Tietyille anonyymeille tiedoksi

Mikä siinä on, että aonyymit aukoo täällä päätään mun työstä jatkuvasti??
Jos ei osata lukea mun tekstiä kunnolla, niin ei tarvii lukea ollenkaan.
Laitan vielä tähän seinälle kopion mun vastauksesta edelliselle anonyymille, että ei sitten tarvitse enää tulla aukomaan.

”Anonyymi: Ei millään pahalla, mutta jos et osaa lukea, niin olen monesti sanonut että en voi paljon työstäni kirjoitella. En voi kertoa jos lapsi on vaikka oppinut jotain tms, koska niistä joku saattaa tunnistaa lapsen. Ja kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa että tällä hetkellä tämä työ on aika rankkaa. Lapset vie meistä kaiken mehun. Joten sinänsä en ihmettele jos saatan jotain siihen suuntaan viitata.

Se ei silti tarkoita etten tätä työtä voisi tai haluaisi tehdä. Tuskin on olemassa ihmistä, jolle ei olisi rankkaa hoitaa yksin tämän ikäisiä lapsia tällä poppoolla. Täytyy kuitenkin muistaa, että kriisilapsilla on usein myös ongelmia joita tavalllisissa perheissä ei ole. Nämä lapset on revitty kotoa yhtäkkiä varoittamatta vieraaseen perheeseen, jo se aiheuttaa lisää työtä lasten käytöksessä.
Älkää pliis tulko arvostelemaan jos ette ole itse työtä tehnyt päivääkään.
Mun ei ole pakko tehdä tätä työtä, mutta mä haluan, vaikka olenkin aivan poikki välillä.
Ne hyvät hetket on pieniä asioita joita muut ei näe, henkilökohtaisia, haleja, hymyjä, ensiaskelia. Ne ei kuulu teille.”

Siinä teille tietyille anonyymeille yhteisesti. Joo, en mä tätä työtä tekisi pelkkänä hyväntekeväisyytenä ilmaiseksi. Mieluummin mä ottaisin paljon iisimmin ja hoitaisin omaa poikaa vaan. (Tai jos olisin ”rikas”, voittanut vaikka lotossa, voisin kyllä jotain vastaavaa tehdä ilmaiseksikin.) En ole voittanut lotossa, en edes lottoa, ja jotain työtä nyt täytyy kuitenkin tehdä, niin kuin teidän muiden. Mun ratkaisu on tämä työ, kriisiperhehoitaja. Mä voisin tehdä vaikka mitä muutakin, jos haluaisin, mutta mä olen valinnut tämän, koska haluan.

Tänäänkin pienin tuli kotoaan ja oli koko illan mun sylissä, koska halusi. Ja minähän pidin, vaikka muutakin olisi ollut. Ne on niitä syitä miksi mm. tätä haluan tehdä. Onko ihanampaa kuin pieni ihminen sylissä.

Myönnän myös senkin, että oma poika on kaikista rakkain. Kenelle omat lapset ei olisi? Hoitolapsista tulee silti myös tärkeitä, läheisiä. Ja teen kaikkeni heidän eteensä. Paremminkin haluaisin, jos voisin. Kaikkeen en vaan yksin pysty. Enkä kaksin, silloin kun mies on paikalla.

Joten, antakaa nyt jo olla. Ihan kuin nämä lapset olisi joutuneet jonkun hirviön luokse, kun täytyy nyt noin aukoa päätään. Eiköhän ne ole lähinnä ”turvaan” tänne tuotu. En mä todellakaan mitään pyhimysleimaa kaipaa, mutta noi syyttelyt sattuu.

Jooh..oli mulla muutakin kerrottavaa, mutta nyt ei kiinnosta kertoa enää mitään.

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    Jenna sanoo

    Oon varmaa ennenki sanonu mut älä välitä :).. Noi on omaan elämäänsä ja työhönsä kyllästyneitä idiootteja. Kaikki jotka sut tuntee (myös mä), tietää että sä välität ja huolehdit noista lapsista! ja musta tytöt sopii hyvin teille ja niistä on mikillekin seuraa 🙂 toi on varmasti rankkaa, ja mä en TODELLAKAAN pystyis samaan ku sä. Tiiän sen jo siitä ku ekan kerran teil vierailin ku tytöt oli tullu ::D nii ja musta sä oot niin tasapuolinen ku vaan on ees mahollista!!

  2. 3

    sanoo

    Tsemppiä Henna!

    Joillakin ihmisillä on ihme oikeus arvostella nimettömänä toisten kykyä tehdä työtä tuntematta koko ihmistä ja näkemättä heitä ollenkaan työssä : / Onneksi sähköpostissa on "poista" nappula.

    Tiedän että tuollaiset viestit satuttaa, minäkin olen päässyt niistä osalliseksi.

    Jatka valitsemallasi tiellä : )

    -Katsula-

  3. 4

    sanoo

    Miten ihmiset jaksaakin. Jotkut ei vaan ymmärrä, mitä elämä on lasten kanssa, joilla ei ole ollut normaalilapsuus. Et tietenkään voi rakastaa heitä samalla tavalla kuin omiasi, eikä sinun tarvitsekkaan; sinun TYÖSI on olla heille turvapaikka ja turvallinen, luotettava aikuinen silloin kun he sitä eniten tarvitsevat. Ei rakkaus lapseen synny hetkessä, varsinkaan kun kyseessä on haastava lapsi, joka tulee sinun elämääsi yhtäkkiä. Ihmiset ei muista, että tässä ei ole kyseessä adoptio, eikä edes pysyvä sijoitus, vaan että teet kriisityötä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö välittäisi lapsista, ja joskus jopa rakastaisi jotakuta.

    Sillä perusteella, että sinä et saisi joskus väsyä ja tuskastua työhösi ja kaikkiin lapsiisi, ei yksikään lastenhoitaja, lastentarhaopettaja, eskariopettaja, luokanopettaja saatikka erityisopettaja saisi koskaan olla väsynyt työpäivänsä jälkeen. Ja kyllä muuten on. Minä toivoisin, että idiooteista kommenteista huolimatta jaksaisit edelleen kertoa niistä huonoistakin päivistä, ne ovat henkireikä sinulle ja antavat oikean kuvan siitä mitä kriisiperhehoitajan työ on. Tsemppiä!

  4. 5

    sanoo

    Voi h******i minkälaisia ihmisiä maa päällään kantaa.
    Minusta teet mahdottaman upeaa työtä.
    Kriisilapset tarvitsevat ympärilleen tavallisen perheen ja kodin missä aidosti eletään. Elämään kuuluu myös känkkäränkkäpäivät ja väsymys. Vaikeaa kuvitella ihmistä joka ei koskaan olisi väsynyt, koska sekin kuuluu elämään. Luulisin että kriisilapsille on hirveän tärkää kokea myös perheen aikuisten ns. huonothetket ja huomata että eihän tässä mitään hätää ole vaikka vanhemmat ei jaksakkaan kaikkea tai vähän kiukuttelee :).
    En ole hyvä asettelemaan sanojani, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
    "Elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Se on myös hymyä."
    Kaikkea hyvää sinulle ja yritä edelleenkin jaksaa nauttia pienistä "bonus"-hetkistäsi.

  5. 7

    sanoo

    Meillä oli eilen illalla keskustelu 6v kanssa. hän kyseli mihin ne lapset joutuu joiden vanhemmat kuolee. Selitin sijaiskodeista ja sijaisvanhemista ja että aina löytyy joku joka auttaa. Tyttö totesi, että onpa hyvä ettei kenenkään tarvi jäädä yksin omaan kotiin.
    Arvostelijoita löytyy aina, teki sit mitä vain. ja jotenkin tuntuu että aina lapsista kun on kyse, niin arvostelijoita löytyy viel kärkkäämmin. omaan arvoonsahhan ne pitäisi yrittää jättää.
    Todella hienoa työtä teet, eikä siihen monella olisikaan luonnetta tehdä. ja käsitykseni mukaan sijaisperheeksi/tekemääsi työhön on aika tarkat vaatimukset että saa ylipäätänsä tehdä!
    Kunnianosoitus täältä suunnasta arvokkaalle työllesi ja voimia!

  6. 8

    sanoo

    Tsemppiä Henna ja voimia! Teet hienoa työtä, sitä ei kaikki jaksaisi.
    Itselläni on ollut (ja on edelleenkin, mutta isoja jo) viisi lasta ja tyttärelläni on kolme, niin tiedän hyvin millaista lapsiperheen elämä on.
    Kauppareissut sun muut voi olla välillä stressaavia, mutta se kuuluu elämään, jos joku ei sitä ymmärrä niin so what…
    Tarviiko tulla blogiin päätään aukomaan kenenkään ja toisen mieltä pahoittamaan. Älä välitä!

