Terveellisempi kevät

Käsi ylös ketkä on päättänyt jälleen aloittaa terveellisemmän vuoden ja on ottanut itseään niskasta kiinni paremman ruoan ja liikunnan merkeissä?
Kyllä, mullakin on käsi ylhäällä ja korkealla. Joka keväinen ilmiö, jojo-urheilija aloitti taas into pinkeänä.
Mä en harrasta uudenvuoden lupauksia, mun mielestä jos jotain päättää, se tunne pitää tulla sisältä. Nyt MÄ päätän parantaa tapani, koska haluan ja se tuntuu hyvältä tässä kohtaa.
Viime keväänä aloitin Superdieetin, nyt mennään ihan omien fiilisten mukaan ilman paineita. 
Se erilainen lähestymistapa mulla on tällä kertaa että en todella ota stressiä, lähden lenkille jos huvittaa, juoksen jos huvittaa, jos ei jaksa, voi kävellä välillä. Mä teen aina sen virheen et aloitan verenmaku suussa ja ääni päässä huutaa “tää on ihan ahterista!!”. No siihen se aina lysähtää. Nyt oon muutaman kerran käynyt lenkillä, pakkasesta huolimatta, ja juossut niin että takas tullessa on törkeen hyvä olo. Ihan parasta! 

 Oon myös päättänyt etten todellakaan mene ja ota mitään vuoden salijäsenyyttä minkä virheen tein vuosi sitten. Ei, en mä käy sielä jos on pakko ja tiedän etten kesällä viimeistään käy jos sää on yhtä hyvä kuin viime kesänä. Käyn lenkillä ja teen kotitreenejä, se riittää mulle. Jos pakkaset paukkuu liikaa ja on liian liukas, otan salille kerralla max 10 kerran lipun.
Mä en ole ikinä ollut mikään urheilija, tiedän etten tule sitä ikinä olemaankaan. Siis mikään himourheilija. Tiedän myös että ikää tulee ja itseään pitää hoitaa, mutta niin että tuntuu hyvältä. Nyt sitten mennään näin vähän aikaa. Tavoitteena on se, että mun hoikka mutta löysä varteni saa vähän lihasta ja kehtaan olla rannalla bikineissä ensi kesänä. Ilman lölleröitä. Saatikka että jaksaisin muutakin kuin istua sohvalla Netflixin äärellä… eikä pimeyskään uuvuttaisi niin helposti.

Mun isoin ongelma on kuitenkin ruoka. Mä voin syödä terveellisesti jos niin päätän. Salaatit, vihannekset kaikki uppoaa kyllä. Ongelma on vaan se, että en syö tarpeeksi. Superdieetin aikana näin että en läheskään tarpeeksi. Mun on tosi vaikea muistaa ja ehtiä syödä 2-3 tunnin välein. Jos joku tekisi mulle ateriat valmiiksi, söisin mielelläni mutta vihaan kaikkea ruoanlaittoa…. Ja vihaan kyllä myös vetää rahkaa ja kananmunia jatkuvasti, niitähän mm. tarttis jotta lihakset kasvaa.
Muutoin syön suht terveellisesti. Mulla on ollut jo muutaman kuukauden ajan tapana juoda aamupalaksi terveellinen smoothie. Olen aina ollut huono aamupalan syöjä, joten mun ratkaisu on ollut noi smoothiet. Hedelmiä, marjoja, macaa, gojimarjoja ym superfoodeja smoothiekoneessa sekaisin ja juoma napaan. On kiire tai, sen ehtii ja se uppoaa vaikkei muutoin aamupalaa teekään mieli.

Katsotaan nyt kauan jaksan taas intoilla urheilusta. Ostin mulle ja Untolle juoksuhihnankin. Sellaisen jonka saa vyötäröön kiinni, kädet vapaaksi ja koira juoksee vierellä. Ihan superkätevä juttu, varsinkin jos toi pirskatin koira oppisi olemaan vetämättä!!
Kaikki muut alkaa jo sujumaan koiran kanssa mutta tuo on ainainen ongelma. Sen täytyy jatkuvasti mennä askeleen edellä tai ojan pusikoissa hyppiä ja vetää spurtteja tajuamatta että “hei, mä olen täällä narun peräpäässä urpo!”. Tuo lumi on sekoittanut meidän lapinkoiran pään vielä enempi, just kun alkoi lenkit rauhoittua, tuli lumi ja “jiihaa!!”, koira ihan sekaisin…

No, ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa harjoitellaan. Vielä joku päivä saan siitä super hyvän lenkkikaverin!

Tsemppiä kovasti kaikkien treenialoituksiin, tai jatkoihin, niille joille se on elämäntapa. Olisi kiva kuulla onko sielä muita jotka samaistuu mun tekstiin. Onko liikunta ja hyvät elämäntavat kausittaista, onko superfoodit tuttuja ja mitä liikuntaa mieluiten harrastat?
Huomenna koitan ehtiä kuvailla kotona, vihdoin kun on niin valoisaakin ettei tarvitse olla valot päällä kaiken aikaa.

-Henna-

Kuvat täältä.

Kommentit (21)
  1. Kummitustalon Stella
    15.1.2014, 04:28

    Juu, meillä on kyllä miehen kanssa taas aloitettu kuntoilut sun muut kuurit. Kaksi muuttoa puolen vuoden välein ja koiran eroahdistuksesta johtuva hillitös stressi ja muuttoa seuraava rempparuokavalio toi ainakin 7 kiloa lisää. Muutamia vuosia sitten onnistuin laihduttamaan 10kiloa ja nyt kun elämä vähä heitteli, kaikki tuli takaisin. Ärsyttää, kun välillä olin aika kovassa kunnossa ja nyt on pitänyt aloittaa koko homma miltei alusta. No sellaista se on ja on ollut kyllä ensimmäisen viikon ärsytyksen jälkeen kyllä ihan mukavaa ilman venhnähöttäa ja lisäaineita. Vielä kun koirat saisi juoksulenkeille näillä pakkasilla.

    1. hennaasemalta
      15.1.2014, 10:58

      Mä voin kyllä kuvitella sen potutuksen määrän jos kilot palaa takaisin…. Oon myös sitä mieltä että sille ei välillä voi mitään, oikeasti elämään saattaa tulla kaikkea muuta joka on tärkeämpää kuin laihdutus. Välillä mullakin on niin kiireisiä kuukausia ettei vaan ehdi liikkua. Päivisinhän mä en näiden pienten kanssa pääse liikkuu yhtään, että illalla on mentävä aina ja silloin se aika täytyy ottaa jostain muusta.

  2. Tunnistan tuosta paljon itseäni. Mä olin kova liikkumaan nuorena, pelasin salibandya monta kertaa viikossa ja siihen päälle paljon muuta. Oon aina tykänny liikunnasta ihan hirveesti. Sitten kun jäin vakituisiin töihin, jäi sb pois kun samaan aikaan oma joukkue harppoi divisioonia ylöspäin enkä mä päässy töiden takia treenaamaan tarpeeksi. Samalla muukin liikunta väheni salakavalasti, mutta toki mun työ oli aika fyysistä eli mihinkään rapakuntoon en päässy. Meni vuosia satunnaisia kausia lenkkeillen, sulista kokeillen, salia kokeillen mutta suurin kipinä puuttui. Vasta noin reilu vuosi mulle tuli fiilis että yh, oon huonossa kunnossa, haluan parempikuntoiseksi ja -vointiseksi ja timmimmäksi! Ja joo, tuli ajatus, että nytkö tultiin siihen ikään ettei voikaan enää syödä mitä lystää..? 😉 Mulle paino ei oo ikinä ollu ongelma joten ehkä siksikin laiskistuin.. 🙁 Ja yli vuoden ajan mäkin oon nyt aloittanu aamun ihanalla smoothiella, syöny terveellisemmin ja liikkunu aktiivisemmin -alkuun hirveellä itsensä patistuksella, nykyään yhä enemmän puhtaasta liikkumisen ilosta! On ollut mahtavaa huomata miten kroppa reagoi fiksuun elämäntapamuutokseen! Joskus mä nimittäin mietin, että osaankohan mä edes "laihduttaa" mutta eihän se mitään ydinfysiikkaa ole. 🙂 Nyt oli pieni notkahdus joulun aikaan, mutta en siitä aio ruoskia itseäni tai vetää nyt jotain himodieettiä, sillä tuskin päästään minnekään, koska niinku sanoit niin itsestä ja omasta halusta ja ilosta sen pitää lähteä! 🙂

    1. hennaasemalta
      15.1.2014, 11:04

      Mä en ikinä ole ollut mikään urheilija, lapsena ja teininäkin valitsin mieluummin kirjat ja käsityöt kuin liikunnan. Olen mä joskus korista ym kokeillut mutta ei siitä mitään tullut kun pelkäsin niin palloa.:D Ennen Mikin odotusta sain ekaa kertaa elämässä kunnon liikuntakipinän ja kävin salilla ahkeraan mutta sitten tuli raskauspahoinvointi ja sinne jäi sali…

      Mulla on kanssa toi että kun en liho niin ei oo se motivoimassa. Raskauskilotkin meni aikoinaan imettämällä, samalla meni vähän liikaakin… Mutta iän myötä sitä löysää alkaa olla vähän sielä sun täällä. Pieni oon edelleen mutta lihasta kaipaisin.
      Mä tiedän että kesällä tulee rempat ja muut, ja jouluna herkut ja laiskottelu ja mun mielestä niin saakin olla. Sitä tietää että sitten se liikunta taas alkaa sen jälkeen, mutta siihen ei kuole jos välillä se vähän jää.:)
      Joo mäkin hämmästyin todella silloin superdieetin aikaan, että miten nopeasti kroppa muuttuu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *