Olgan kotona
Olgan kotona

Dedon muistokirjoitus

Välillä tulee eteen asioita, joista on todella vaikea kirjoittaa. Kuten ehkä blogini ahkerimmat lukijat ovat huomanneet, ei minusta ole kuulunut täällä mitään vähään aikaan. Syy on se, että 13 vuotias dalmatiankoiramme Dedo on kuollut. Koko perhe on surrut asiaa pienessä hiljaisuudessaan jo jonkin aikaa ja vaikka jokainen koiranomistaja tähän osaa varautua, sureminen vie aikaa. Koska Dedo oli todella perheenjäsen, se ansaitsee muistokirjoituksen. Nämä ovat viimeiset hyvästit.

Dedo 2005-2018

Dalmatialainen Dedo muutti meille uuteen, vanhaan taloomme pienenä vauhdikkaana dalmatianpentuna syksyllä 2005. Se saatiin puoleen hintaan, koska sen silmän alla oli pyörre väärässä kohtaa ja muutenkaan kasvattaja ei odottanut siitä valioyksilöä. Mutta sellainen siitä meille tuli. Pentu oli lähes vaaleanpunainen, siimahäntäinen pelkuri joka vähitellen saavutti paikan minun ja Tuukan sydämissä.

Dedo oli ensimmäisenä vastassa kun lapset tuotiin synnytyslaitokselta kotiin. Se kesti neljän pienen lapsen kasvut vauvasta leikki-ikäiseksi, otti jokaisen selkään kiipeämisen, korvista ja hännästä vetämisen vastaan rakkauden osoituksena, mitä ne todella olivatkin. Se nuoli naamat ja lämmitti vieressä sohvalla. Kesti kiukuttelut ja ulos työntämiset, oli aina läsnä ja iholla. Se rakasti meitä, jokaista pilkkuaan myöten.

Dedo oli myös käsittämättömän ahne ja röyhkeä koira. Se vei jäätelöt lasten kädestä, ruoat pöydiltä ja rähisi koirakavereilta luut itselleen. Kerran heitin sille vanhentuneen  mozzarella-pallon. Yllätyksekseni se kerrankin sai jotakin ilmasta kiinni. Kuului iso glumps kun koira nielaisi kiireessään koko pallon kokonaisena alas. Olin varma että se tukehtuisi, mutta se kysyi häntä heiluen lisää tätä herkkua.

Dedo oli tärkeä paitsi meille, mutta myös niin monelle muulle. Sen tunkeileva ja kaikkia rakastava persoona valloitti sydämiä meidän kotieläinpihallamme ne 3 kesää mitä Dedo ehti siellä viettää. ”Äiti kato, DALMADIALAINEN!” oli huuto mikä kuului pihalla tuon tuostakin. Monet ihmiset palasivat sinne yhä uudestaan, kuulemma juurikin Dedon takia. Joka kesä mietin, että saisinpa kokea sen kanssa vielä yhden kesän.

Nyt vuodet Dedon kanssa ovat ohi. Dedon sydän pysähtyi Kuusankosken eläinlääkärin asemalla minun ja Tuukan ollessa läsnä. Vasta silloin sen loputon hännän heilutus pysähtyi. Mutta me saimme sen kanssa 13 vuotta. Riemukasta koiran elämää, herkkuja, kepposia, rapsutuksia ja salaa yöllä sänkyyn nukkumaan kiipeämisiä. Ja nyt, kuten lapset sanovat, ”sohvalla on liikaa tilaa”.

Dedo eli täydellisen koiran elämän ja teki sydämestäni pysyvästi pilkullisen.

Dedo tutustuu perheen kuopukseen Helgaan kesällä 2008

Kommentit (8)

  1. Kaisu

    Voi, tätä lukiessa tuli taas kerran haikeus omastakin koirasta, jonka kuolemasta jo 21 vuotta. Kaunis muistokirjoitus. Varmasti Dodon eli parhaan mahdollisen koiranelämän, se tuokoon teille lohtua.

  2. Maikki

    Hän oli kyllä ihana koira. Ehdin nähdä toissa kesänä farmillasi hänet 🙂 osanottoni 🙁

  3. Jenni

    Voi miten surullista! Voimia kovasti koko perheelle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muru-kissa karkuteillä

Meillä on kaksi leikattua tyttökissaa. Taloon syntynyt 6-vuotias harmaa Kita ja villikissasta kotikissaksi kesyyntynyt 5-vuotias pitkäkarvainen, kilpikonnavärityksinen Muru. Kuten olen täällä aiemminkin moneen otteeseen todennut, en ole erityisemmin ollut kissaihminen, mutta vähitellen tämä kaksikko on…

Rakkaudesta omaan hevoseen

Olen täällä moneen otteeseen kertonut kiintymyksestäni 18-vuotiaaseen suomenhevostammaani Elhoon. Elho eli Elhotar on nykyään siitostamma ja tämän kesän varsa Hermanni on jo 4 kk vanha. Elho alkaa suhtautua varsaan tässä vaiheessa jo aika rennosti, joten…

Ei yhtään herneitä ja muita syksyn merkkejä

”Äiti! mä en löytänyt kasvimaalta enää yhtään herneitä!”. Näin konkretisoitui syksyn tulo viikonloppuna 5-vuotiaalle Torstille. Syksyn huomaa myös kotiin unohtuvista ulkotakeista, eli aamulla ajatellaan etten minä takkia tarvitse ja sitten onkin kylmä. Ja siitä että…

10 pientä asiaa, mistä pidän kodissani juuri nyt

Pakko sanoa että pitkien työmatkojen jälkeen kotona on aivan mahtavaa olla. Onneksi tajusin viime viikolla viikonlopun päätteeksi pitkästä aikaa siivota, joten nyt reissuviikon päätteeksi kotiinpaluu oli sitäkin kivempaa. Pihalla on hommaa vaikka kuinka, ja kun…

10-vuotishääpäivää juhlittiin… jäämällä hotellihuoneeseen.

Olemme Tuukan kanssa olleet viime viikkoina todella kiireisiä Valmentaja-elokuvan ennakkokiertueen kanssa. Kaiken tämän tohinan keskellä häämötti meidän kymmenvuotis-hääpäivämme. Totta kai sitä pitää juhlia! Mutta entäs kun olet viimeiset viikot yöpynyt pelkästään hotelleissa ja elämä on…

Pikkutiput ovat nykyään kanalan teinejä

Muistatteko kesällä kuoriutuneet, pienet pörröiset tiput, neljä ihanaa jotka kiipeilivät lasten olkapäillä? Nyttemmin kiipeily on jäänyt vähemmälle, sillä ne ovat tätä nykyä jo ihan teinejä. Olimme viikon putkeen elokuvan kiertueella ( tallityttöni Emmi hoiti eläimet…

Äiti, muistathan sitten vilkuttaa?

Torsti on päiväkodissa jo toista vuotta ja silti minulla on tähän vielä tottumista. Torsti oppi pian isommiltaan tavan mennä päiväkodin ikkunan alla olevan arkun päälle vilkuttamaan meille saattajille. Ihana tapa, pieni ujosti hymyilevä ja haparoivasti…

Koko perheen vihersmoothievillitys ja porttiteoria

Olen saanut koko perheen, jopa kaikki lapset innostumaan viher- ja hedelmäsmoothieista. Kiitos kuuluu valtavan nopealla vauhdilla kasvaneelle Jungle Juice bar-ketjulle, joka on laukaissut meissä tämän kesän aikana eräänlaisen porttiteorian, joka on johtanut satunnaisten smoothieostosten kautta…

Auttaako liikunta keski-iän kriisiin?

Muistan kirjoittaneeni 20-vuotiaana jossain avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa novellin siitä, kun olen joskus vanha. Kuinka köpöttelen ympäriinsä ja olen ihana mummo. Nyt kun olen 40-vuotias, tuollainen mielikuva ei pelota, mutta ärsyttää minua. Niin väistämätöntä kun se…

Tuukan Nutellapullat

Farmin kahvilan tämän kesän hitti oli Tuukan suunnittelema nutellapulla. Eli toisin sanoen minun kestosuosikkini, vanilja-puolukkapulla, mistä jätetään (minulta kysymättä!) puolukat pois ja kuorrutetaan valmiit pullat vohveleiden päälle valmistamallani nutellakastikkeella. Kamala vitsailu ja vääntöhän meillä oli…