Olgan kotona
Olgan kotona

Spagettia ja purkkiherneitä – päivän paras hetki

Se että olen saanut aikaiseksi 3 ruokakirjaa ei tarkoita sitä että meillä syötäisiin aina huippuhyvää tai -terveellistä ruokaa. Ostan joskus viikonlopuksi pakastepitsoja ja lapset rakastavat nuudeleita, enkä suostu ahdistumaan siitä pätkääkään. Tärkeintä on arjen ruokavalinnat. Kun herkut säästää viikonlopulle niin minulle se riittää. Haluan ajatella että arkiruoka voi ja saa olla yksinkertaista ja edullista, kunhan ravintoarvot suurinpiirtein täyttyvät ja kaikki saavat syödäkseen. Silti ravintoarvojakin tärkeämpää on se, että syödään ja syödään yhdesssä.

Ihmettelin lapsena ja vielä teini-ikäisenäkin kavereiden luona kylässä ollessani, kun kaverini saattoivat tyynen viileästi ilmoittaa vanhemmille etteivät tule syömään kun pöytään kutsuttiin. Olin aivan ihmeissäni, paitsi tietenkin jos sillon olin pitkä ja hoikka ja aina nälkäinen, mutta myös omassa kodissani tuollaisen vapauden ottaminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Meillä syötiin joka päivä kuuden aikaan, koko perhe yhdessä, eikä sitä neuvoteltu Ainoana poikkeuksena ne hetket jos oli kipeä, silloin ei tarvinnut syödä.

Osaatte varmaan arvata, että olen toteuttanut tätä tapaa hyvinkin identtisesti nyt omassani, minun ja Tuukan perheessä. Viikonloppuna perheemme ruokapöytämelskausta seuratessani minulle tuli yhtäkkiä tosi hyvä mieli siitä, että tuo jokailtainen ruokailu yhdessä on todella meille kaikille tosi tärkeä hetki. Silloin käydään läpi päivän kuulumiset, höpötellään turhanpäiväisyyksiä tai ratkotaan ongelmia ja ylipäätään vain ollaan yhdessä, ilman puhelimia, televisioita tai muita ylimääräisiä juttuja.

Minä en koskaan, teininäkään kyseenalaistanut tuota perinnettä, vaan ruokapöytään oli aina kiva tulla. Toivon todella että sama henki säilyy meidän perheessä jatkossakin. Ja se ruoka sitten, se nyt voi olla ihan mitä vain, hyvin simppeliäkin, sillä ei ole sinänsä väliä. Tänään esimerkiksi meillä oli ruokana iso salaatti, Papuspagettia ja joululta jääneitä purkkiherneitä. Ei mitään muuta. Kaukana glamourista ja juhlavasta illallisesta mutta ihan hyvää ja kaikki sai vatsansa täyteen. Aina ei jaksa laittaa ihmeempää, mutta silti yhdessä syöminen on, ainakin minulle, arkipäivän paras hetki.

Sunnuntain ateria: Soija-kasvispataa, salaatti ja etikkasäilykkeitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *