Onnea nikkaroimassa
Onnea nikkaroimassa

Vinkit aloittelijalle: sinustakin on viherpeukaloksi!

Tunnistatko ihmistyypin: rakastat kukkia, yrttejä ja kaikkea vihreää ja päätät joka kevät alkaa lukemaan puutarhakirjoja, blogeja ja käydä kurkkailemassa puutarhakauppojen antimia. Suunnittelet uusia kukkalajikkeita pihaan ja viherlaatikoita keittiöpuutarhaksi – sieltä voisi sitten napsia raikkaisiin kesäsalaatteihin yrttejä ja muuta ihanaa.  MUTTA totuus on, että kaikki tämä jää vuosi toisensa jälkeen toteuttamatta. Tulee uusi talvi ja uusi kevät, eikä mitään tapahdu.

Kyllä (viittaan jo täällä), minä olen juuri tätä ihmistyyppiä. Kovasti on haaveita ja ihannelajikkeita, mutta ruuhkavuosien kaaoksessa puutarhaunelmat jäävät unelmiksi. Viherpeukaloni on ennemminkin surmapeukalo: kykenen tappamaan jopa tulppaanit maljakossa ihan muutamassa päivässä. Leikkokukkiin kuluukin tässä perheessä ihan liikaa rahaa, sillä kimppujen elinkaari jää meillä kovin lyhyeksi.

Siksi ostimmekin taannoin tontin, jossa kukat, omenapuut ja marjapensaat ovat valmiina. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö edelleen kiinnostaisi lähteä itsekin perehtymään uusiin lajikkeisiin, niiden kasvattamiseen ja pihamme mahdollisuuksiin. Nythän sitä lääniä vihdoin olisi, ja vain taivas rajana kaiken uuden kasvattamiselle.

Olin siis  iloisesti yllättynyt saadessani käteeni upouuden Johanna Vireahon ja Hanna Marttisen toimittaman, muhkean Taimi-nimisen puutarhakirjan. Tyypilliseen tapaani hullannuin ensin sen viehättävistä kuvista, mutta niitä aikani ihasteltuani aloin iltalukemiseksi perehtymään myös kirjan muuhun sisältöön. Selkeäkielinen ja helppolukuinen ohjekirja on suunnattu kaikille minunlaisilleni, jotka haaleilevat oman keittiöpuutahan kasvattamisesta a:sta ö:hön.

Koska kaikki teistä eivät varmaankaan ole kirjaa nähneet saatikka vielä lukeneet, päätin kysyä kirjan toiselta tekijältä Hannalta muutaman pikavinkin meille aloittelijoille. Siispä tässä, olkaa hyvät!

4 supervinkkiä aloittelevalle viherpeukalolle:

Minä: Voiko viherpeukaloksi oikeasti oppia vai pitääkö sellaiseksi syntyä? Tai siis olisiko pitänyt imeä itseensä mullantuoksuisia ajatuksia jo äidin maidossa? Onko itselläni siis mitään toivoa?

Hanna: Viherpeukaloksi ei tarvitse syntyä, eikä sellaiseksi voi myöskään oppia pelkällä kirjatiedolla. Puutarhuriksi tullaan käytännössä yrityksen ja erehdyksen kautta. Taimi-kirja inspiroi ja antaa toki täydellisen infopaketin, kuinka aloittaa harrastus alkutekijöistä (puutarhan ytimestä siemenestä lähtien), mutta itse työ on tehtävä itse. Itselläni ei henkilökohtaisesti ole viidennenpolven stadilaisena mullan tai pullan tuoksuista lapsuutta. Mutta ehkä juuri se on saanut itseni kaipaamaan vihreää ympärilleni, ja myöhemmin jopa innostuin kouluttautumaan alalle.

Minä: Monet kertovat, että puutarhan hoitoon hurahtaa täysin, kun sen kerran aloittaa. Käykö näin automaattisesti? Entä, jos puuha vaikuttaakin ihan tylsältä, liian sotkuiselta tai jos on liian malttamaton odottamaan työnsä jälkiä?

Hanna: Pakko tunnustaa, etten tiedä ketään, joka olisi lopettanut puutarhaharrastuksen alkuun päästyään. Usein innostus kasvaa sellaisiin mittoihin, ettei vapaa-ajalla muuta ehditä tekemään. Mikäli harrastus ei ole pariskunnan yhteinen, on siis täysin mahdollista, että menetät kumppanisi jonnekin pihan perälle maata tonkimaan. Toisaalta monelle kynnys aloittaa voi olla korkea. Luullaan, että puutarhanhoitoon vaaditaan isoja maita ja mantuja, vaikka viljelyyn ei välttämättä tarvita kuin pieni ikkunalauta tai parveke. Kaupunkilaisena
ja kahden pienen lapsen äitinä en edes tavoittele suurempaa. Pieni pala paratiisia on ihan fine!

Minä: Ihanasti sanottu! Entä mitä välineitä aloitteleva multasormi tarvitsee? Jos haluaa hankkia aluksi vain ne välttämättömimmät?

Hanna: Alkuun pääsee niukoilla välineillä. Lähinnä kannattaa kiinnittää huomiota laatuun. Tärkeintä on oikeat valinnat kasvualustan suhteen. Mullan laadusta ei todellakaan kannata tinkiä. Itselleni todella tärkeää on puutarhan estetiikka. Taimikasvatukseen menee aikaa tovi, joten sillä on väliä, minkälaisia ruukut ovat. Niiden tulee sopia kotini muuhun sisustukseen.

Minä: Mistä vihreistä kannattaa aloittaa? Eli minkä kasvin/yrtin onnistumisprosentti kasvatuksen suhteen on huippuluokkaa?

Hanna: Aloittaisin itsekasvattamisen versotuksesta eli idättämisestä, josta saa palkinnon eli satoa nopeasti. Versottaa voi vaikka vuoden ympäri, ja tilaa tarvitaan vähän. Itse versotus on helppoa, ja saat pikasatoa vaikka
maissin, basilikan ja vihanneskrassin tai retiisin versoista, jotka ovat tällä hetkellä kuuminta superfoodia.

Olen nyt niin innoissani, että aoin antaa kirjan avulla itselleni uuden mahdollisuuden. Projekti ”turmapeukalosta viherpeukaloksi” on siis nyt käynnissä. Uhka vai mahdollisuus :)?

Linnunviserryksen täyteistä viikkoa sulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *