Blogit
Koti asemalla

Olohuoneen syksyä osa 2

Tein noin viikko sitten tänne postauksen meidän syksyisestä olohuoneesta. Tyylistäni poiketen, valitsin tänä syksynä olohuoneen väreiksi ruskean eri sävyjä. Ajattelin vielä näyttää miltä meidän toinen sohva, eli metallinen sänky näyttää syysväreissään.

Ruskeaa, kellertävää ja harmaata siinäkin tietty. Kaivoin myös mun ihanan ruskean vanhan silkkitäkin tuohon. Kuvassa se näyttää vähän liiankin kiiltävältä, mutta on niin ihanaa köllötellä tuon paksun täkin alla. Talvella sitä todellakin tarvitaan tässä talossa. Ainoa miinus että tuo painava ja liukas täkki on jatkuvasti liukunut lattialle kun joku tuossa istuu.

Kovasti tuo nurkkaus kaipaisi vielä jotain valaisinta, mutta en ole löytänyt sopivaa. Joku pieni siro kuparinen valaisin olisi söpö tuossa hyllyllä. Niin ja kyllä, sohvanalunen on täynnä leluja jatkuvasti, nyt kuvissa kurkkii Nestorin paloauto. Ties mitä tuolta sohvan perältä vielä löytyy. 

Nestorista puheenollen. Arvatkaas mitä se poika keksi tehdä tuolle silkkitäkille… Mä olin illalla asetellut kaikki syystyynyt ja täkit, siivonnut olohuoneen jne. Päätin että kuvaan kaikki vasta aamulla, koska illat alkaa olla jo liian pimeitä kuvaamiseen. Vilkaisin viimeisen kerran sohvalle, nautin siisteydestä ja painuin nukkumaan. Aamulla heräsin ja huomasin että Nestori on jo noussut. Ryntäsin olohuoneeseen (mun aamut alkaa usein näin vauhdilla…) ja voi järkytys. Nestori oli löytänyt uudet sormivärit keittiöstä… Poika ja lattia oli sormiväreissä, uusi yöpuku sormivärissä. Mikä pahinta, ne sormiväripurkit makasi avattuna mun ihanan silkkitäkin päällä! Joten kyllä, silkkitäkki oli kestänyt vuosikymmeniä puhtaana, kunnes tuli meidän ”Eemeli”, ja silkkitäkki ei ole enää siisti vaan sitä koristaa iso musta sormiväriläiskä. Eikä tämä tähän loppunut. Kissakin käveli vastaan isot sormiväriläiskät selässään. Nestori oli uittanut uuden palapelin paloja sielä väreissä ja heitellyt niillä kissaa. Voi Minni-raukkaa!

Voin kertoa ettei pahemmin vauvakuume takaraivossa kolkuta kun tuon meidän riiviön kanssa elelee. Tuo poika ehtii, keksii ja tekee just mitä haluaa. Onneksi sen silkkitäkin tahran voi taitella piiloon…

-Henna-

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *