Tammisaari

Meillä on takana ihana ja rentouttava viikonloppu.
Lapset oli hoidossa ja me miehen kanssa viettämässä hääpäivää kahdestaan. Meillä on nykyään niin harvinaista tuo kahdestaan olo, että ollaan päätetty että edes kerran vuodessa on pakko ottaa omaa aikaa. Hääpäivä on hyvä aika sellaiseen, silloin pistetään kaikki remontit ym seis ja järjestetään se aika jostain, vaikka aina tuntuu ettei nyt olisi hyvä ajankohta.

Me suunnattiin perjantaina ensin Tammisaareen. Kumpikaan ei ole ennen käynyt vaikkei tuo kauhean kaukana olekaan. Perjantain ilta oli aika hiljainen Tammisaaressa, ja kävimme vaan Knipanilla syömässä. Ruoka tosin oli täysi pettymys…
Meidän majoitus oli hiukan erilainen. Päätin ettei aina perus hotellia, vaan olin varannut yhden yön täältä. Meillä sattui tuuri ja saimme vielä huoneen jossa oma puusauna!
“Huoneemme” oli pikkuinen kodikas huoneisto joka oli kalustettu vanhoilla huonekaluilla ja isoilla paikallisen taiteilijan tauluilla. Wc:stä löytyi jopa vanhat sukset, ja saunassa sai mukavat löylyt. Oli oikeasti hauska kokemus, miinusta tulee vain kovasta vuodesohvasta jossa nukuimme. Majoituksen isäntäpari oli mukava, ja saimme ihastella heidän ihanaa parioveaan sisältäpäinkin.

Lauantaina Tammisaaressa olikin mukavampi kierrellä, torilla oli markkinat, kirpputoreja oli auki ja paljon ihmisiä liikkeellä. Teinkin pari löytöä, vanhan auton rekisterikilven, myyjän mukaan vuodelta -35. Liekö asia oikeasti näin, en tiedä, mutta vanha se on! Myös Riihimäen lasitölkki tarttui matkaan kun kerrankin löytyi suht edullisesti. (Vielä pesemättä kuvassa, siksi niin sumea)

Tykkäsin kyllä Tammisaaresta, kaunis pieni kesäkaupunki!

Tästä jatkoimmekin suht pian samana päivänä matkaa Hankoon. Siitä lisää myöhemmin.

-Henna-

Kommentit (6)
  1. Hanko ja Tammisaari ovat molemmat kivoja kaupunkeja, me kävimme viimekesänä 🙂

  2. Netistä löytyi tietoa vanhoista suomalaisista rekisterikilvistä:

    "Vuonna 1930 kilpimalli uudistui täysin. Lisäkilvestä luovuttiin ja nyt kilvet vaihdettiin kokonaisuudessaan vuosittain, tunnuksen pysyessä kuitenkin samana.

    Uuden kilven vasemmassa yläkulmassa oli vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa ja sen alapuolella pyöreä paikka katsastusleimalle. Sitten seurasi varsinainen rekisteritunnus koko kilven korkuisena. Läänintunnuksen ja numeroiden väliin tuli väliviiva. Kilpimalli oli uusi ja värien vaihtelu muuttui parillisten/parittomien vuosien suhteen päinvastaiseksi. Parillisina vuosina oli siis mustat kilvet ja parittomina valkoiset."

    Tämä täsmää teikäläisten kilpeen, jolloin vuosi olisi tosiaan 1935. Läänitunnus "V" kuului tuohon aikaan Viipurin läänille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *