Suuri pieni ihme

Pääsen vihdoin
kirjoittamaan postauksen, jota olen odottanut jo vuosia. Olen niin innoissani
kun pääsen kertomaan jotain todella ihanaa! Meidän perheessä on tapahtunut
ihme. Ihana pieni ihme.
Olen raskaana, me saamme syksyllä vauvan!
Olemme tällä hetkellä täysin onnesta
sekaisin, tämä vauva ei ole meinaan ollut itsestäänselvyys vaan meidän kohdalla todellakin ihme. Siitä meinaankin
kertoa nyt meidän perheen tarinan, vaikka tästä tuleekin nyt todella henkilökohtainen postaus… Haluan kuitenkin kertoa sen, jospa joku muukin saisi tästä toivoa.
Vuonna 2010
syksyllä, 3,5 vuotta sitten, päätimme että haluamme toisen lapsen. Olimme juuri
menneet naimisiin Samin kanssa, Miki oli noin 2-vuotias, asuimme kerrostalossa
Helsingissä. Olimme toimineet kriisiperheenä noin vuoden, ja etsimme
parhaillaan uutta kotia. Silloin olimme tulevasta vauvasta innoissamme, emmekä
onneksi vielä tienneet mitä on edessä.
Me löysimme pian
unelmiemme kodin, muutimme ja aloitimme vuosia kestävän ison remontin. Kuukaudet kuluivat,
Miki kasvoi, hoitolapset vaihtui. Oli pientä sylivauvaa, vähän isompaakin lasta
ja koululaista. Kaipasimme myös sitä omaa lasta, Mikillekin olisi ihana saada
sisarus. Olihan omat sisaruksemmekin meille tärkeitä.
Vauvaa ei kuitenkaan kuulunutkaan. Juoksin lääkäreillä, sain diagnoosin, PCO, sain monia erilaisia
hormonilääkkeitä jotka vain sekoittivat pitkää kuukautiskiertoani lisää. Lääkkeet
aiheutti myös munasarjaani kystan, lääkäri uhkasi jopa pahimmillaan toisen munasarjan
poistollakin, munasarjat olivat tukossa ja tilanne näytti epätoivoiselta…
Tulin kuitenkin
raskaaksi, vuoden yrityksen jälkeen, kahdestikin. Molemmat raskaudet menivät
kuitenkin varhain kesken. Ahdistus oli ihan hirveä, itkin, itkin ja pääsin
sängystä ylös vain lasten takia. Remontti ja työstressit eivät auttaneet asiaa,
eivätkä varmasti auttaneet raskautumisessakaan. 
Kalliilla lääkärillä
juoksut jatkui, lääkkeet jatkuivat. Minulle tehtiin tähystysleikkaus jolla
tutkittiin vielä tarkemmin tilanteeni. Mitään hälyyttävää ei löytynyt eikä mitään poistoja tms tarvittu. Tein kymmeniä raskaustestejä, toivo nousi joka kuukausi mutta en vain
tullut raskaaksi.
Arki jatkui, lapset
vaihtui. Pääsääntöisesti nautin kyllä elämästäni, olihan minulla kuitenkin
asiat ihan hyvin. Lapsenkaipuuni ei kuitenkaan hellittänyt, romahtelin välillä
ja maailma tuntui epäreilulta. Jotkut sai lapsia haluamattaan, jotkut ei, vaikka
kuinka halusi. Kodissamme vilisi lapsia, mutta se ei poistanut biologisen kelloni tikitystä… Olihan nämä lapset Mikiä lukuunottamatta vain hetken lainassa.
Minulla on Miki,
joka on elämäni tärkein asia ja joka päivä kiitin siitä että minulla on hänet!
Kunpa olisin häntä odottaessani aikoinaan oikeasti tajunnut mikä lahja hän onkaan! Miten
saimme hänet niin helposti, mutta tämä toinen ei millään tule…
Ajatukseni pyöri
vauvoissa ja lääkärikäynnit vain masensivat lisää. Sami yritti lohduttaa muttei pystynyt ymmärtämään, asia oli hänellekin menetys muttei pakkomielle. Läheiset olivat tukena, välillä tosin tuntui että ihmiset varoivat kertomasta raskauksistaan ja vauvoistaan. Vauvabuumi jylläsi, läheiset ympärilläni odotti vauvoja toinen toisensa perään, mutta minä sain vain seurata vierestä. Sanoin rehellisesti että ne sattuu mutta olen onnellinen heidän puolestaan. Jotkut yrittivät lohduttaa että olemmehan vielä nuoria… Olemme, mutta Miki kasvaa ja ikäero vain suurenisi lasten välillä. Se oli iso surunaihe minulle.
Lopulta syksyllä
2013 tapahtui muutos, päässäni. Lähdin jälleen lääkäriltä kotiin kaksi lääkepakettia kainalossani. Toinen lääke oli oikeastaan rintasyöpälääke, toinen
diabetes. Jotenkin niiden piti auttaa raskautumaan lääkärin mukaan, en muista
miten. Paketti lupasi sivuoireina mm. pahoinvointia.   En aloittanut lääkkeitä. Mieli sanoi, nyt
riitti! Ei näin voi jatkua!
Hain apua
vaihtoehtohoidoista joista merkittävin oli hakeutuminen homeopaatin
vastaanotolle. Lähdin vastaanotolta paljon kevyemmin mielin kuin sinne
mennessä. Aloitin homeopaattiset lääkkeet heti, ja
kiertoni lyheni samantein normaaliksi! Mulla ei ole koskaan ollut
normaalipituinen kierto!
Samoihin aikoihin
aloitimme PRIDE-koulutuksen. Pikku hiljaa päätimme että emme tarvitse välttämättä toista omaa lasta,
elämä on ihanaa ilmankin. Sen sijaan voimme vaikka antaa kodin jollekin
toiselle. Mieleni alkoi irrottautua pakkomielteestäni.
Kurssi alkoi olla
lopuillaan, olin syönyt homeopaattisia lääkkeitä pari kuukautta ja tein taas
testin. 
Plussa. Plussa!
Eka ajatus oli
järkytys, epäusko, jopa tunne etten haluakaan tätä, olin jo antanut mieleni
luovuttaa! Oikeasti halusin mutta pelotti niin kauheasti! Keskenmenot
kummitteli päässä ja aloin heti pelkäämään. Pelkäsin joka päivä. Heräsin painajaisiin ja
kipuihin, panikoin, itkin ja ahdistuin. Päivät kuluivat hitaasti eteenpäin.
Homeopatiasta sain apua paniikkikohtauksiin ja pahimpiin raskausoireisiin. Arki
piti kuitenkin hoitaa.
Viikot kului, kävin
neuvolassa, vietin 30-vuotispäiviä läheisten kanssa väsyneenä ja pahoinvoivana.
Teki mieli kertoa kaikille mutta en uskaltanut, kun en osannut itsekään iloita.
Neuvolasta en saanut
apua, vain kasan papereita ja neuvon olla stressaamatta… Viikot kului, olo
vähän helpottui. Pieni toivonkipinä iski, josko sittenkin….? Ultraääni-aika häämötti jossain viikkojen päässä. Vasta sen jälkeen
uskaltaisin hengittää.
Tiistaina oli lopulta
tuo maaginen ja odotettu päivä. Heräsin painajaisten keskeltä totaalisen
hermona, jännitti ihan hirveästi!
Ruuhkassa ajoimme
sairaalaan, eksyimme osastosta, pääsimme suoraan lääkärin huoneeseen. 
Hengitin
syvään, odotin, ja sielä hän oli! Pikkuinen ihana ja niin odotettu rakkaamme,
hyppi ja pomppi masussa kuin ajatellen ”Hei äiti ja iskä, täällä mä olen terveenä,
ei tarvitse huolehtia!”
Itkin, mutta vihdoin
ilosta. Tunne oli uskomaton, ja niin odotettu. 6 cm pitkä vauvamme oli terve,
elossa ja vihdoin saan kokea taas raskauden ilon ja vauva-arjen.
Miki sai tietää
isoveljeydestään samana iltana, hän oli yhtä hymyä ja hyppi ja pomppi kuten
pikkusisaruksensa. Hän ei varmasti osannut odottaa tätä, mutta taisi olla salaa
toivonut että hänestäkin tulisi vielä isoveli.
Me vietämme tämän kesän
toistaiseksi viimeisten hoitolasten kanssa, minä saan kulkea ylpeänä masu
pystyssä kesän. Loma työstäni on tervetullut, en jaksa elämää surun ja
kriisin keskellä ikuisesti. Syksyllä voin keskittyä hetken omien lasteni
pieniin arkisiin ongelmiin, töitä ehtii jatkaa myöhemminkin. Ehdimmekin jo auttaa yli 20 lasta. 
Olen niin
kiitollinen.
Meidän perhe kasvaa
yhdellä ensi lokakuussa.
-Henna-

Ps. Tämä oli elämäni
henkilökohtaisin postaus, toivon että kommentoit asiallisesti. Sekundaarinenkin
lapsettomuus voi olla iso kolaus perheille, sitä ei pidä vähätellä. Toivon että
joku sai tästä tekstistä lohtua ja siksi halusin sen nyt jakaa kaikille. Ihmeitä voi oikeasti tapahtua.
Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Voi Henna. Kaunis kirjoitus.! Minä en voi edes kuvitella, millaisia asioita mieli käy läpi, kun vuosia toivoo ja odottaa raskautta. Ihanaa kun iso toiveenne on nyt toteutumassa! Onnea!

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos Heli! Pakko sanoa että onneksi mieli unohtaa ja kultaa muistot… Kyllä sitä välillä oli niin rikki ettei halua oikeasti edes muistaa enää… Jotkut sanoi että "ei kaikkea voi saada mitä haluaa". Joo mutta tässä on vähän kyse muustakin kuin siitä etten saa haluamaani mekkoa. Se lapsen kaipuu sydämessä on ihan järkyttävä, vaikka yksi lapsi olisi jo…

  2. 4

    sanoo

    Voih, hurjasti onnea ja iloa raskauteen, koita nauttia.

    Meilläkin ensimmäinen tuli helposti, mutta sen jälkeen alkoi vaikeudet, silti olemme vielä saaneet kolme ihanaa lahjaa sen jälkeenkin, ei ehkä kovin helposti, eikä ilman pettymyksiä, mutta lopulta kuitenkin.

    • 4.1

      sanoo

      Kiitos! Joo mä oon tässä nauranutkin että kolmas tuleekin sitten varmaan puoliksi vahingossa tähän perään.:D Ei voi ikinä tietää mitä elämä tuo tullessaan.

  3. 5

    sanoo

    Voi kuinka ihanaa <3
    Paljon onnea ja enkeleitä matkaan vauvan odotukseen
    toivoo teidän perheelle toinen sijaisäiti 🙂

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Hirveästi onnea! <3 Vaikutatte niin lapsirakkailta ihmisiltä, että olenkin hiljaa miettinyt miksi teillä on vain yksi (oma) lapsi. Ja jotain tämän suuntaista siis aavistellut. Todella ihanaa kuulla, että pieni ihme on nyt mukana matkassa!! 🙂 Lapsenkaipuu ja odottaminen/yrittäminen on todella riipivää, vaikka minulla ei olekaan kokemusta kuin vajaa vuoden yrittämisestä. Elämäni pisin vuosi. 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Kiitos! Joo mä voin uskoa että moni muukin sitä on ihmetellyt. Täällä, töissä ja lisäksi ne sukulaiset joille tästä ei olla puhuttu. Onneksi kuitenkin aika vähälle on jäänyt ne suorat utelut, että koskas teemme toisen…. Voi että sellainen suututtaa!
      Jep, se vuosikin on tosi pitkä aika! Se hätä alkaa tulemaan jo melkein parin kuukauden yrityksen jälkeen, että mites jos ei se tuukaan… Kolmessa ja puolessa vuodessa ehtiikin jo sitten kokea koko tunteiden kirjon…

  5. 7

    Anonyymi sanoo

    En voi olla asiallinen…ihan mielettömän hienoa♡♥♡♥♡♥♡olen alusta asti lukenut blogia ja jo sitä edellistä että olet tullut jo kaveriksi vaikka vähän yksipuolisesti mutta kuitenkin:-) valtavan upea juttu ja niin ansaitsette kaiken hyvän (eikä sillä ettei muut ansaitsisi, ymmärrät kyllä) ihanaa! !♡♥♡

  6. 10

    Anonyymi sanoo

    Voi miten ihanaa! Paljon onnea! Eikä ikäero ole huono asia. Meillä lasten ikäero on kuusi vuotta ja oli ihanan helppoa. Toivottavasti kirjoituksesi luo toivoa muillekin! T: kaimasi Vantaalta

    • 10.1

      sanoo

      Kiitos! Joo kyllä mä tossa Mikin reaktion nähdessäni tajusin, että se ikäero on myös rikkaus. Poika oikeasti ymmärtää asian, hänen kanssaan voidaan yhdessä haaveilla vauvasta, ihailla vauvan vaatteita. Poika on innolla mukana! Hän sanoikin suloisesti ettei ole väliä tuleeko tyttö vai poika!:)
      Hänestä tulee ihana ja hoivaava isoveli, uskon!

  7. 14

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihanaa! Paljon onnea teidän koko perheelle 🙂
    Toivottavasti jaksat jatkaa blogin pitämistä! Blogisi on niin kaunis ja inspiroiva 🙂

    Terv. Niina

    • 14.1

      sanoo

      Kiitos! Voi kyllä, nyt mä vasta jaksankin kun on tämä iso murhe pois alta! Äitiyslomallakin on taas aikaa enemmän kuin nyt.

  8. 17

    sanoo

    Paljon onnea pienestä ihmeestä <3 Ihanasti kirjoitettu, ihanaa kun tällaista tapahtuu, olette todellakin oman ihmeenne ansainneet!

  9. 18

    sanoo

    Onnea teille kaikille 🙂

    Homeopatia on auttanut myös meillä monissa vaivoissa ja kolmen lapsen lääkekuurit 16 vuoden aikana voi laskea yhden käden sormilla. Mahtava juttu!

  10. 20

    Anonyymi sanoo

    Olet hirmu rohkea, kun uskalsit kirjoittaa tämän postauksen. Onnellista odotusta! Terv. Henna

  11. 26

    Anonyymi sanoo

    Ihan mielettömän paljon onnea!!
    Aina välillä olen seurannut sun ihanaa blogia, mutta koskaan en mitään ole kommentoinut. Nyt on kuitenkin ihan pakko.
    Sulla on ollut niin paljon samoja asioita joita itse käyn tällä hetkellä läpi…kahden keskenmenon tuoma tuska..romahteleminen..kaipaus..kaikki…
    Me annettiin toiselle lapselle lupa tulla jo puolitoista vuotta sitten, mutta vielä en pääse näin ihanaa uutista kertomaan…
    Tuo ikäeron kasvaminen on mulle myös tosi vaikea asia (vaikka se on kuitenkin niin pieni seikka). Esikoinen täyttää ennen vappua 4 vuotta ja kyselee usein "äiti miksi meillä asuu vain yksi tyttö?"

    Kiitos kun kerroit tämän <3

    • 26.1

      sanoo

      Kiitos! Miki taisi olla suunnilleen samassa iässä kun hän kyseli myös paljon sisaruksen perään. Se oli tuskaa, mutta se kyseli loppui. Taisi hänkin luovuttaa jo… Nyt tämä uutinen olikin sitten super iso yllätys, ei tainnut poika odottaa tätä yhtään!:D
      Mä lohduttaudun aina sillä, että mullakin on mm. 17-vuotias sisko joka on 13-vuoden ikäerosta huolimatta mulle tosi rakas! Tämä 6 vuotta on vielä vähän siihen nähden, ja 4 vuotta vasta vähän onkin!
      Kyllä se vauva vielä teidänkin kotiin saapuu, ihan varmasti!

  12. 28

    sanoo

    Oi, nyt pillitän täällä illan päätteeksi tarinallesi. Onnea ihan hirveän paljon, enemmän kuin osaan sanoin ilmaista! Meillä kohta puoli vuotta ensimmäisen yritystä takana, ja vaikka tiedän ettei tämä ole vielä hirveän kauaa, pelko piileskelee jossain ajatusten taustalla koko ajan. Mutta ehkä tämä sun tarinasi taas työnsi sitä pelkoa jonnekin hiukan kauemmaksi, kiitos siitä!

    • 28.1

      sanoo

      Kiitos! Mä en todellakaan aio sanoa että "no sehän on vasta puoli vuotta". Se pelko hiipii sydämeen jo parin kuukauden jälkeen, tiedän sen kyllä!
      Mä en tiedä sun taustoja, mutta suosittelen lämpimästi luontaistuotteiden käyttöä tukemaan mahdollista raskauden alkua. D-vitamiineja, kalaöljyjä, foolihappoa, mahdollisesti macaa ja ashwagandhaa jauheina smoothien seassa. Terveellinen ruoka ja liikunta on kanssa tosi tärkeitä. Mä oon laiska liikkuja, mutta ennen Mikiä aloitin ahkeran liikkumisen ja nyt tämän kanssa, ja heti tärppäs! Kaikista näistä ei ole ainakaan haittaa, päinvastoin!
      Tsemppiä kovasti, suurinosa kuitenkin raskautuu ekan vuoden aikana!:)

  13. 29

    Anonyymi sanoo

    Hurjan paljon onnea! Ilon kyynelten läpi luin ja kirjoitan. Olen lukenut blogisi joka sanan, vaikka harvoin kommentoinut. Sijaisvanhempana kun täytyy asetella sanansa tarkoin 😉
    Kaikkea hyvää <3
    R&T

  14. 30

    sanoo

    Ihana kirjoitus!Onnea hirmuisesti tasta ihmeesta.
    Voin vahan kuvitella mita olette kokeneet vaikka itse olen tullut raskaaksi todella helposti neljan lapseni kanssa….

  15. 34

    Anonyymi sanoo

    Lämpöiset onnittelut! Ja todella hienoa, että uskalsit kirjoittaa arasta aiheesta. Tiedän miltä sinusta tuntuu, olemme itse saaneet molemmat lapsemme hedelmöityshoidolla. Ja tiedän myös sen valtavan tuskan ensimmäisen lapsen jälkeen; entä jos en saa kokea tätä enää uudelleen. Kaikkea hyvää koko perheelle, onnea ja voimia loppuraskauteen! 🙂

    • 34.1

      sanoo

      Kiitos! Välillä tuntui että tämän toisen lapsen kohdalla se kaipuu oli melkein kauheampaa, kun tietää mitä ihanaa saattaa menettää. Ettei pääsisikään kokemaan sitä enää…. Uskon myös että asenne lapseen on ihan eri kuin Mikin kanssa. Silloin odotin että Miki kasvaa ja pääsen hänen kanssaan juttelemaan ja touhuamaan. Nyt aion nauttia joka sekunnista mitä se lyhyt vauva-aika kestää!

  16. 36

    Anonyymi sanoo

    Meillä ykkösen ja kakkosen välillä ikäero 8 vuotta. Kyllä sitä oltiin välissä yrittämättäkin pari vuotta mutta vuosia sitä seuraavaa kuitenkin toivottiin. Ja juuri kun luovuin kokonaan toivosta ja päätin nauttia siitä mitä meillä jo on, tulin raskaaksi. Kyllä sekundäärinen lapsettomuuskin kouraisee aika syvältä, ei sitä pidä vähätellä. Sitä tavallaan kuvittelee ehkä että se seuraava tulisi jotenkin "helposti" mutta ei se vain aina niin mene.

    Oikein paljon onnea uutisista ja tsemppiä odotukseen, se palkitaan 😉 onneksi ihmeitäkin tapahtuu!

    • 36.1

      sanoo

      Kiitos! Joo enpä mä kolme ja puoli vuotta sitten osannut yhtään odottaa tällaista. Miki saatiin tosi nopeasti, meidän parisuhdettakin oli vasta ollut hetken. Kuvittelin että tämä toinenkin tulee ilman ongelmia, vaikka tiesin lähipiiristä jo, ettei niitä lapsia noin vaan tehdä.
      Onneksi en silloin tiennyt mitä on edessä… Mekin alettiin selvästi luopua jo toivosta, huomaamatta. Jotenkin tuntuu ettei tätä vieläkään tahdo uskoa kun sitä oli jo niin varma ettei tätä tapahdu enää…

  17. 38

    Anonyymi sanoo

    Kauniisti kerrottu ongelmista ja onnesta ♥ Hurjan paljon onnea koko teidän perheelle! ♥♥♥♥

  18. 41

    Anonyymi sanoo

    Itkuhan tuota lukiessa tuli. Itsellä esikoisen laskettu aika on 4kk päästä. Aluraskaudesta näin myös hirveästi painajaisia keskenmenosta, ja pelkäsin iloita asiasta. Voi vain kuvitella kuinka paljon itse pelkäisin jos olisin kokenut keskenmenoja, kun jo kuulopuheista sain niin kovat pelot. Ihanaa, että teitä on onnistanut ja pieni ihme on tapahtunut! =) Oikein hyvää odotusta sinulle. -Jenni-

  19. 42

    Anonyymi sanoo

    Enpä ole ennen tänne kommentoinut, mutta nyt on ihan pakko päästä sanomaat jotta MAHOTTOMAN PALJON ONNEA! Ihan koko poppoolle!

    Tiuhti

  20. 44

    sanoo

    Meillä esikoisen ja toisen välillä on 5 vuotta. Lääkäriltä melkein samat uhkakuvat kuin sinulla. Muistaakseni meillä oli johonkin toimenpiteeseen aikakin varattuna, kun tulinkin monen vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi juuri kahden lääkärikäynnin välillä. Se oli suuri ihme. Tiedän niin miltä susta tuntuu. Ja olen niin niin NIIN onnellinen teidän kaikkien puolesta <3

  21. 45

    Anonyymi sanoo

    Minä itkin, itkin koska meille ei sitä ensimmäistäkään kuulu, kolmas vuosi on jo alkanut. Toivon että saan vielä itsekin iloita sinun laillasi ja kaiken onnen ja ilon teille suon, raskasta aikaa olette joutuneet viettämään. Jatkathan blogin pitämistä, ainakin jollain tapaa.
    -Sari

    • 45.1

      sanoo

      🙁 Voi ei…. Voisitko harkita vaihtoehtohoitoja, olisiko mahdollista? En tiedä tilannettasi mutta vaihtoehtohoidot ei ole ainakaan haitaksi!
      Jatkan toki, nythän saan vain enemmän aikaa kirjoittaa!:)

    • 45.2

      Anonyymi sanoo

      Olen vähän miettinyt niitä vaihtoehtohoitoja, hormonit tuntuu niin järeiltä tähän kohtaan ja muutenkin joudun syömään lääkkeitä. Vyöhyketerapeutille olen menossa, sekin on joillekin auttanut. Homeopaattisia aineita on nyt kokeilussa muihin vaivoihin, jospa rohkenisin niistä etsiä apua tähänkin. Luin noita muita vastauksiasi ja olisi mielenkiintoista lukea lisää, jos vaikka jonkun blogipostauksen niistä omista homeopaattisista hoidoistasi laittaisit, ymmärrän toki jos koet sen liian henkilökohtaiseksi ja onhan se niinkin, että se mikä auttoi sinulla, ei välttämättä auta minulla 🙂
      -Sari

  22. 46

    Johanna sanoo

    Ihana uutinen, onnea!! Ja kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Itse työskentelen lapsettomien parissa ja tiedän nuo kaikki tunteet mitä olet läpikäynyt.:) Tuo sekundaarinen (ja primaarinen) lapsettomuus on yleistä ja yhtään ei tilannetta helpota sukulaisten / tuttavien hyväntahtoinen utelu, milloins toinen tulee? Lapsia saadaan, ei tehdä. Kaikki lapset ovat kultaa ja timanttejakin kalliimpia lahjoja, lähes lottovoittoja.

  23. 47

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihana postaus! Paljon onnea pienestä ihmeestä ja kaikkea hyvää tulevaan!

    Tiedän todella mitä lapsen kaipuu on. Kolmen epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen minä luovuin haaveista saada oma lapsi. Epäonnistumiset koski niin kovasti että yksikin lisää niin en varmaan olisi tässä kirjoittamassa sinulle näitä onnitteluita. Onneksi en kuitenkaan ihan lapsettomaksi jäänyt ja kun näiden sijoitettujen lasten kanssa olen elänyt niin tiedän että he ovat syy miksi en biologisia lapsia saanut. Juuri nämä lapset oli minulle tarkoitettu ja heitä varten kävin tuon rankan tien.

    Liisa

  24. 48

    Sijaisäiti minäkin sanoo

    Onnea ihanasti!!! Lykkäättekö te nyt pitkäaikaissijoitetun lapsen toivomista perheeseenne vai hautaatteko kokonaan ja jatkatte myöhemmin päivystysperheenä?

    • 48.1

      sanoo

      Kiitos!:)
      no se pitkäaikaissijoitus meni nyt väkisin jäihin kun ei voida sitä samaan aikaan ottaa. Helsingissä myös vaatimus on, että oman lapsen pitää olla 2-vuotias ennen kuin voi sijoitettuja ottaa,lyhyitä tai pitkiä. Mä saan nyt kaivatun tauon, myös Miki saa aloittaa eskarit ja koulut nyt rauhassa. Mietin pari vuotta mitä haluan tehdä, mutta enköhän mä jollain tavalla halua sijoitettuihin lapsiin palata.:)

  25. 49

    sanoo

    Kiitos kun jaoit tarinasi ja suuresti onnea tulevasta pikkuisesta! Ihana uutinen. Elämä on kyllä välillä niin kummallista ja mitä "aikuisemmaksi" tulee, niin eteen tulee välillä asioita jotka vaikuttavat meihin odottamattomalla tavoin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä oon onnellinen siitä, että jälleen yksi perhe, joka oikeasti lasta haluaa ja rakastaa saa antaa hyvän kodin uudelle alulle. Tsemppiä kaikkiin fiiliksiin ja raskauteen.. ja kaikkeen muuhunkin! Aurinkoista kevättä! 🙂

  26. 50

    sanoo

    Voih, tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet sanat "lapseton pariskunta" blogini kuvauksesta. Ne sanat eivät ole siellä turhaan. Joskus voisin ehkä kertoa oman tarinani, mutta vielä en ole siihen valmis. Hurjasti onnea teille ja ihanaa odotusta! 🙂 <3

  27. 53

    Anonyymi sanoo

    Valtavasti onnea <3 Aavistelin tekstejäsi lukiessani että teillä on ollut vaikeuksia asian kanssa.. sitä on "tuntosarvet herkillä" kun aihe on tuttu itsellekin. Meidän lapsemme on kovan taistelun lopputulos, ihmeiden ihme. Ennen häntä oli 7 vuoden aikana kaksi luomuraskautta, joista keskenmenot (toinen yli raskauden puolenvälin, toinenkin juuri ennen ensimmäisen kolmanneksen päättymistä:/), sitten sairastuin endometrioosiin ja menetin mahdollisuuden tulla luomusti raskaaksi (näin ei toki aina käy endon kanssa, mutta mun kohdalla kävi). Sitten tehtiin rankkoja IVF- ja PAS-hoitoja, viidennestä alkionsiirrosta lopulta onnistuttiin <3 Silloin ajattelin, että onneksi en tiennyt lapsettomuudesta kärsiessäni miten valtavat ne tunteet ovat oman vauvan kanssa – se olisi tehnyt lapsettomuudesta vielä kipeämpää, kuten sinäkin totesit. Nyt lapsemme on 3v ja olemme yrittäneet toista (hoidoilla) kohta vuoden, takana vasta pettymyksiä, yksi epäonnistunut hoito ja yksi varhainen km. Nyt taas uusi alkio masussa ja piinaavaa odottelua jäljellä vielä reilu viikko… Toivon että onni kohtaa meidätkin, vielä toistamiseen. Nyt lapsettomuuden tuska on erilaista; toisaalta siedettävämpää kun on se yksi ihana lapsonen, toisaalta kauheampaa, kun tietää tarkemmin mitä menettää.

    • 53.1

      sanoo

      Kiitos! Hyvin puit sanoiksi mitä tarkoitin! Kuulostaa ihan kamalalta nuo miten pitkälle olet raskauksissa päässyt… Mä olin "onnekas" kun raskaudet meni kesken jo ennen kuin asiaa kunnolla ehti tajuta. Vaikkakin ekassa km:ssä olin jo muutaman viikon tiennyt raskaudesta. Nyt olen viikolla 14 ja mietin viikolla 12 miten hirveää olisi jos nyt tulisi km kun raskautta on näinkin kauan kestänyt…. tai ultrassa selviäisi että vauva on jo kuollut kohtuun tms… kamalaa…
      Kovasti onnea sinulle!! <3

  28. 54

    sanoo

    Onnea pienestä ihmeestä <3 ja ihana kuulla muidenkin onnistumistarinoita, se tunne on niin Ihana! 🙂

    Meidän ihmeiden välillä on ikäero 5vuotta ja kyllä se riipaisi omaa sydäntä, kun läheiset odottivat ja saivat pienellä ikäerolla lapset. Toki se ei ollut meiltä pois. Monet itkut on itketty ja pettymykset petytty.. toinen sai vihdoin alkunsa keinohedelmöityksellä <3 Esikoinen oli innoissaan sisarusuutisesta ja odotettiin koko kesä milloin pikkuinen syntyy 🙂 vuosi pikku siskon syntymästä, aloimme odottaa yllärikolmosta ja eka oli järkytys ettei voi olla mahdollista, mut ehkäpä just siksi ettemme yrittänyt enää lasta..!? Nyt keskimmäinen ensi syksynä 3v ja kuopus täytti just 1v. Meidän perhe on nyt koossa ja alkiot joita säästimme pikkukolmosta varten luovutettu tutkimuksiin. *kyynel*

    Ihanaa kesäistä odotusta! 🙂

  29. 55

    sanoo

    Oikein paljon onnea pienn suuren ihmeen johdosta! On mukava kuulla, kun ihmisille suodaan se mitä he eniten toivovat 🙂

  30. 58

    Anonyymi sanoo

    Hei, olen kauan blogiasi lukenut, mutta, en ole koskaan kommentoinut, mutta nyt on ihan pakko 🙂 Taistelimme lapsettomuutta vastaan mieheni kanssa 4,5 vuotta (parit keskenmenot ja piinaavaa odottamista). viime syksynä meille ehdotetttiin yksityisestä lapsettomuusklinikalta hoidoksi pistoshormoonihoitoa ja inseminaatiota. Kyseisiin hoitoihin en pystynyt, ne tuntuivat jotenkin liian pahoilta henkisesti. Päätimme kokeilla vaihtoehtoisiahoitoja, vyöhyketerapiaa. Eihän meillä ollut mitään menetettävää. Viidennen hoitokerran jälkeen kuukautiset jäivät pois 🙂 nyt kesällä pitäisi syntyä meidän esikoisemme. Monien pettymysten jälkeen sitä ei heti uskalla uskoa todeksi ja vieläkin välillä pelotta iloita, entäs jos tämänkin epäonnistuu. Toki iloiset potkut mahassa muistuttavat pienen poikamme olemassaolosta 🙂 Ihanaa kevään jatkoa!

    • 58.1

      sanoo

      Kiitos! Voi vitsi, mä sitten tykkään näistä kun vaihtoehtohoidoilla on onnistuttu!!:) Homeopatia ei tosiaan ole ainut vaihtoehto, muitakin löytyy. ja ovat paljon turvallisempia hoitoja kuin hormonit ym tavallisten lääkärien määräämät lääkkeet… ja edullisempaa!

  31. 59

    sanoo

    <3 Suuret Onnittelut Henna, vielä tätäkin kautta. Todella kauniisti kirjoitettu, olet niin herkkä ja ihana äiti. 🙂 Raskaus on aina ihme, pieni suuri ihme. Voin itse vain kuvitella sen tunteen kun lapsi potkaisee ensimmäisen kerran. <3

    Itku mullakin tuli, ei omasta puolestani, vaan siskoni. Hän on kohta kymmenen vuotta(7v naimisissa) ollut miehensä kanssa ja vauvaa ei ole ollut. Siskoni munanjohtimet jotenkin kiertyneet ja ne parantaisi ainoastaan raskaus, eli keinohedelmöitys. Mies ei rohkene, ei päästä siskoani hedelmöityshoitoihin.

    Toinen siskoni sai juuri toisen lapsen ja uskon, että tämä lapseton siskoni on todella surullinen, vaikka kuinka yrittää jakaa toisen ilon. Lapsen kaipuussaan siskoni tekee kovasti töitä ja opiskelee, hoivaa koiriaan ja hevostaan, tämän vuoksi myös alipaino haittaa lapsensaantihaaveita. =( Olen välillä jo itse miettinyt, jos voisin hänelle saada lapsen. Jos voisin jotenkin auttaa. <3

    • 59.1

      sanoo

      Kiitos! Joo voin kuvitella että hänelle on vaikeaa yrittää olla onnellinen toisen puolesta ja itsellä on tilanne tuo…. Mä välillä inhosin itseäni kun en pystynyt täysillä jakamaan onnea läheisten raskauksista vaikka niin halusin…. Oli kyllä ihana nähdä näitä vastasyntyneitä ja sylitellä jne mutta kyllä se sydän itki silti samalla…
      Mä toivotan onnea sun siskolle, ehkä asiat vielä hyväksi muuttuu!

  32. 60

    Anonyymi sanoo

    Ihana uutinen! Paljon paljon onnea täältä radan toiselta puolelta!!! Itse odottelimme ainokaistamme 7 vuotta, viisi vuotta ensin luomuna yritettiin. Sen jälkeen vuoden aikana neljä tuloksetonta inseminaatiota ja sitten lopulta onneksi ekasta koeputkesta saimme ihanan kohta 6-v-neidin. Kova kaipuu isosiskoksi hänellä on, mutta valitettavasti tämä äiti jo liian vanha edes yrittämään. Neiti tuumasi yhtenä päivänä, että voihan hän olla noiden nukkevauvojen isosisko. Kyllä mua riipaisi! Ihanaa odotusta tiedän perheelle! t. Mia

  33. 65

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa. Onnea onnea kovasti! Itse odotimme toista lasta kuin kuuta taivaalta yli 2 vuotta,sitten vainyhtäkkiä tärppäsi kun sen viikon keskiviikkona olisi pitänyt tähystykseen mennä 🙂
    Katja

  34. 68

    sanoo

    Kyynel tuli silmänurkkaan, onnea kovasti teidän perheelle! Kaikkea hyvää ja voimia odotukseen <3

  35. 69

    Anonyymi sanoo

    Onnea odotukseen! Hienoa, että uskalsit kertoa näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Vaihtoehtolääketieteen puolelta todellakin voi saada apua lapsettomuuten, voi kun muutkin uskaltaisivat sitä kokeilla.

    • 69.1

      sanoo

      Kiitos! No niinpä, mutta mun tavoite on saavutettu tällä postauksella, jo muutama edes kyselee ja kiinnostui homeopatiasta, se on jo tosi hyvä juttu ja siksi tämän kerroin! Ehkä hekin saavat siitä tai muusta vaihtoehtohoidosta apua…

  36. 71

    Anonyymi sanoo

    Onnittelut koko perheelle!
    Olen seurannut blogiasi taustalla ja en ole tainnut koskaan kommentoida. Tämänkertainen kirjoituksesi tuntui osittain tutulta. Olen itse biologisesti lapseton, mutta todellisuudessa kahden pojan äiti (adoptio -ja sijaisäiti). Nämä kaksi lasta ovat lottovoittomme, mutta silti mieleen hiipii välillä kolmannen lapsen kaipuu. Olemme mieheni kanssa päätyneet siihen, ettemme enää uskalla lotota eli aloittaa kolmatta adoptio/sijaislapsi prosessia. Välillä mieleen hiipii toive, josko sittenkin ihme osuisi kohdalle. Minulla on myös pco, mutta koskaan en ole ollut raskaana. Olisikin kiva tietää enemmän tuosta homeopatiasta. ~Maikkis~

  37. 72

    sanoo

    Kipeä aihe, kiitos kun rohkenit kertoa tarinanne <3 Ja paljon onnea! 🙂

    Meillä on kaksi lasta ja kolmatta on yritetty nyt kaksi vuotta tuloksetta…tutkimukset venyy ja paukkuu ja lääkäri toisensa jälkeen lykkää reseptiä kouraan, erilaisia hormoneita olen syönyt tuloksetta jo yli vuoden, sivuvaikutuksia ja itkua on riittänyt. Olo on jo toivoton. En jaksa kuulla enää yhdeltäkään lääkäriltä, että kyllä se raskaus varmasti alkaa ihan pian. Ei ole alkanut. Kertaakaan koko kahden vuoden aikana.
    Minuakin kiinnostaisi tietää lisää tuosta homeopatiasta ja mikäli mahdollista, saada hänen yhteystietonsa.

    • 72.1

      sanoo

      Kiitos! Mä sanoisin heti että jätä ne hormonit pois samantein ja etsi tietoa vaihtoehtohoidoista! Olen kuullut myös muiden vaihtoehtohoitojen toimivan kuin vain homeopatian, mutta toki omasta kokemuksesta suosittelen sulle lämpimästi, että otat pian yhteyttä homeopaattiin.
      Mä voisin pienen jutun aiheesta kirjoittaa, mutta kerron nyt ainakin sen, että itse käyn Helsingissä Satu Järvilehdolla, ja hän on todella hyvä! Löytyy googlettamalla. Homeopatia ei tee mitään haittaa, eikä käynnit ole mitenkään kalliita. Sielä saa puolitoista tuntia avautua elämästään ja homeopaatti määrää just sulle sopivat lääkkeet. Niissä on meinaan niin, että se mikä toimii mulle, ei ehkä toimi sulla.
      Kokeile!? Tsemppiä joka tapauksessa, kaikki on vielä mahdollista, mä niiiin tiedän miltä susta tuntuu! Mutta hei, nyt mäkin olen tässä pisteessä!:)

  38. 75

    sanoo

    Hurjasti onnea! "Luonnon lääkkeet" saa kyllä ihmeitä aikaan! Ei se keho aina toimikaan, niin kun on ajatellu. Me yritettiin ensimmäistä vuoden päivät ja jo se oli raskasta. Nyt odotellaan juhannus-vauvaa, joka suorastaan sinkosi masuun, kun vasta puhuttiin toisesta. 🙂

  39. 78

    Anonyymi sanoo

    Suunnattomasti onnea. Rohkea kirjoitus, jota varmaan pitkään piti miettiä. Olen todella iloinen teidän koko perheen puolesta! Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita, kun jaksaa vain odottaa 🙂 <3

  40. 79

    sanoo

    Usein täällä käyn, harvoin mitään kommentoin, mutta nyt haluan kiittää tästä koskettavasta postauksesta ja lämpimästi onnitella teitä. Ihania uutisia – onnellista odotusta! 🙂

  41. 81

    Anonyymi sanoo

    Paljon onnea teille! Liikutuin kirjoituksestasi ja olit tosi rohkea, kun jaat tämän elämästäsi. Olette antaneet niin paljon tukiperheenä. Nostan hattua! Itsekin haluaisin, mutta nykyinen elämäntilanne ja voimavarat eivät riitä siihen tällä hetkellä.

  42. 82

    sanoo

    Olen jo jonkun aikaa ollut lukijasi ja saanut paljon ihania ideoita kuvistasi 🙂 Kiitos niistä ja oikein lämpimät onnittelut tulokkaasta. Lapsi on maailman suurin lahja.

  43. 84

    Anonyymi sanoo

    ONNEA onnea onnea! Aivan valtavan ihana uutinen! Ihanaa raskausaikaa ja toivottavasti ehdit levätä riittävästi ja saat(te) nauttia raskausajastakin jo täysillä. Kiitos että jaoit tämän ilouutisen lukijoiden kanssa. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivon että jatkat blogin kirjoittamista vielä sitten syksylläkin, kun pieni on syntynyt. PS Ihana mekko, sopii sinulle hyvin.

  44. 85

    Anonyymi sanoo

    Todella hieno uutinen! Onnea koko perheelle! En ole ennen kommentoinut, vaikka blogia olenkin lukenut jo pitkään. Nyt oli niin mahtava uutinen, että oli pakko kommentoida. 🙂 Mukavia sisustusjuttuja yms. sinulla täällä ja on ollut hauska seurata rempan edistymistä. Toivottavasti ehdit ja jaksat kirjoitella blogiin kuulumisia myös syksyllä, kun on ihana pieni käärö hoidettavana. 🙂 Vauva-aiheiset postauksetkin olisi mukavia. Itselläni on yksi lapsi ja on aina mukava kuulla miten toisten perheiden arki sujuu.

  45. 87

    Anonyymi sanoo

    Paljon onnea koko teidän perheelle! Ihana kuulla, että asiat hoituivat parhain päin sitten lopulta 🙂

  46. 88

    Anonyymi sanoo

    Paljon onnea!
    Itse "kärsin" myös sekundaarisesta lapsettomuudesta ts. olen saanut kiellon terveydellisistä syistä tehdä enempää lapsia. Sen vuoksi on aina kiva kuulla ihmisten kokemuksia, siitä, että asiat onkin kääntynyt parhain päin! Monet vähättelevät sekundaarsita lapsettomuutta, mutta itse koen, että se on ihan yhtä kuluttavaa ja turhauttavaa kuin lapsettomuus ylipäätään. Myös syyllisyys siitä, ettei lapsi saa sisaruksia on kova.
    Mutta aivan ihana uutinen ja kuten muutkin, toivon, että muuttuvasta arjesta huolimatta jaksat jatkaa ihanaa blogiasi!
    -Mia

  47. 89

    Martta S sanoo

    Ai Ihanaa. Olenkin jännityksellä odotellut että mitä sinulla oli kerrottavanasi. En kyllä olisi keksinyt että teille tulee "oma" vauva. Ihanaa. Onnea hirveästi!!! Olen jo pitkään seurannut blogiasi mutta en ennen ole kommentoinut!

  48. 90

    sanoo

    Itku tuli, kun tätä luin! Valtavasti onnea! Ihanaa, että saat kokea vauva-ajan uudestaan ja osaat arvostaa teille annettua ihmettä.

    Itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Meillä on yksi lapsi, joka tuli helposti iästäni huolimatta. Vasta lapsen saatuani tajusin, mikä ihme hän on ja kiitän hänestä joka ikinen päivä.

  49. 91

    sanoo

    Ihana uutinen! Täällä myös liikuttunut lukija ilmoittautuu, samoja tunteita myös läpikäyneenä. Minulla on ihana teini-ikäinen lapsi aiemmasta suhteesta, ja nykyisen aviomieheni kanssa toivoimme yhteistä lasta heti häidemme jälkeen kuusi vuotta sitten. No eihän se niin helposti mennytkään. Tulin kyllä raskaaksi melko helpostikin, mutta kaikki menivät aina kesken (melko alussa onneksi). Minulla oli kuusi keskenmenoa kolmen vuoden aikana. Se oli todella raskasta.Silti emme luovuttaneet, ja nyt meillä on 2,5 vuotias poika. Lapsilla on reilu 10 vuotta ikäeroa, mutta silti heidän välillään on vahva side. Ihanaa odotusaikaa sinulle ja koko perheellenne!!

  50. 94

    sanoo

    Lämpöiset onnittelut!! <3
    Meillähän on kaksi nuorimmaista tulleet hormonihoitojen avulla, siitä ajasta on nyt sitten muistona kipeitä kystia munasarjoissa. Siitä ei pahemmin varoiteltu, vaikkakin kyllä vauvankaipuun ollessa polttava sitä olisi suostunut ihan mihin vaan. Hienoa että apua löytyi homeopatiasta, minullekin tuttua ja olen kyllä jonkinlaista tukea aina siitä paranemiseen saanut 🙂

  51. 95

    sanoo

    Kyyneleet tulivat silmään tätä lukiessa. Hurjan lämpöiset onnittelut koko perheelle <3

    Sekundaarinen lapsettomuus on minulle aivan sama kuin täyslapsettomuus, omakohtaista kokemusta tästä. Mikään ei loukkaa niin paljon kuin ystävällisestikin sanottuna, että onhan sinulla jo. Olen hyvin iloinen puolestanne ja toivon kaiken menevän hyvin ja hienosti. Halaus.

  52. 96

    Anonyymi sanoo

    Ihan mahtavaa, eihän sitä pysty edes kuvittelemaan millaista onnentunnetta ja hattaraa siellä elellään kaiken tuon jälkeen <3 älä murehdi ikäeroa, kaikilla asioilla on puolensa. Meillä esikoinen menee syksyllä kouluun ja on niin ihana ja huolehtivainen isoveli että äidin sydän on pakahtua kun seurailee kuinka tärkeä vauva on tuolle "isolle" pojalle.

    Kerroit saaneesi homeopatiasta apua myös paniikkikohtauksiin..? Täällä on "paniikkilääkitysresepti" kaapissa odottamassa, mutta en vaan taida haluta lääkkeitä lunastaa. Kertoisitko siitä enemmän, voisiko siitä olla apua <3 kiitos!

    Lilli

  53. 97

    sanoo

    Huh koskettava tarina, hienoa että uskalsit jakaa teidän tarinan arasta aiheesta. Ihan hirmuisesti onnea koko teidän perheelle <3!! Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin :)!

  54. 98

    sanoo

    Sylintäydeltä onnea, oikein kylmät väreet meni lukiessa. Kaikkea hyvää ja kaunista elämäänne!

  55. 99

    sanoo

    Meillä on sellainen tilanne, että sain ensimmäisen lapsen 22-vuotiaana. Nykyisen mieheni kanssa (olen nyt kohta 36 v.) olemme yritäneet toista lasta tuloksetta. Pitäisi hakeutua hoitoihin tai ainakin käydä lääkärin luona miettimässä olisiko jotain tehtävissä. Kirjoituksesi loi minulle toivoa. Onnea raskaudesta, ihana tuo sinun vauvamahasi <3

  56. 100

    Anonyymi sanoo

    Voi että. Ei ole sanoja… 🙂 Onnea ja hyvää oloa odotukseen!

    Muutamalla sanalla voisin omaa tarinaani tässä kertoa, koska sinäkin rohkenit, enkä oikeastaan ole tästä "oikeassa elämässä" paljoa kenellekään avautunut. Nyt tuntuu, että tässä on paikka ja hetki purkaa vähäsen. 🙂 Minun ristini on endometrioosi. Ensiksi oli vuosien ravaamista lääkäreillä, osa vähätteli kipukokemuksiani, eräskin ikivanha (mies)lääkäri totesi, että "kuukautiskivut ovat maailman vanhin salaliitto, naisten keksimää valetta, jotta saisitte laiskotella monta päivää kuukaudessa!".

    Olen ollut mieheni kanssa nyt 6 vuotta, ja alusta asti oli kummallakin fiilis, että ei ne lapset ole niin tärkeitä, elämässä on paljon muutakin nautittavaa. Sitten kun n. vuosi häittemme jälkeen sain diagnoosin, johon sisältyi lähes sataprosenttinen varmuus lapsettomuudesta, mieleni muuttuikin. Kun lapsettomuus ei enää ollutkaan oma valintamme, vaan pakon sanelema, en pystynyt hyväksymään sitä. Enää ne kaikki muut elämän hienoudet eivät tuntuneetkaan miltään.

    Kaikenlaiset hormonihoidot ovat kohdallani poissuljettuja vaihtoehtoja, koska endometrioosi rupeaisi rehottamaan vielä pahemmin. Tälläkin hetkellä sitä on laajasti suoliston, rakon, munasarjojen, vatsakalvon ja kohdun ulkopinnoilla. Lääkäri on ehdottanut munasarjojen availua kiinnikkeistä, se toisi muutaman prosentin mahdollisuuden raskautua, mutta olen kieltäytynyt kaikesta "ylimääräisestä" leikkelystä. Minulle toivo olisi vain ensimmäinen askel pettymysten tiellä.

