Onnea nikkaroimassa
Onnea nikkaroimassa

Paljon enemmän kuin haarukka

Haarukan varsi tuntuu kädessä yhtäaikaa jämäkältä ja pehmeältä: hyvin muotoillulta siis. Ja on niin kauniskin! Ennen kaikkea tämä kapistus, samoin kuin saman aterinsarjan veitsi ja lusikka, tuovat mieleeni lapsuuden kesät suvun saarimökillä. Niiden kilkatuksen vasten punaisia, ovaalinmuotoisia muovilautasia. Niiltä haarukoitiin lapsiperheen perusmuonaa, lihapullia ja perunoita tai kaalilaatikkoa.

Kesällä jossain antiikkikirpparilla käteeni osui tämä Sorsakosken aterinsarja. En saanut enää silmiäni irti siitä, olennaisesta osasta lapsuuteni ikimuistoisia hetkiä. Jostain syystä en aterimia tuolloin ostanut, mutta hyvin pian aloin kaivata kiiltäviä kaunottaria aterinlaatikkoomme. Aikeissamme oli tuolloin ostaa jokin laadukas, klassinen aterinsarja kotiimme, mutta yhtäkkiä olin täysin vakuuttunut siitä, että en haluaisi mitään uutta. Haluan Sorsakoskea.

Mutta mistä Sorsakosken aterinsarjassa on oikeastaan kysymys?

Sarja on kotoisin Pohjois-Savosta Leppävirran Sorsakoskelta Hackmanin silloiselta aterintehtaalta, jossa 1920-luvulta eteenpäin alettiin valmistaa keittiövälineitä ruostumattomasta teräksestä. Tämä kyseinen aterinmalli on peräisin 50-luvulta. Se on varmasti ollut yleinen monessa suomalaiskodissa, mutta en ole nykyään nähnyt sitä juurikaan enää käytössä.

Hyvillä aterimilla on suuri merkitys lapsiperheen hulinassa, jossa ruokaillaan monta kertaa päivässä. Meillä on parhaillaan käytössä ihan laadukas, suomalainen sarja, joka kuitenkin ärsyttää päivittäin: se on painava ja kömpelö. Sorsakoskessa sen sijaan pidän kaikesta. Muotokieli on siro ja pehmeä, mutta ennenkaikkea välineet ovat erinomaisia käteen ja suuhun.

Aloin siis etsiä Sorsakoskea kuumeisesti kesäkirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä, ja aika monesta paikoista löytyi aina joitakin kappaleita. Olen nyt saanut kasaan pienoisen setin, joka riittää meidän perheen ruokailuihin. Mutta aion hamuta aterimia vielä lisääkin. Niiden hinta ei päätä huimaa, mutta tunnearvo kyseisiä ruokailuvälineitä kohtaan on sitäkin suurempi. Nyt niillä saavat sitten kilkatella meidän perheen lapset. Ihana ajatus, tuo pienten, olemattomien asioiden jatkumo, tässä hullussa maailmassa 🙂

Olisi kiva kuulla, onko joku muukin yhtä hurahtanut Sorsakoskeen? Tai johonkin muuhun vanhaan aterinsarjaan?

Energisiä syyspäiviä <3

Henna

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mistä on paras koti-ilta tehty?

Illat ne vaan pimenee, mutta tänä vuonna olen päättänyt ottaa hämärän hyssystä kaiken ilon irti. Ja se on tietysti aika ihanaa ja helppoakin ihan uudessa kodissa, jossa puitteet on rakennettu juurikin helppoon ja mukavaan oleiluun…

Syksy saa näkyä sisustuksessa

Ensimmäinen syksy talollamme! Vaikka tavallaan on haikeaa, että pitkä kuuma kesä on jo takanapäin, toisaalta viilenevissä päivissä on myös paljon hyvää. Jollain tavoin tuntuu, että nyt pääsemme vasta oikein kunnolla kokeilemaan elämää talon sisätiloissa. Kesällä…

3 x charmantti huonekaluvanhus tekee kodin

Sateen rummuttaessa uutukaiseen peltikattoomme on kotoisaa kääriytyä vilttiin ja tuumailla hetki sisustuksellisia ajatuksia :). Katselen ympärilleni olohuoneessa, jossa kaikki on vielä jokseenkin keskeneräistä – niin kuin muissakin huoneissa. Pääteemana ja punaisena lankana talon kalustamisessa kulkee…

Habitaren herkkuja – mitä niistä jäin himoitsemaan meille?

Käväisin viime viikolla Habitaressa jopa kahtena päivänä, sillä WOU, olin niin positiivisesti yllättynyt tämän vuotisesta meiningistä messuilla. Inspiroivaa fiilistä, värejä, muotoja ja lukemattomia kotimaisia sisustusalan yrityksiä raikkaine ideoineen ja kauniine tuotteineen. Täytyy sanoa, että nyt,…

Suloisilla sadonkorjuumarkkinoilla

Uutukaiseen maalaiselämäämme kuuluu myös pienet paikalliset tapahtumat. Yksi vuoden kohokohta täällä ovat vuotuiset syysmarkkinat, joiden yhteydessä myös jotkut alueen asukkaista avaavat vanhat talonsa ja kauniit pihansa kävijöille ihasteltavaksi. Viime vuosina emme ole rakentamisen tiimoilta markkinoille…

Pinkit ihanuudet – ja muut oman pihan vitamiinipommit

Ristiäisten juhlahumun laskeuduttua olemme saaneet viime viikot vain oleskella talollamme. Kesäelämä on jatkunut leppoisana, ja on tuntunut jopa ihan kivalta, että sydänkesän kuumuus on vähän helpottanut. Toisaalta en pysty vielä edes kuvittelemaan marraskuun pimeyttä tai…

Jihuu, ensimmäiset hipat talolla!

Huh..alkaa olla jo ikuisuus viime postauksesta. Sattuneista syistä (joita muun muassa vauvan syntymä, kesälomat ja talon viimeistely) blogissa on eletty hiljaiseloa. Kaikki on kuitenkin erittäin onnellisesti, uusi pieni ihminen on saatettu turvallisesti maailmaan, ja ihmettelemme…

No nyt on valkoista!

Kaupallinen yhteistyö: Virtasen maalitehdas

Mikä ihanan lämmin alkukesä! Ironista kyllä, meidän perheelle loistavat ilmat eivät silti tarkoittaneet rannalla lekottelua tai leppoisia piknik-retkiä – vaan mitäpä muutakaan kuin talon ulkomaalausta (toiseen kertaan) :). Näin kuivia kelejä olisi varmasti saanut loppukesästä…

Rottinki it is!

Äitiyslomani on alkanut, ja aivokapasiteettia vapautunut yhä enemmän todella merkityksellisille asioille – kuten talon sisustamiselle J. Jos totta puhutaan, meillä alkaa olla jo pienoinen paniikki, että saisimme kodin asumiskuntoiseksi ennen vauvan syntymää – ja viime…

Tervetuloa kesä – ja talon neljäs asukas!

Pitkän ja pimeän talven ajan meillä on siis kasvateltu masua – ja nyt kevätauringon paistaessa asia alkaa viimein konkretisoitua: saamme alkukesästä yhden uuden asukkaan tulevaan huvikumpuumme <3. Olemme asiasta tietysti aivan valtavan innoissamme, ja jollain…