoa: jos mielessäsi on jotain, josta haluaisit erityisesti täällä lukea, kuulen siitä oikein mielelläni.

Mukavaa alkavaa pääsiäisviikkoa!

*ruukku saatu pr-lahjana