Blogit
Koti asemalla

Tunteiden myrskyä mökillä

Me ollaan oltu melkein koko viikko mökillä. Alku oli kyllä vähän hankala ja ikävä, mutta nyt tässä alkaa vihdoin päästä vähän rentoon fiilikseen.

Meidän Unto-koira säikäytti ensimmäisenä oikein kunnolla. Päästiin mökille niin koira sai todella vakavan näköisen sairauskohtauksen. Mä oikeasti luulin että nyt tuo kuolee meidän silmien eteen! Tilanne oli ihan kamala, pääsin just mökille, mukana kolme lasta, ei miestä, koira ei anna koskea ja tuntuu kuolevan mun eteen. Onneksi täällä oli miehen vaari ja vaarin naisystävä paikalla, olisin varmaan saanut yksin paniikkikohtauksen. Luojan kiitos netistä, äkkiä eläinlääkärin numeroa etsimään ja vauhdilla autoon ja lääkäriin. Lopulta koira virkosi hiljalleen itsekseen, mutta syy ei selvinnyt. Luultavasti kyseessä oli pääosin jokin lämpöhalvaus, oireet oli vain vähän erikoiset.
Lopulta koira juoksi iloisesti ympäri mökin pihaa lintujen perässä, ja mä olen ollut niin kiitollinen että meillä on tuo rakas vielä hengissä! On ollut erityisen mukavaa seurata koiran riemuisaa leikkiä ja touhotusta.

Kopioinkin tähän muille koiranomistajille tiedoksi täältä ohjeen, mikä avuksi lämpöhalvaukseen.

Koiran lämpöhalvauksen ensiapuna koira tulee siirtää viileämpään paikkaan ja kastella haalealla vedellä koko koira tai ainakin sen vatsa, kaula ja jalkojen sisäpinnat. Koiran voi viedä esimerkiksi suihkuun, rantaan kahlaamaan tai kääriä sen ympärille märkiä pyyhkeitä. Viilennystä ei saa suorittaa jääkylmällä vedellä, sillä se vain lisää kehon rasitusta ja saattaa laskea koiran ruumiinlämmön liian alhaiseksi. 

Tällä viikolla meillä päättyi myös lasten pitkä sijoitus, ja melkein heti tuli soittoa jo mahdollisesta uudesta sijoituksesta. Tarkemmin en voi tietenkään kertoa, mutta sanotaan näin että ei näissä tunnelmissa paljoa päässyt relaamaan. Pitkän sijoituksen päättyminen on aina kovaa tunnemylläkkää, kyllä sitä saa miettiä asioita jonkin aikaa ennen kuin tottuu taas että meitä on vain me kolme taas. Kyllä myös pelotti miten jaksan heti uuden sijoituksen siihen perään, varsinkin tässä tilassa. Se kuitenkin lopulta peruuntui, ja nyt ollaan sitten saatu olla vain oman perheen kesken ja rentoutua.
Hyvä niin, koska stressasin jo sitäkin, että mitä tämä kaikki stressi tekee tälle vauvalle sisälläni. Tosi fiksua meininkiä siis. Nyt täytyy ottaa iisisti, ja toivoa ettei mitään satu enää. Vauva onneksi voi oikein hyvin, ja raskaus etenee niin kuin pitääkin.

 Hiukan ollut outoakin olla täällä kahdestaan Mikin kanssa. Onneksi poika osaa lukea ja touhuta itsekseenkin, ettei tarvitse kokoajan viihdyttää. Mä olen myös aika huono kaikissa miesten jutuissa. Esim. meillä oli pieni ongelma, kun Miki halusi mato-ongelle. Muuten ihan hyvä, mutta kumpikaan ei suostu laittamaan matoa koukkuun! Miki on perinyt mun ällötyksen matoihin, sammakoihin ja muihinkin limaisiin otuksiin. Äitini ehdotti puhelimessa että teemme taikinasta kaloille syöttejä. No sekin kosahti siihen että kukas ne kalat irrottaa koukusta?? Että näin meillä.

Onneksi mies saapui tänne eilen bussilla perässä ja hoiti nuo pojan mato-ongelmat sun muut. Vaikka tällainen pieni ero miehestä tekeekin välillä parisuhteelle ihan hyvää, niin kyllä sain todeta taas että onneksi meillä on toisemme. Yksinkin pärjäisi jos olisi pakko, mutta mä mielelläni annan matohommat miehen hoidettavaksi ja itse hoidan ruoat ja ”naistenhommat”.

Onneksi mulla on myös Unto. Se kulkee turvana yöllä mukaan huussille, ja pelottaa sammakot pois ennen kuin mä tuun perässä. Myös Miki ottaa usein koiran mukaan vessareissuille, hih!

Tunteikasta mökkeilyä on siis ollut. Pelkoa, kauhua, haikeutta, helpotusta, ikävää, nautiskelua, jännitystä, iloa, kiitollisuutta. Kaikki tämä alle viikossa.

Ensi viikolla sitten jotain muuta.

-Henna-

Kommentit (13)

  1. Anonyymi

    Ampiaisen pistosta johtuva anafylaktinen reaktio/sokki. Sopis oirekuvaan.

  2. Maikki

    Huhhuh! Kyllä nuo eläimet osaa järjestää ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Meillä tuo vanhempi koira löysi toissapäivänä myrkytetyn makkaran, jonka tietty otti suuhun.. Ehdin rekisteröidä tapahtuneen nopeasti ja komensin koiran päästämään irti. Ja siinä se oli; makkara jossa oli omituista ja pahanhajusta töhnää. Minä säikähdyksen vallassa pakotin koiran oksentamaan siltä istumalta, vaikka ei se sitä ehtinyt purra tai mitään. Säikähdyksellä selvittiin onneksi mekin! Liityin lukijakuntaan 🙂

    Ihanaa kesää!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *