Taiteilija-askartelijan työpöytä

Mä jouduin alkuvuodesta luopumaan mun omasta ihanasta työhuoneesta, kun huone siirrettiin meidän sijoitettujen lasten käyttöön. Siitä asti olen jotenkin kaivannut sitä omaa työtilaa. Mulla on hirveästi kaikkea askartelu-, ja käsityötavaraa joka puolella, kaappeihin ym tungettuna, eikä niitä sitten kyllä tullut yhtään kaivettua esiinkään. Se ihan oma työhuone oli sinänsä myös vähän turha, kun loppupeleissä mulla oli todella vähän sitä aikaa, energiaa ja oikeanlaista inspiraatiota sielä olemiseen ja tekemiseen. Silti kaipasin jotain tilaa, jotain missä on helppo tarttua työhön, jos inspiraatio iskee.

Pyörittelin pitkään mielessä että teen itselleni jonkin sopen mihin hankin oman työpöydän. Vaikka tilaa onkin paljon, piti silti miettiä että missä se paikka on. Ei makkariin, se on rauhoittumistila, ei lastenhuoneisiin, ei miehen työhuoneeseen, jonka kaaos vain tukkii inspiraation, ei keittiöön. Ainoa vaihtoehto oli olohuone. Halusin pöydän myös ikkunan eteen, jotta voin ottaa tuotekuvia pöydällä tarvittaessa, eli luonnonvaloa täytyi olla.

Pöytäostoksilla

Yritin kaivaa meidän varastoja, mutta kaikki pöydät oli roudattu puodille tai muuhun käyttöön, joten oli käytävä ostamassa uusi. Meidän lähellä on Jysk, ja vaikka olen jotenkin olettanut että se on sellainen 90-luvulle jäänyt kulahtanut myymälä, yllätyin positiivisesti. Löytyi kiva työpöytä edullisesti, ja samalla reissulla edellisen postauksen penkki, joka on sängyn päässä, ja töihin uusi tuoli. Huonekaluissa haluaisin toki ensisijaisesti kaivaa varastosta jotain, tai kirppikseltä. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa kirppiksiltäkään etsiä, joten näillä mentiin.

Sitten kaivelin mun askarteluvarastoja ihan innoissani läpi, kaivoin tarravarastot, kalligrafia-oppaat, vesivärit, maalit, paletin, pensselit ja kynät esille. Kaikki Ikean kärryyn, aivan käden ulottuville inspiraatiota odottamaan. Kynttilöitä, pari taulua, ihanan värinen tuoli, lankakorit… ja se oli siinä. Myös uudet Annie Sloanin kalkkimaalit odottavat syyslomaa. Tosin vähän tuntuu että voisin tänään jo aloittaa maalailun… (tai sitten menen pihatöihin, kun niin ihana keli ja vapaapäivä.)

Tässä nytkin näpyttelen postausta, uuden pöydän äärellä. En tiedä koska innostun tekemään muita juttuja, mutta en ota siitä stressiä. Pääasia että on joku oma paikka mihin istahtaa kun inspis iskee. Mikään ei ole niin paha inspiraation tappaja, kuin se että kaikki tarvike pitää ensin kaivaa jostain kaappien perältä, ja sitten vielä raivata itselle johonkin tila tekemiseen…. Jo pelkkä ajatuskin tuo tunteen että enpäs teekään.

Nyt on kuitenkin tila missä tehdä, ja olen siitä niin iloinen.

Nyt mä taidan kuitenkin häippästä tuonne ulos hetkeksi. Ja siis hei, me käytiin tänään kävellen ruokakaupassa huppareissa! Nyt on lokakuu, ja me käytiin HUPPAREISSA kaupassa. Kreisiä. (Ihanaa, mutta tiedä sitten onko ilmaston kannalta hyvä asia….)

Ihanaa uutta viikkoa!

-Henna-

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *