Blogit
Koti asemalla

Tietyille anonyymeille tiedoksi

Mikä siinä on, että aonyymit aukoo täällä päätään mun työstä jatkuvasti??
Jos ei osata lukea mun tekstiä kunnolla, niin ei tarvii lukea ollenkaan.
Laitan vielä tähän seinälle kopion mun vastauksesta edelliselle anonyymille, että ei sitten tarvitse enää tulla aukomaan.

”Anonyymi: Ei millään pahalla, mutta jos et osaa lukea, niin olen monesti sanonut että en voi paljon työstäni kirjoitella. En voi kertoa jos lapsi on vaikka oppinut jotain tms, koska niistä joku saattaa tunnistaa lapsen. Ja kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa että tällä hetkellä tämä työ on aika rankkaa. Lapset vie meistä kaiken mehun. Joten sinänsä en ihmettele jos saatan jotain siihen suuntaan viitata.

Se ei silti tarkoita etten tätä työtä voisi tai haluaisi tehdä. Tuskin on olemassa ihmistä, jolle ei olisi rankkaa hoitaa yksin tämän ikäisiä lapsia tällä poppoolla. Täytyy kuitenkin muistaa, että kriisilapsilla on usein myös ongelmia joita tavalllisissa perheissä ei ole. Nämä lapset on revitty kotoa yhtäkkiä varoittamatta vieraaseen perheeseen, jo se aiheuttaa lisää työtä lasten käytöksessä.
Älkää pliis tulko arvostelemaan jos ette ole itse työtä tehnyt päivääkään.
Mun ei ole pakko tehdä tätä työtä, mutta mä haluan, vaikka olenkin aivan poikki välillä.
Ne hyvät hetket on pieniä asioita joita muut ei näe, henkilökohtaisia, haleja, hymyjä, ensiaskelia. Ne ei kuulu teille.”

Siinä teille tietyille anonyymeille yhteisesti. Joo, en mä tätä työtä tekisi pelkkänä hyväntekeväisyytenä ilmaiseksi. Mieluummin mä ottaisin paljon iisimmin ja hoitaisin omaa poikaa vaan. (Tai jos olisin ”rikas”, voittanut vaikka lotossa, voisin kyllä jotain vastaavaa tehdä ilmaiseksikin.) En ole voittanut lotossa, en edes lottoa, ja jotain työtä nyt täytyy kuitenkin tehdä, niin kuin teidän muiden. Mun ratkaisu on tämä työ, kriisiperhehoitaja. Mä voisin tehdä vaikka mitä muutakin, jos haluaisin, mutta mä olen valinnut tämän, koska haluan.

Tänäänkin pienin tuli kotoaan ja oli koko illan mun sylissä, koska halusi. Ja minähän pidin, vaikka muutakin olisi ollut. Ne on niitä syitä miksi mm. tätä haluan tehdä. Onko ihanampaa kuin pieni ihminen sylissä.

Myönnän myös senkin, että oma poika on kaikista rakkain. Kenelle omat lapset ei olisi? Hoitolapsista tulee silti myös tärkeitä, läheisiä. Ja teen kaikkeni heidän eteensä. Paremminkin haluaisin, jos voisin. Kaikkeen en vaan yksin pysty. Enkä kaksin, silloin kun mies on paikalla.

Joten, antakaa nyt jo olla. Ihan kuin nämä lapset olisi joutuneet jonkun hirviön luokse, kun täytyy nyt noin aukoa päätään. Eiköhän ne ole lähinnä ”turvaan” tänne tuotu. En mä todellakaan mitään pyhimysleimaa kaipaa, mutta noi syyttelyt sattuu.

Jooh..oli mulla muutakin kerrottavaa, mutta nyt ei kiinnosta kertoa enää mitään.

-Henna-

Kommentit (15)

  1. Anonyymi

    Jostain kumman syystä huostaanotettujen lasten kanssa työtä tekevät ovat "avointa riistaa". Joidenkin mielestä olemme hyväntekijöitä, toisten mielestä olemme varastaneet lapset bioperheistä ja elätämme itsemme yhteiskunnan varoilla. Emme saa olla koskaan väsyneitä eikä valittaa mistään.

    MUTTA kun me olemme ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Pitkäaikaisessa sijoituksessa lapseen kiintyy ihan aidosti ja varsinkin vastasyntyneenä tulleen lapsen kohdalla ei aina edes muista että kysessä on sijoitettu lapsi. Siihen havahtuu aina silloin kun on tapaaminen tai tarvitaan jotain allekirjoituksia papereihin. Ja tietenkin silloin kun tehdään asiakaspalvelusuunnitelmaa. Vaikka olen sijaisäiti niin kyllä meillä eletään ihan tavallista lapsiperheen elämää riitoineen, huutoineen jne jne. Ja niin pitää ollakin. Kyllä lasten pitää nähdä aitoa ja ns. normaalia elämää. Siihen kuuluu kaikki mahdolliset tunteet.

    Tsemppiä sinulle työpäiviisi!

    t. Anna-Liisa

  2. Anonyymi

    Erään kunnan sosiaalipäivystyksessä työskentelevänä kiitän suuresti ja sydämeni pohjasta teidän perhettänne ja muita kriisiperheitä.. On suuri ero siinä, mihin lapsi viedään siinä traumaattisessa ja aina viimesijaisessa tilanteessa kun hän ei voi kotiinsa jäädä. Suurella vastaanotto yksiköllä (laitoksella) ja kriisiperheellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Kiitos teille ja muille, jotka jaksavat tehdä rankkaa työtä kriisiperheinä ja sijaisperheinä. Anonyymien kurjat kommentit varmasti satuttavat mutta uskon, että he jotka moisia kommentoivat eivät tiedä asiasta yhtään mitään ja purkavat kommenteilla vain omaa pahaa oloaan. Jaksamista sinulle!

  3. hennaasemalta

    Jenna: Haha, mä muistan varmaan ikuisesti kun kävit täällä silloin ja täällä oli kamala meno ja meininki,ja sä näytit siltä että "äkkiä pois!!".:D

    Laura: Kiitos!:)

    Katsula: Kiitos!:) Niin, tämä työ on kyllä sellainen että herättää monenlaisia tunteita muissa ihmisissä.
    Hanna: Tuo on kyllä totta, monet saattaa myös sekoittaa mun työn pitkäaikaistyöhön sekä adoptioon. Sehän on aivan eri asia siinä mielessä, että lapseen kiintyy varmasti ihan erilailla. He myös saavat tutustua lapseen ensin rauhassa ja myöhemmin kertoa haluavatko ottaa lapsen. Meillä saattaa parhaimmillaan soitto tulla yhtäkkiä, päätös otetaanko, pitää sanoa heti lasta näkemättä, lapsi tulee samana päivänä ja saattaa usein olla aikamoinen..veijari…:D Se lapsi hoidetaan parhaan mukaan, oli ne tunteet mitä hyvänsä. Toisiin kiintyy enempi, toisiin vähempi. Toisiin ei ehdi yhtään kiintyä kun he lähtevät yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin.

    Mummo: Olet niin oikeassa! Mitä sellainen kasvatus olisi jossa sanottaisiin vaan kaikkeen kauniisti "ei se mitään". Ai hajoitit mun lempilautasen tahalleen "no ei se mitään". jne. Kyllä se potuttaa ja paljon, ja kun suututtaa, lapsi näkee että upsis, pahoitin toisen mielen. Mäkin olen välillä täällä hemmetin kiukkuinen, mutta jokainen näistä änkee silti syliin hetken päästä, koska ne näkee että en mä silti pahaa tee. Voin myös sanoa että anteeksi kun huusin, mutta olen väsynyt ja siksi huusin. Se on sitä elämää.

    Sani: Se on totta. Meidän sosiaalityöntekijät myös soittelee ja käy meillä usein, ja koko ajan tietyllä tapaa tarkkailee meitä ja meidän jaksamista. Varmasti ovat niin koulutettuja ja alansa osaavia ihmisiä, että näkevät kyllä jos joku ei hommaan sovi.

    Sesse: Kiitos!:) Mulla itselläni on sisarpuolia 5, joten meitä oli lapsuudessa jo monta. Hulinaa riitti, mutta kivaa oli! En sit tiedä onko äiti samaa mieltä…:D:D Näin jälkikäteen kun ajattelee, niin taisi se olla aika rankkaa myös. Vaikka mehän oltiin kuin enkeleitä lapsena.;) terveisiä vaan äidille!:D

    Kirsi ja Päkkänä: Kiitos!:)
    Jonkin ajan kuluttua mulla varmaan menee noi jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei ihan vielä. Mä olen sen verta tuore tekijä vielä tällä alalla ja tää arvostelu täällä blogissa sen verran uutta, että vielä vähän kirpaisee nää jutut…

    Anna-Liisa: Niinpä! ja voin uskoa että itsellänikin lapsista tulisi kuin omia jos olisivat pitkäaikaisesti sijoitettuja. Kyllä näistä lyhytaikaisistakin tulee pian tärkeitä.

    Anonyymi: Suuri kiitos!:)

  4. Tessi

    Henna olet juuri tuollaisena oikein hyvä! Eikä edes tarvitse olla oikein hyvä vaan riittävän hyvä riittää. Ja sinä todellakin tiedät mitä se pitää sisällään 🙂 Älä välitä anonyymien typeristä kommenteista. Myöskin lastensuojelun sosiaalityöntekikijän työtä tehneenä tiedän, että olette kaikki kriisiperhehoitajat kullan arvoisia, iso kiitos myös minulta teille! Kyllä se niin vaan on, etenkin pienten kohdalla että lapsi pääsee kriisiperheeseen ja joutuu laitokseen.

    Itsekin olen välillä aivan puhki omien kolmen pienen kanssa kun mies on yli puolen vuoden työkomennuksella ulkomailla. Välillä olen vaan itkenyt kun en ole muutakaan enää jaksanut. Joten tiedän oikein hyvin mitä väsymys on pienten lasten kanssa. Ja sinun "kuormasi" on varmasti vähintään tuplat!

    Ihanaa kesää ja voimia arkeen!

  5. Liisa

    Tervehdys! Olen blogiasi vilkuillut aina välillä, ja vasta nyt huomasin, että olet kirjoittanut paljon myös työstäsi. Minäkin liityn hatun nostajien joukkoon: ihan mielettömän hienoa ja ihanaa, että teet ko. hommaa. Itse olen ollut lastensuojelaitoksessa hommissa ja tulevaisuuden työni tulee olemaan syrjäytyneiden, huono-osaisten ym. nuorten ja aikuistenkin parissa. Lastensuojelusta tiedän ainakin sen, että lasten taustat ovat kyllä niin hurjia, että lapset oireilevat todella voimakkaasti monilla eri tavoilla. Siksi heidän kanssa toimiminen ja kasvattaja oleminen ei tod. ole mikään läpihuutojuttu. Siksi on tosi inhottavaa, että olet saanut negatiivista palautetta työhösi liittyen. Jotenkin tuo negatiivinen palaute koski itseenikin: eikö minunkaan työtäni arvosteta ja haluani auttaa lapsia? Pöh, yritetään vaan jättää negatiivinen jauhanta omaan arvoonsa, jos vaan suinkin mahdollista.. Tsemppiä sulle! 🙂

    Ja aivan IHANA blogi! 🙂

    Liisa

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *