KODIN TAIDEPROJEKTI JA MUUTAMA SANA TAITEEN HANKKIMISESTA

yhteistyössä Galerie Anhava

anhava1-800

Olemme asustaneet kotiamme nyt syyskuun alusta alkaen, eli reilun puolen vuoden verran. Sisustus alkaa hiljalleen muotoutua, vaikka tismalleen valmis se ei vielä olekaan – ja mahtaako koskaan tällaiseksi tullakaan. Uuden kodin seinät ovat vielä toistaiseksi aika tyhjät, ja tähän liittyykin yksi tämän kevään kotiprojekteistani. Suunnitelmissani on ollut lisätä kotiin enemmän taidetta, joka toisi vähän uutta ulottuvuutta muuhun sisustukseen. Julisteprinteillekin on toki oma paikkansa, mutta kyllähän aito taide on kuitenkin aivan eri asia – tätä haluan korostaa kotonani jatkossa nykyistä enemmän.

Projektini sai myötätuulta, kun minulle avautui blogini myötä mahdollisuus päästä tutustumaan taiteen hankkimiseen ja galleriatoimintaan helsinkiläisessä Galerie Anhavassa. Niinpä piipahdin eräänä Helsinki-päivänä tutustumiskäynnille galleriaan, jossa juttelimme taiteesta pitkät tovit. Visiitin myötä innostuin taiteella sisustamisesta entistä enemmän ja sain sopivan kimmokkeen kirjoitella asiasta tänne bloginkin puolelle. Tässä seuraavana siis muutamia huomiota taiteen hankkimisesta ja kurkistus myös erääseen meille lainaan päätyneeseen teokseen.

anhava8-800

Itse pidän taidetta tärkeänä osana sisustuskokonaisuutta; taiteella saa usein luotua sisustukseen persoonallisuutta ja omaleimaisuutta, jota massaprinteillä harvoin saa aikaiseksi. Usein taiteeseen liittyy myös jonkinlaisia muistoja ja tarinoita; tauluthan yleensä kulkevat matkassa mukana pitkän aikaa. Jos ajatellaan taiteen pitkää elinkaarta ja merkitystä sisustuksessa, on minusta se ehdottomasti perusteltu hankinta siinä missä muutkin laadukkaat ja kestävät sisustuksen peruspilarit. Jotenkin on jopa vähän nurinkurista, että sisustukseen ollaan valmiita panostamaan isojakin summia, mutta seinät unohdetaan täysin – kuitenkin ne ovat osa kotia siinä missä kaikki muukin.

anhava9-800

Mutta mistä sitten aloittaa? Jos ala on vieras, saattaa liikkeelle lähtö tuntua ensi alkuun hankalalta; sitä se ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollenkaan ole. Ensimmäinen ja tärkein sääntö anhavalaisten mukaan on olla aktiivinen: kun kiertää katsomassa hyvinkin erilaisia näyttelyitä ja tutustuu erilaisiin teoksiin, alkaa melko nopeasti huomata mistä pitää ja mistä ei. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta aina kannattaa kysyä – tämä saattaa avata teoksesta jonkin täysin uudenlaisen kulman. Näin kävi myös minulle; monet galleriassa esillä olleet taulut avautuivat ihan eri tavalla, kun kuulin tarinasta niiden taustalla.

anhava2-800anhava5-800

Anhavalta painotettiin, että gallerioiden ovet ovat aina avoimia kaikelle kansalle, sisälle astumista on siis turha ujostella. Myös museoita ja taidelainaamoja toimii useimmassa kaupungissa. Tarjonnasta ei siis ainakaan isommissa kaupungeissa ole juuri pulaa, ja internet helpottaa asioita entisestään. Valinnassa kannattaa unohtaa tietynlainen tiukkapipoisuus ja liiallinen yhteensovittaminen kodin muuhun sisustukseen: onnistuneen valinnan tuntee ennen kaikkea siitä, että se jollain tavalla sykähdyttää. Tällaisiin valintoihin myöskään harvemmin kyllästyy. Toisaalta maku saattaa myös ajan mittaan muuttua, ja sekin on täysin luonnollista. Samoista asioista ei tarvitse pitää koko elämänsä ajan – jos teos on joskus tuntunut mieleenpainuvan ihanalta, on se jo tehtävänsä tehnyt.

anhava7-800

Päinvastaisesti kuin joskus stereotyyppisesti saatetaan luulla, ei taide ole ollenkaan vain varakkaampien etuoikeus. Itse asiassa taiteeseen pääsee kiinni hyvin pienelläkin rahalla. Anhavasta kerrottiin, että suuri osa tauluista myydään osamaksulla; tämä on mukava ja helppo tapa hankkia taidetta kotiin. Taidehankinnat voi aloittaa kivuttomasti myös lainaamotoiminnan kautta. Tämä toiminta tosin on gallerioissa harvinaisempaa, ja keskittynyt lähinnä erillisten taidelainaamojen puolelle.

anhava3-800

Itse pääsin kuitenkin sovittelemaan kuvausta varten  yhtä Anhavasta lainattua teosta kotiini. Valintani osui Elina Merenmiehen teokseen, jonka eläväiset viivat jäivät mieleeni. Ja kyllähän graafinen, musteella käsintehdylle hiekansävyiselle paperille toteutettu teos innosti jo värienkin puolesta. Merenmies on pidetty pitkän linjan taiteilija, jonka ansiolistalle mahtuu Ars Fennica -ehdokkuuden lisäksi laajalti niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin näyttelyitä, Anhavan listoilla hän on ollut jo vuodesta 2001. Tykkään siitä, että teoksissa on tulkinnanvaraa; moni Merenmiehen teos leikkii esittävän ja ei-esittävän rajapinnalla. Tämäkin työ tuo orgaanisten viivojen myötä mieleen vähän puun juuret, vaikka lähtökohtana ihminen onkin.

anhava4-800

Ripustin teoksen olohuoneeseen sohvan viereen, se sopi siihen kuin nakutettu. Tuo kohta olikin jo kaivannut jotakin tällaista ylleen. Itse olen ripustuksessa melko vapaamuotoisen tyylin ystävä, ja saatan sekoitella surutta hyvinkin erilaisia teoksia keskenään. Korkeus on kuitenkin yksi kulmakivi, joka kannattaa pitää mielessä; usein näkee tauluja ripustettavan liian ylös, jolloin kokonaisuus näyttää heti vähän ontuvalta. Myös ryhmittely on tärkeää, itse pidän eniten vähän epäsymmetrisistä, tiiviisti ryhmässä sijaitsevista tauluista. Usein jo yksittäinenkin taulu on kauneinta ripustaa epäsymmetrisesti: esimerkiksi lipaston päällä oleva taulu keskikohdan sijaan lähelle lipaston jompaa kumpaa reunaa, ja makuuhuoneessa mieluummin sängyn sivuun kuin keskelle sänkyä. Tällaisissa lyhyemmissä seinänpätkissä puolestaan symmetrisyyskin toimii. Näinpä ripustin taulun keskelle nurkan ja ikkunan välistä seinää, mutta kuitenkin melko alas.

anhava6-800anhava10-800

Tämä teos ei tullut meille pysyvästi  – mikä on kyllä pieni vahinko – mutta hyvä alkusysäys taiteen maailmaan tämä oli. Luulen, että jatkossakin tuossa paikassa tulee kuitenkin olemaan jonkinlainen taulu; ehkä grafiikkaa tai ehkä jokin maalaus, miksei pieni kollaasikin. Tämän perusteella on kuitenkin hyvä lähteä metsästämään muita hankintoja. Kiitos Anhavalle mukavasta vierailusta ja innoituksesta – taidetta on ehdottomasti saatava omaan kotiin lisää. Näihin asioihin palataan varmasti vielä uudemmankin kerran täällä blogin puolella.


I am very interested in art at the moment and would like to add more of it to my home. On the other day I visited Galerie Anhava, an art gallery in Helsinki, and that visit gave me a great deal of inspiration and enthusiasm. I borrowed one art piece from the gallery and placed it to our living room – it looks very nice there, don´t you think? Print posters do have their own time and place, but they cannot be compared to art in any way – real art is a long-lasting part of the decoration which makes the home much more personal.

PALMUN KATVEESSA

palmu1-800 palmu2-800 palmu3-800

Tunnustetaan: olen aika hullaantunut viherkasveihin. Sitä mukaa kun kevät on edennyt, on meidän kotikin muuttunut askel askeleelta vihreämpään suuntaan. Viherkasveilla saa niin mukavasti freesattua kotia ja täytettyä vähän tyhjiä nurkkiakin – ovat siis äärettömän helppo, edullinen ja tehokas sisustuselementti.

Uusin tulokas meillä on tämä 2,7-metrinen palmu. Se kärrättiin kotiin viikonloppuna ja nostettiin paikalleen meidän ruokasaliin. Palmu on peräisin vanhemmiltani, jossa se alkoi jo hipoa kattoa, meidän salissa puolestaan sillä on vielä vähän kasvuvaraa. Hontelo, vähän oksiaan riiputtava palmu on minusta tosi symppis tapaus ja sopii hyvin tuon ruokasalin epämääräisen kulman täytteeksi. Ja koko ajan lisääntyvän valon myötä nuo riippuvat alaoksatkin piristyvät varmasti vähän terhakammaksi – tai näin ainakin toivotaan.

palmu4-800palmu6-800

Jokin aika sitten meillä kävi vieraana pari tässä talossa lapsuusaikanaan 30-40-luvulla asunutta rouvaa. Heillä oli tietysti kerrottavanaan talosta lukuisia tarinoita, joita me kuuntelimme suurella mielenkiinnolla. Kävi ilmi, että juuri tuossa samaisessa ruokasalin kulmassa on ollut pyöreä valkoinen, yläosastaan koristeellinen kakluuni. Tätä epäilimmekin, sillä löysimme takan perustuksia purkuvaiheessa. Silti tämä tieto pisti oikein harmittamaan; kakluunin olisin jo muutenkin pitänyt tuossa mielellään, ja sepä pirskatti vieköön oli vieläpä noin kauniskin. Ehkä jonain päivänä hankimme tuohon vanhan valkoisen kaakeliuunin jos ei muuta niin koristeeksi, vanhoja purkutaloista haalittuja uuninkaakeleitahan on jonkin verran saatavilla. Toistaiseksi kuitenkin tuo palmu saa töröttää paikassaan peittäen kakluunin jäljiltä kulmikasta nurkkaa. Palmuthan olivat suosittuja sisustuselementtejä vanhojen talojen salissa, joten kyllähän se tyyliin sopii tämäkin.

palmu5-800

Meiltä taitaa löytyä viherkasveja nyt miltei joka huoneesta, mutta luulen, että tämä ei jää vielä tähän. Parhaillaan herättelen talvehtinutta viikunapuutani ja jos se ei tuosta tokene, pitää toinen samanmoinen ainakin hankkia tilalle. Vaikka toisaalta – kohta pääsee jo suunnittelemaan pihajuttujakin, tämä varmasti taittaa vähän intoa sisäkasvienkin suhteen.

Onkos teillä havaittavissa samanlaisia kevätoireita?


New in: a huge palm tree which is from my parents. It was getting too tall for their house, but it fits very well to our dining room – at least for a moment.

MERCI – LIFESTYLEKONSEPTI PARIISILAISITTAIN

merci15-800

Lyhyen Pariisin-reissuni aikana keskityin lähinnä pyörimään ydinkeskustassa La Fayetten ja Louvren välimaastossa, mutta yhden vierailukohteen päätin jo ennen matkaa. Halusin ehdottomasti käydä lifestylekonsepti Mercissä, joka sijaitsee pikkuisen kauempana, Le Marais´n alueen takana 11. kaupunginosan tuntumassa. Pieni välimatka ei kuitenkaan ollut ongelma, metrolla pääsi näppärästi miltei suoraan putiikin ovelle. Ja olihan Merci ehdottomasti näkemisen arvoinen elämys, jonne kannatti lähteä kauempaakin kaupungista. Tässä muutamia tunnelmapaloja liikkeestä:

merci1-800merci8-800merci6-800merci7-800

Merci levittäytyi useaan kerrokseen, joissa edustettuna oli niin pukeutumisen, kodin, kosmetiikan kuin lahjatavarankin puolet. Tuotevalikoima oli yleisesti ottaen aika boheemi ja sisustuspuolella vähän industrialhenkinenkin, mutta toisaalta edustuksissa oli myös skandimerkkejä kuten Hayta. Tuotevalikoimasta saattoi bongata mitä tahansa hippimekosta Design Lettersin mukiin ja Adidaksen lenkkareihin; se oli vähän hämmentävää, mutta oikeastaan myös ihan hauskaakin – koskaan ei tiennyt, mitä kulman takana tulee vastaan.

merci5-800

Tuotteiden sijaan kiinnostavinta katseltavaa tarjosi kuitenkin itse myymälä. Ehkä huikein elementti oli sisätiloissa korkeuteen kurottelevat paksut ja vanhat puut, jotka olivat juuri nyt täynnä vaaleanpunaista pikkuruista kukkaa. Muutenkin kasveja oli ihan joka paikassa myymäläständeistä lähtien, myytiinpä niitä ihan kimppuinakin asiakkaille. Koko myymälä oli kuin elävä puutarha, jonka sekaan myynnissä tuotteet oli hurmaavasti sekoiteltu – katsottavaa riitti ihan joka kulmalle.

merci12-800 merci9-800merci2-800merci19-800merci10-800 merci3-800 merci4-800

Itseäni houkuttelivat eniten Mercin ihanat pellavatekstiilit, joita löytyi ihan joka lähtöön ja väriin. Myös notkuvat astiahyllyt olivat täynnä vaikka mitä kivaa, juuri sellaista aitoa itse tehdyn näköistä keramiikkaa, joka tällä hetkellä on kovassa huudossa. Valitettavasti vain mikään näistä ei olisi mahtunut matkalaukkuuni (matkustin käsimatkatavaroilla, ja laukkuni meinasi jo muutenkin ratketa liitoksistaan), niinpä ostokset jäivät tekemättä. Kasvien keskellä lekotteli myös täydellisen vaaleansiniset Leviksen 501-farkut, mutta nekin saivat jäädä paikalleen. No, saahan näitä Suomestakin.

merci17-800merci18-800 merci16-800

Myös Mercin ulkopuoli oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Konseptille uskollisesti myös liikkeen edusta oli täynnä runsaita ihania ruukkukasveja, ja mahtuipa somisteeksi pieni punainen autokin. Juuri tällaiselta unelmoin oman pihankin joskus näyttävän, alla kaunis kivetys ja sen päällä kasapäin isoja ruukkuja ja jättimäisiä kasveja, väreinä yksinkertaisesti valkoista ja vihreää. Nyt heräsi puutarhainto!

Pariisin sisustustarjonta on yleisesti vähän heikompaa, ja varsinkaan skandityylin ystävälle kaupunki ei tarjoa ihan kamalasti nähtävää. Mercissä kuitenkin katsottavaa riitti, ja sisustuspuolen tarjontakin oli tosi laajaa – ja vaikkei liike varsinaisesti skandityyliä edustakaan, löytää skandinaavisenkin sisustuksen ystävä varmasti jotakin kivaa valtavasta tuotevalikoimasta. Ja tuotteiden ohella liikkeeseen kannattaa piipahtaa jo ihan pelkän elämyksellisen myymäläarkkitehtuurinkin takia. Olihan tuo huikea paikka, kannattaa siis ehdottomasti poiketa, jos näillä seuduilla liikutte.


During my stay in Paris I paid a visit to Merci concept store. The whole store was amazing, full of flowers and plants and huge trees that were blossoming at that very moment. The product selection covered everything from hippie dresses to Hay furnitures and Adidas sneakers, which was a bit confusing but also very exciting – you never knew what was behind the next corner. The style of the store was bohemian rather than scandinavian, but I still found many interesting things. The best thing though was absolutely the store itself – even the outside of it was very beautiful and well designed.