  7. 9

    sanoo

    Älä välitä moisista kommenteista! Uskomatonta miten joillain ihmisillä on aikaa ja energiaa kiinnittää huomiota toisten tekemisiin.. teet aivan uskomattoman arvokasta työtä jonka arvoa ei rahassa mitata. Se mitä kerrot työstäsi ja elämästäsi täällä julkisesti on aivan oma asiasi. Hyvää kesää teille!! : )

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    En edes tiedä millä sanoilla osaisin sinua lohduttaa ja toisaalta parkkiinnuttaa nahkaasi noita ilkeitä kommentteja vastaan. Ilkeilijät ilkeilee mistä niitä huvittaa, kenelle tahansa ja aivan mistä tahansa. Osansa saavat kaikki tasapuolisesti.

    Jatka oman tiesi kulkemista pää pystyssä sillä olet sen ansainnut.

    T.päkkänä

  9. 11

    Anonyymi sanoo

    Jostain kumman syystä huostaanotettujen lasten kanssa työtä tekevät ovat "avointa riistaa". Joidenkin mielestä olemme hyväntekijöitä, toisten mielestä olemme varastaneet lapset bioperheistä ja elätämme itsemme yhteiskunnan varoilla. Emme saa olla koskaan väsyneitä eikä valittaa mistään.

    MUTTA kun me olemme ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Pitkäaikaisessa sijoituksessa lapseen kiintyy ihan aidosti ja varsinkin vastasyntyneenä tulleen lapsen kohdalla ei aina edes muista että kysessä on sijoitettu lapsi. Siihen havahtuu aina silloin kun on tapaaminen tai tarvitaan jotain allekirjoituksia papereihin. Ja tietenkin silloin kun tehdään asiakaspalvelusuunnitelmaa. Vaikka olen sijaisäiti niin kyllä meillä eletään ihan tavallista lapsiperheen elämää riitoineen, huutoineen jne jne. Ja niin pitää ollakin. Kyllä lasten pitää nähdä aitoa ja ns. normaalia elämää. Siihen kuuluu kaikki mahdolliset tunteet.

    Tsemppiä sinulle työpäiviisi!

    t. Anna-Liisa

  10. 12

    Anonyymi sanoo

    Erään kunnan sosiaalipäivystyksessä työskentelevänä kiitän suuresti ja sydämeni pohjasta teidän perhettänne ja muita kriisiperheitä.. On suuri ero siinä, mihin lapsi viedään siinä traumaattisessa ja aina viimesijaisessa tilanteessa kun hän ei voi kotiinsa jäädä. Suurella vastaanotto yksiköllä (laitoksella) ja kriisiperheellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Kiitos teille ja muille, jotka jaksavat tehdä rankkaa työtä kriisiperheinä ja sijaisperheinä. Anonyymien kurjat kommentit varmasti satuttavat mutta uskon, että he jotka moisia kommentoivat eivät tiedä asiasta yhtään mitään ja purkavat kommenteilla vain omaa pahaa oloaan. Jaksamista sinulle!

  11. 13

    sanoo

    Jenna: Haha, mä muistan varmaan ikuisesti kun kävit täällä silloin ja täällä oli kamala meno ja meininki,ja sä näytit siltä että "äkkiä pois!!".:D

    Laura: Kiitos!:)

    Katsula: Kiitos!:) Niin, tämä työ on kyllä sellainen että herättää monenlaisia tunteita muissa ihmisissä.
    Hanna: Tuo on kyllä totta, monet saattaa myös sekoittaa mun työn pitkäaikaistyöhön sekä adoptioon. Sehän on aivan eri asia siinä mielessä, että lapseen kiintyy varmasti ihan erilailla. He myös saavat tutustua lapseen ensin rauhassa ja myöhemmin kertoa haluavatko ottaa lapsen. Meillä saattaa parhaimmillaan soitto tulla yhtäkkiä, päätös otetaanko, pitää sanoa heti lasta näkemättä, lapsi tulee samana päivänä ja saattaa usein olla aikamoinen..veijari…:D Se lapsi hoidetaan parhaan mukaan, oli ne tunteet mitä hyvänsä. Toisiin kiintyy enempi, toisiin vähempi. Toisiin ei ehdi yhtään kiintyä kun he lähtevät yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin.

    Mummo: Olet niin oikeassa! Mitä sellainen kasvatus olisi jossa sanottaisiin vaan kaikkeen kauniisti "ei se mitään". Ai hajoitit mun lempilautasen tahalleen "no ei se mitään". jne. Kyllä se potuttaa ja paljon, ja kun suututtaa, lapsi näkee että upsis, pahoitin toisen mielen. Mäkin olen välillä täällä hemmetin kiukkuinen, mutta jokainen näistä änkee silti syliin hetken päästä, koska ne näkee että en mä silti pahaa tee. Voin myös sanoa että anteeksi kun huusin, mutta olen väsynyt ja siksi huusin. Se on sitä elämää.

    Sani: Se on totta. Meidän sosiaalityöntekijät myös soittelee ja käy meillä usein, ja koko ajan tietyllä tapaa tarkkailee meitä ja meidän jaksamista. Varmasti ovat niin koulutettuja ja alansa osaavia ihmisiä, että näkevät kyllä jos joku ei hommaan sovi.

    Sesse: Kiitos!:) Mulla itselläni on sisarpuolia 5, joten meitä oli lapsuudessa jo monta. Hulinaa riitti, mutta kivaa oli! En sit tiedä onko äiti samaa mieltä…:D:D Näin jälkikäteen kun ajattelee, niin taisi se olla aika rankkaa myös. Vaikka mehän oltiin kuin enkeleitä lapsena.;) terveisiä vaan äidille!:D

    Kirsi ja Päkkänä: Kiitos!:)
    Jonkin ajan kuluttua mulla varmaan menee noi jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei ihan vielä. Mä olen sen verta tuore tekijä vielä tällä alalla ja tää arvostelu täällä blogissa sen verran uutta, että vielä vähän kirpaisee nää jutut…

    Anna-Liisa: Niinpä! ja voin uskoa että itsellänikin lapsista tulisi kuin omia jos olisivat pitkäaikaisesti sijoitettuja. Kyllä näistä lyhytaikaisistakin tulee pian tärkeitä.

    Anonyymi: Suuri kiitos!:)

  12. 14

    sanoo

    Henna olet juuri tuollaisena oikein hyvä! Eikä edes tarvitse olla oikein hyvä vaan riittävän hyvä riittää. Ja sinä todellakin tiedät mitä se pitää sisällään 🙂 Älä välitä anonyymien typeristä kommenteista. Myöskin lastensuojelun sosiaalityöntekikijän työtä tehneenä tiedän, että olette kaikki kriisiperhehoitajat kullan arvoisia, iso kiitos myös minulta teille! Kyllä se niin vaan on, etenkin pienten kohdalla että lapsi pääsee kriisiperheeseen ja joutuu laitokseen.

    Itsekin olen välillä aivan puhki omien kolmen pienen kanssa kun mies on yli puolen vuoden työkomennuksella ulkomailla. Välillä olen vaan itkenyt kun en ole muutakaan enää jaksanut. Joten tiedän oikein hyvin mitä väsymys on pienten lasten kanssa. Ja sinun "kuormasi" on varmasti vähintään tuplat!

    Ihanaa kesää ja voimia arkeen!

  13. 15

    sanoo

    Tervehdys! Olen blogiasi vilkuillut aina välillä, ja vasta nyt huomasin, että olet kirjoittanut paljon myös työstäsi. Minäkin liityn hatun nostajien joukkoon: ihan mielettömän hienoa ja ihanaa, että teet ko. hommaa. Itse olen ollut lastensuojelaitoksessa hommissa ja tulevaisuuden työni tulee olemaan syrjäytyneiden, huono-osaisten ym. nuorten ja aikuistenkin parissa. Lastensuojelusta tiedän ainakin sen, että lasten taustat ovat kyllä niin hurjia, että lapset oireilevat todella voimakkaasti monilla eri tavoilla. Siksi heidän kanssa toimiminen ja kasvattaja oleminen ei tod. ole mikään läpihuutojuttu. Siksi on tosi inhottavaa, että olet saanut negatiivista palautetta työhösi liittyen. Jotenkin tuo negatiivinen palaute koski itseenikin: eikö minunkaan työtäni arvosteta ja haluani auttaa lapsia? Pöh, yritetään vaan jättää negatiivinen jauhanta omaan arvoonsa, jos vaan suinkin mahdollista.. Tsemppiä sulle! 🙂

    Ja aivan IHANA blogi! 🙂

    Liisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *