Tunteiden myrskyä mökillä

Me ollaan oltu melkein koko viikko mökillä. Alku oli kyllä vähän hankala ja ikävä, mutta nyt tässä alkaa vihdoin päästä vähän rentoon fiilikseen.

Meidän Unto-koira säikäytti ensimmäisenä oikein kunnolla. Päästiin mökille niin koira sai todella vakavan näköisen sairauskohtauksen. Mä oikeasti luulin että nyt tuo kuolee meidän silmien eteen! Tilanne oli ihan kamala, pääsin just mökille, mukana kolme lasta, ei miestä, koira ei anna koskea ja tuntuu kuolevan mun eteen. Onneksi täällä oli miehen vaari ja vaarin naisystävä paikalla, olisin varmaan saanut yksin paniikkikohtauksen. Luojan kiitos netistä, äkkiä eläinlääkärin numeroa etsimään ja vauhdilla autoon ja lääkäriin. Lopulta koira virkosi hiljalleen itsekseen, mutta syy ei selvinnyt. Luultavasti kyseessä oli pääosin jokin lämpöhalvaus, oireet oli vain vähän erikoiset.
Lopulta koira juoksi iloisesti ympäri mökin pihaa lintujen perässä, ja mä olen ollut niin kiitollinen että meillä on tuo rakas vielä hengissä! On ollut erityisen mukavaa seurata koiran riemuisaa leikkiä ja touhotusta.

Kopioinkin tähän muille koiranomistajille tiedoksi täältä ohjeen, mikä avuksi lämpöhalvaukseen.

Koiran lämpöhalvauksen ensiapuna koira tulee siirtää viileämpään paikkaan ja kastella haalealla vedellä koko koira tai ainakin sen vatsa, kaula ja jalkojen sisäpinnat. Koiran voi viedä esimerkiksi suihkuun, rantaan kahlaamaan tai kääriä sen ympärille märkiä pyyhkeitä. Viilennystä ei saa suorittaa jääkylmällä vedellä, sillä se vain lisää kehon rasitusta ja saattaa laskea koiran ruumiinlämmön liian alhaiseksi. 

Tällä viikolla meillä päättyi myös lasten pitkä sijoitus, ja melkein heti tuli soittoa jo mahdollisesta uudesta sijoituksesta. Tarkemmin en voi tietenkään kertoa, mutta sanotaan näin että ei näissä tunnelmissa paljoa päässyt relaamaan. Pitkän sijoituksen päättyminen on aina kovaa tunnemylläkkää, kyllä sitä saa miettiä asioita jonkin aikaa ennen kuin tottuu taas että meitä on vain me kolme taas. Kyllä myös pelotti miten jaksan heti uuden sijoituksen siihen perään, varsinkin tässä tilassa. Se kuitenkin lopulta peruuntui, ja nyt ollaan sitten saatu olla vain oman perheen kesken ja rentoutua.
Hyvä niin, koska stressasin jo sitäkin, että mitä tämä kaikki stressi tekee tälle vauvalle sisälläni. Tosi fiksua meininkiä siis. Nyt täytyy ottaa iisisti, ja toivoa ettei mitään satu enää. Vauva onneksi voi oikein hyvin, ja raskaus etenee niin kuin pitääkin.

 Hiukan ollut outoakin olla täällä kahdestaan Mikin kanssa. Onneksi poika osaa lukea ja touhuta itsekseenkin, ettei tarvitse kokoajan viihdyttää. Mä olen myös aika huono kaikissa miesten jutuissa. Esim. meillä oli pieni ongelma, kun Miki halusi mato-ongelle. Muuten ihan hyvä, mutta kumpikaan ei suostu laittamaan matoa koukkuun! Miki on perinyt mun ällötyksen matoihin, sammakoihin ja muihinkin limaisiin otuksiin. Äitini ehdotti puhelimessa että teemme taikinasta kaloille syöttejä. No sekin kosahti siihen että kukas ne kalat irrottaa koukusta?? Että näin meillä.

Onneksi mies saapui tänne eilen bussilla perässä ja hoiti nuo pojan mato-ongelmat sun muut. Vaikka tällainen pieni ero miehestä tekeekin välillä parisuhteelle ihan hyvää, niin kyllä sain todeta taas että onneksi meillä on toisemme. Yksinkin pärjäisi jos olisi pakko, mutta mä mielelläni annan matohommat miehen hoidettavaksi ja itse hoidan ruoat ja ”naistenhommat”.

Onneksi mulla on myös Unto. Se kulkee turvana yöllä mukaan huussille, ja pelottaa sammakot pois ennen kuin mä tuun perässä. Myös Miki ottaa usein koiran mukaan vessareissuille, hih!

Tunteikasta mökkeilyä on siis ollut. Pelkoa, kauhua, haikeutta, helpotusta, ikävää, nautiskelua, jännitystä, iloa, kiitollisuutta. Kaikki tämä alle viikossa.

Ensi viikolla sitten jotain muuta.

-Henna-

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Se olisi ollut aivan järkyttävä kokemus, niin mulle kuin lapsillekin… Koira on vielä niin nuori, vasta vajaa 2-vuotias, niin ei sitä osaa yhtään valmistautua tuollaiseen… Luojan kiitos kaikki päättyi hyvin!!

  1. 2

    sanoo

    Ihanaa, että koira on kunnossa! Koira on kiva kaveri mökillä, muistan kun itse olin joskus talvella mökillä (silloin kun se vielä oli) yksin, vain koira seuranani, niin sen kanssa oli "turvallisempaa" lähteä pimeässä ulkohuussiin… 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Joo kyllä se koira tuo turvaa, niin kotona kuin mökillä! Mökillä varsinkin kun täytyy pimeässä juosta huussiin, niin mun mielikuvitus lähtee laukkaamaan ilman koiraa. 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Joo ainakin jatkossa olen tuhat kertaa varovaisempi kuumuudessa, vaikka mielestäni olin jo nytkin… En tiedä sitten mitä tapahtui, eikä eläinlääkärikään osannut sanoa…

  2. 4

    Anonyymi sanoo

    Tohon mato ongelmaan meinasin tarjota vastaukseksi jigejä. Koukkuun pujoitetaan silikoninen toukka. Mutta jos kaloihinkaan ei voi koskea niin……
    Mut kireitä siimoja kuitenkin kalamiehille.
    Timo

    • 4.1

      sanoo

      Kuulostaa tutulta nuo silikoniset toukat, tosin niitä ei olisi ollut siihen hätään tarjolla. Me ollaan pojan kanssa niin kaupunkilaisia, että madot ja elävä kala jätetään muiden käsiteltäväksi! Muistan kun lapsenakin kalaongella pappa sai laittaa mulle madon koukkuun, nyt Mikillä se on iskä. 🙂

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Voi Unto. Koiran lämpöhalvauksen tunnistettavin oire on se, kun ikenet on ihan tummanpunaiset, joillakin voi vetää suorastaan purppuraiseksi. Sen lisäksi hirveä läähätys, pahoivointi ym. ja lopulta tajuttomuus. Jos uusiutuu, niin kannattaa käyttää lääkärissä epilepsian varalta. Se on koirillakin tosi yleinen ja myös perinnöllinen. Mutta kovimmilla helteillä en ihmettele sitä lämpöhalvaustakaan, se tulee koirille paljon helpommin kuin ihmisille 🙁 Toivottavasti ei uusiudu.

    • 5.1

      sanoo

      Joo paitsi ettei tämä tuntunut olevan ihan lämpöhalvaus, ei ainakaan kokonaan. Koira kun aristeli peppuaan, ja kun koitin katsoa, se puraisi mua oikein kunnolla, eli taisi todella sattua jos omistajaakin puree… Muutenhan me oltais heti oltu varmoja että lämpöhalvaus, mutta tämä oli jotain muutakin. Eläinlääkärikään ei keksinyt syytä kohtaukselle!

    • 5.2

      Anonyymi sanoo

      Olisikohan pistänyt ampiainen pyllyyn? Meillä ainakin häiriinnytään jo siitä, kun itikat pistää pyllyreikään lenkillä. Herkkä paikka.

  4. 7

    sanoo

    Huhhuh! Kyllä nuo eläimet osaa järjestää ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Meillä tuo vanhempi koira löysi toissapäivänä myrkytetyn makkaran, jonka tietty otti suuhun.. Ehdin rekisteröidä tapahtuneen nopeasti ja komensin koiran päästämään irti. Ja siinä se oli; makkara jossa oli omituista ja pahanhajusta töhnää. Minä säikähdyksen vallassa pakotin koiran oksentamaan siltä istumalta, vaikka ei se sitä ehtinyt purra tai mitään. Säikähdyksellä selvittiin onneksi mekin! Liityin lukijakuntaan 🙂

    Ihanaa kesää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *