Blogit
Olgan kotona

Piparkakkumaasturi

Tänään oli taas virallisesti se päivä vuodesta, kun minä poltan sormenpääni sulalla sokerilla. Teen piparkakkutalot aina itse tehdystä piparitaikinasta ( vaikka kuulemma kaupan taikinasta olisi helpompi koska se ei juurikaan leviä uunissa ) mutta silti, jääräpäänä teen taikinan itse, koska haluan käyttää taikinassa spelttiä ja intiaanisokeria. lempparitaikinani piparkakku on taloja rakentaessa vähän pehmeää, joten tuntuu että pikeerillä (eli munanvalkuais-tomusokeriseoksella) palasten kiinnittäminen ei toimi, vaan tekeleestä tulee hutera. Niinpä sulatan kiltisti sokeria ja kiinnitän palaset yhteen sillä ja AINA jossain kohtaa tulee palovamma tai kaksi, kuten tälläkin kertaa.

Mutta kuten kuvasta huomaatte, tänä jouluna ei tullutkaan piparkakkutaloa vaan tuli auto. Mietin kovasti mikä olisi meidän perheelle joku tuttu asia minkä voisi rakentaa piparkakusta. Katsoin pihalla seisovaa Defenderiä, meidän maasturiamme ja sen ulkomuoto vaikutti riittävän kulmikkaalta. Defender on auto millä ajetaan perheretket, viikonlopun kaupoilla käynnit ja hevoskuljetukset ja koko perhe rakastaa jostain syystä sitä ihan varauksetta. Etenkin lapset haluaisivat kulkea sillä aina kun mahdollista.

Meiltä löytyi Torstin leludefender, joka on meidän autoamme lyhyempi malli, mutta siitä sain kopioitua suurin piirtein mittasuheet ja kopioin sen päällä auton kaavat leivinpaperille. Siitä sitten muokkaamalla sain haluamani kaavan palaset, mitkä leikkasin piparkakkutaikinasta ja paistoin. Ovien ja ikkunoiden kanssa olen oppinut leikkaamaan niihin uunissaleviämisvaraa, eli leikkasin ikkunat selkeästi isommiksi mitä lopullisessa tulisi olemaan. Liimasin auton sillä inhottavan kuumalla sokerilla ensin kasaan ja koristelin pikeerillä vasta sitten. Ikkunat tein liivatelehdistä.

Lapsista on jo tosi paljon apua piparkakkujen teossa. Minun tarvitsee vain vaihtaa peltiä alle ja paistaa, loput hoituvat heidän toimestaan. Koristelussa he ovat innovatiivisia ja aina tulee mahtavaa jälkeä. Teemme pipareita aina aika ison määrän kerralla, ne säilyvät niin hyvin. Purkitan ne heti kun kuorrutukset ovat kuivuneet ja piilottelen osan purkeista lapsilta, jotta niitä säilyy varmasti jouluun saakka. Piparkakkumaasturi saa huristella pianon päällä pidemmän aikaa, se syödään vasta loppiaisena.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joululahjaperinne Torstin malliin

Anteeksi lukijat että kirjoittamiseni kanssa on ollut kovin hiljaista, edelleen aika on mennyt elokuvan kuvauksissa. Kolme kuvauspäivää Valmentaja-elokuvasta jäljellä, ja sitten saatte lukea täältä minun joulufiilistelyjäni kyllästymiseen asti. Jos ihmettelette blogin uutta ulkoasua niin se…

Kestolakkaa vai ei?

En ole montakaan kertaa kirjoittanut tänne mitään ulkonäköön tai kauneudenhoitoon liittyvistä asioista, koska ne eivät kuulu varsinaisiin kiinnostuksen kohteisiini. Käytän sellaisia tuotteita mitkä olen kokenut toimivaksi, enkä juurikaan ostele uutuustuotteita tai hurahda uusiin juttuihin. Käyn…

Täytetyt punajuuret

Kaupallinen yhteistyö: Arla apetina Tähän yhteistyöhön oli helppo lupautua mukaan, sillä pidan todella paljon paitsi Apetina-juustojen mausta, myös pehmeästä rakenteesta.  Esimerkiksi Apetinan Classic palajuustoa meillä on lähes aina jääkaapissa.  Lupasin kehitellä uuden reseptin, jossa käytän…

Mahdoton idea: Olgan Farmi

Kun kerroin ideastani aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, Tuukka puisteli päätään huolestuneena. Halusin perustaa meille kotieläinpihan. Tuukka ei kuitenkaan kieltänyt, vaan antoi minun touhuta. Selvitin laina- ja eri hankkeiden avustusvaihtoehtoja ja turhauduin. Olin säästänyt ja…

Riitaa ja rakkautta

Meillä on juuri saatu päätökseen parisuhteen huoltoviikot. Ja että mitenkäs sitä huollettiin? No ihan perinteisesti riitelemällä kunnolla.  Meidän parisuhdearkemme rullaa hyvinkin säännöllisellä syklillä. Pitkään menee tosi hyvin, perusarkea, kaikki sujuu ja mukavaa on. Sitten tasaisuus…

Tee itse jouluksi: Havukranssi

Huomenna on marraskuu, joten uskallan aloittaa joulun odotuksen täälläkin. Minulla tuppaa aina menemään nämä jouluvalmistelut niin, että kirjoitan tänne joulujuttuja vasta vähän liian myöhään, eli ihan jouluna. Eli jos joku haluaa niistä hakea jotain vinkkejä…

Hyvästit Woodylle

Tapasin jokin aika sitten naisen, joka toivoi että kirjoittaisin tänne  “eläinmäärän päivityspostausta”. Hän ei kuulemma oikein lukemansa perusteella hahmottanut ketä kaikkia meidän tallissa ja navetassa oikein asustaa. Lupasin yrittää, ainakin vähitellen pitää teitä ajan tasalla….

Macaroneja, myös ilman kananmunaa!

Purkkisäilötyjen kikherneiden ja papujen säilykeliemen käyttö kananmunan korvaajana marengissa on minulle varsin uusi juttu. Tämä papujen prkkiliemi, eli hienommalta nimeltään aquafaba toimii uskomattoman samalla lailla kuin kananmunan valkuainen. Olen käyttänyt sekä valkoisten papujen- että kikherneiden…

Teinihuligaani Tara

Meille saapui kesällä pieni, söpö luppakorvainen koiranpentu, joka nimettiin Taraksi. Sen isä on saksanpaimenkoira ja äiti amstaffi-mixtuura, joten tiesimme että labradorinnoutajan oloinen olemus oli ohimenevää. Nyt tästä pienestä pallerosta on kuoriutunut jättikorvainen teinihuligaani. Olen aina…

Porolle on vaikea sanoa ei

Viimeinen viikko ennen Valmentajaa- leffan kuvausten alkua ja on ollut niin kiire etten ole ehtinyt edes tänne kirjoittaa. Olen yrittänyt olla kaiken töistä jäävän ajan mahdollisimman paljon lasten kanssa, vähän niinkuin varastoon, kun kohta olemme…