Olgan kotona
Olgan kotona

Auttaako liikunta keski-iän kriisiin?

Mitä lapset edellä…

Muistan kirjoittaneeni 20-vuotiaana jossain avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa novellin siitä, kun olen joskus vanha. Kuinka köpöttelen ympäriinsä ja olen ihana mummo. Nyt kun olen 40-vuotias, tuollainen mielikuva ei pelota, mutta ärsyttää minua. Niin väistämätöntä kun se onkin, (ja toivottavasti onkin niin että elän pitkään, kun eihän sekään ole varmaa), en halua vanheta, en halua hapertua, heikentyä. Kun tässä iässä esimerkiksi putoaa hevosen selästä, sitä tulee tosi tietoiseksi vartalostaan ja siitä, ettei ole enää nuori neiti vaan aikuinen ja asia alkaa vaivata. Voinko tehdä jotain tai voin tietenkin, mutta miten? Mistä olisi eniten hyötyä ja mikä olisi vartaloa vahvistavaa mutta silti jotenkin armollista, ehkä ihanaakin?

Tänä kesänä lapsillani, etenkin Helgalla on ollut kova akrobatiabuumi päällä. Loputtomat trampoliinilla käydyt volttitreenit eivät minua houkuta, mutta kärrynpyörät ja siltakaadon kroppaan palauttaminen on tuntunut minulle sopivan haastavalta. Minulla on myös tämän perheen venyttelytreenien vetovastuu, joten olemme jooganneet pihanurmella kun mikäkin leirikoulu. Olen myös yhtäkkiä ilmoittautunut Tuukan mukaan juoksulenkeille ja hankkinut salikortin. Toki ratsastus tuo hyvän liikunnallisen pohjan, mutta tässä pitkässä, loppuelämän kestävässä taistelussa aikaa vastaan sekään ei ihan taida riittää. Tai ainakin voi sanoa niin, että jos on muutakin, myös ratsastusharrastus hyötyy siitä.

Kävin personal trainerin kanssa tulevan saliohjelmani läpi ja huomattuamme että ojentajalihakseni ovat muihin lihaksiini verraten aika heikot, tämä salskea parikymppinen lihaskimppu kannusti minua treenaamiseen sanomalla, että siinä vaiheessa kun ikää tulee lisää eikä enää jaksa kunnolla nousta tuolista ylös, tulee hyvät ojentajalihakset tarpeeseen. Teki mieli kysyä onko tilanne niin paha? Poika ilmeeni nähtyään kiirehti selittelemään, että toki tämä asia ei ole minun kohdallani millään tavalla ajankohtainen. Mutta kuinka oikeassa hän olikaan, tämähän oli juuri se syy miksi olen siellä, hyvissä ajoin. Joku tässä iässä, lasten kasvamisessa, ensimmäisissä harmaissa hiuksissa ja asuntolainassa on, että tajuaa ajan rajallisuuden. Tajuaa sen, että lähtölaskenta on jollain tapaa jo alkanut ja tulee hirveä halu saada elämästä kaikki mahdollinen irti.

…sitä äidit perässä.
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tuukan Nutellapullat

Farmin kahvilan tämän kesän hitti oli Tuukan suunnittelema nutellapulla. Eli toisin sanoen minun kestosuosikkini, vanilja-puolukkapulla, mistä jätetään (minulta kysymättä!) puolukat pois ja kuorrutetaan valmiit pullat vohveleiden päälle valmistamallani nutellakastikkeella. Kamala vitsailu ja vääntöhän meillä oli…

Voi kun saisi yhden kesän olla taas lapsi!

Mietin tänään, että olisipa ihana olla edes yhden kesän ajan taas lapsi. Juosta pitkin pihoja tukka takussa (lapsissa on mahtavaa se että he siirtyvät lähes aina paikasta toiseen juoksemalla!), kiipeillä puissa, etsiä metsämansikoita, putoilla ponin…

Kun lapset eivät ole kotona, voivat aikuiset pyöräillä rauhassa!

On todella vaikea hahmottaa, kuinka monta kertaa päivässä minua kutsutaan nimellä Äiti. Siis tosi monta. Se on välillä raskasta, mutta ennen kaikkea ihanaa. Tänään, tiiviisti perheen kanssa vietetyn kesän loppupuolella Anoppi yhtäkkiä soitti ja haki…

Jos haluan, teen sen. -Eli kesän joka sekunti käytössä!

Kun aina muistaisi tämän. Että elämä on parasta ja aika tuntuu kuluvan hitaammin silloin, kun menee tekee ja kokee niitä asoita mitä haluaa,  ajattelematta liikaa sitä, mikä milloinkin on järkevää. Niin monta kertaa sitä jättää…

Mekkoviikko – eli vanhat mekot kaapista käyttöön!

Minulla on liian paljon vaatteita mitä en osaa, muista tai viitsi käyttää. Tykkään mekoista ja ostan niitä silloin tällöin, mutta niin monena aamuna valitsen mekon tilalle jotain muuta. Nyt kesän kunniaksi päätin sitkeästi pitää mekkoja…

Yhdessä kaikki on kivempaa, niin työt kuin huvitkin.

Raskaat farmityöt vaativat raskaat huvit. Niinpä taivuimme Tuukan kanssa viikonloppuna lasten loputtoman painostuksen alla, ja suostuimme lähtemään illaksi Tykkimäelle. Voi kuinka lapset tietäisivätkään, mikä uhraus tuollainen reissu on meiltä vanhemmilta! Kaikkihan tietävät että huvipuistolysti ei…

Kanaäiti kuoli – tiput voi hautoa myös pesuvadissa

Meitä kohtasi viikko sitten kanalassa tragedia. Hoidossa ollut lainakoira oli lasten kanssa touhuamassa kanalan edustalla ja lapset menivät keräämään munia, kun koira pääsi yllättämään ja ryntäsi Torstin jalkojen välistä kanalaan. Ensimmäinen kana joka sattui koiran…

”Rentouttavaa puutarhanhoitoa”, eli pieni hermoromahdus kitkemisestä

Anteeksi vain nyt kaikki  puutarhaihmiset, mutta kasvimaa harrastuksena on ehkä maailman eniten aikaa vievää. Lisäksi se on raskasta ja palkitsee tekijänsä ärsyttävän hitaasti. Minun kasvimaaharrastukseni ankeus kulminoitui viime viikolla ruokapöydässä, kun olin ostanut lasten mieliksi…

Voiko olla voittaja, jos on kisan ainut osallistuja?

Voi tietenkin, ja siltä tänään tuntui, että olin voittaja. En siksi että suoritus olisi ollut erityisen hyvä, tai siksi että olisin voittanut muut, vaan yksinkertaisesti siksi, koska pystyin sanomaan lapsille kisoista kotiin tullessani että kyllä,…

Lapset kesälomalla ja itse töissä. – Miten te muut selviätte tästä!?

Minulla ei ole hajuakaan miten selviän kunnialla seuraavasta kahdesta viikosta. Yhtälö on suorastaan kiehtova: Kamalasti tekemistä kotona koska kotieläinpiha aukeaa muutaman viikon kuluttua. Lisäksi Helsingissä on vielä iso määrä Optiparin töitä tekemättä, ja sieltä pitäisi…