    Olemme miehen kanssa miettineen adoptiota, mutta taloudellinen tilanteemme ja hurjat nuoruudet syynättäisiin pitkässä ja raskaassa prosessissa läpikotoisin, enkä usko, että meitä kelpuutettaisiin saamaan lasta. Samaan aikaan katson busseissa ja asemilla alkoholisteja, narkkareita ja oikeastaan keitä tahansa, joilla on lapsia, ja mietin heidän meriittejään. Miksi tuo, tai tuo, mutta minä en?

    Tiedän tunteesi, kun ympärillä kaikki tuntuvat olevan raskaana. Yhtäkkiä kaikkialla, mihin katson, on lastenrattaita, pyöristyneitä mahoja, kaksosia, kantoliinoja…

    Mutta sitten on sinun blogisi. Ensimmäiseksi sen innoittamana hakeuduin MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen päivystäjäksi pari vuotta sitten. Sen jälkeen aloimme tunnustella mahdollisuuksia ryhtyä tukiperheeksi. Harkitsimme uuden koiran hankkimista mieheni kuolleen labradorin tilalle, mutta yhtäkkiä tajusimme, että ilman koiraa pääsemme matkustelemaan vapaammin, nukkumaan pitkään vapaapäivinä, jäämään töiden jälkeen kahville kaupunkiin… Ehkä sittenkin elämässä on niitä pieniä, hienoja juttuja, joista lapseton (ja koiraton) pariskunta voi kahdestaan nauttia.

    Viime viikolla serkkuni laittoi kuvaviestin vaimonsa vauvamasusta, esikoinen on tulossa. Kaivelin syvältä sisältäni aitoa ja rehellistä vastausta – ja yllättäin pystyin olemaan täysin ilman katkeruutta onnellinen toisten puolesta. Omat lapset olisivat varmasti parasta ja arvokkainta elämässä, mutta ehkä meille kahdelle onkin varattu jotakin muuta elämäntyöksi.

    Kiitos ihanasta, värikkäästä, persoonallisesta ja henkilökohtaisestakin blogistasi. Odotan innolla lisää masukuvien esittelyä ja tulevia, vauvantuoksuisia postauksia. Jos omista kokemuksistani olen jotakin opetuksen tynkää saanut, se on ehdottomasti se, että toisten onni ei ole minulta mitenkään pois.

  57. 101

    sanoo

    Minulle lääkäri sanoi ollessani 25v. etten saisi enää lapsia esikoiseni jälkeen. Keskenmenoja on tullut matkan varrella. Nyt lapsia on 4. Viimeiset 2 sain 38v ja 42v. Elämä voi olla oikukasta:).

  58. 102

    sanoo

    Voi tää on jotain niin isoa, että mä pillitän täällä!

    Voin samaistua niin sun tunteisiin, ei ollut itsestäänselvyys, että meillekään koskaan tulee ensimmäsitäkään lasta. Toista ei sitten vuosiin kuulunutkaan, ja olin esimerkiksi siinä tilanteessa, että en enää kehdannut ostaa raskaustesteja lähiapteekeista. Musta tuntu, että ne tytöt siellä tiskin takana näki sen mun epätoivon. Enkä kestänyt niitä katseita.

    Ihmeitä tapahtuu ja kaikki on mahdollista. Sen olen oppinut!

    Tuhannesti halauksia ja onnea sinne, koko perheelle!!! ❤︎

  59. 103

    Anonyymi sanoo

    Kommentoin Anonyymina. Siksi, koska aihe on raskas myös meille enkä ole vielä asian kanssa sinut niin paljon että siitä julkisesti kertoisin. Ehkä joskus olen. Tai sitten en. Aika näyttää.

    Olen huikean onnellinen puolestanne! Ansaitsette kaiken sen onnen ja voin täysin samaistua tilanteeseesi. Vielä emme ole tuossa vaiheessa, vaikka vuosia on kulunutkin. Lääkärillä juokseminen, huonojen uutisten kuuleminen, lapsen kaipuu, tutkimusten sivussa paljastuneet huonot uutiset terveydestä, se epätoivo ja odotus… Se joka kuukausi pettyminen. Se on raskasta. Minusta on upeaa, että olette jaksaneet auttaa kuitenkin tilanteenne keskellä myös muita, arvostan todella suuresti.

    Toivon kaikkea hyvää odotukseesi ja uuden perheenjäsenen syntymään. Tämä teksti oli varmasti vaikea, mutta kiitos kuitenkin että sen julkaisit. Autat varmasti meitä muita, jotka samojen asioiden kanssa kamppailemme. <3

  60. 104

    sanoo

    Ihana postaus! <3 Tämä antoi taas uutta toivoa meidänkin toisen vauvan yritykseen! 🙂 Onnellista raskausaikaa<3

  61. 105

    sanoo

    Aivan ihana ja rohkean henkilökohtainen postaus! Todella, todella paljon onnea!
    Itseni on helppo samaistua, koska ensimmäistä lastamme tehtiin (todella siis tehtiin) kolme vuotta aktiivisesti. Lopulta vasta useamman IVF-hoidon (koeputkihedelmöityksen) jälkeen tulin raskaaksi. Myös toinen lapseni, joka siis masussa vielä asustaa ja toivon mukaan syntyy vasta heinäkuun lopussa, on samaisilla hoidoilla aikaansaatu, vaikkakin paljon helpommin kuin esikoinen.
    Ensimmäistä yrittäessä kävin itsekin homeopaatilla ja vyöhyketerapiassa ja lopulta ehkä senkin vauhdittamana aikaisemmin tuloksettomat rankat hoidot saivat hedelmää aikaan 🙂

    Tsemppiä mielettömästi raskauteen ja toivon, että loppuraskautta ei tarvitsisi pelätä! Olen nimittäin itsekin joutunut pelkäämään koko raskauden ajan, että pikkuisemme syntyy liian aikaisin, eikä huoli ole vieläkään ohi.

  62. 109

    sanoo

    Ai että: onnea sydämen pohjasta asti! Meilläkin odotettiin kakkosta pitkään (suht sama ikäero tuli lapsillemme – poika tosin oli jo ekalla koulussa, kun saimme tyttären). Nyt odotetaan kolmatta – ihmeitä tapahtuu <3 Seuraan blogiasi, koska meilläkin on iso taloprojekti – ja näköjään nämä lapsiasiatkin menneet vähän samalla lailla.

  63. 110

    Anonyymi sanoo

    Mielettömästi onnea upeasta uutisesta! Kirjoituksesi oli koskettava ja kaunis.
    Meilläkin odotettiin ja toivottiin vuosia toista raskautta ja lopultakin odotus, tuska ja kyyneleet palkittiin. Ikäeroa pojilla on 5 vuotta ja 9 kk. Raskauksia on takana neljä.
    -N-

  64. 111

    Anonyymi sanoo

    Tuhannesti Onnea <3 Muistan aikoinaan,kun yritimme ensimmäistä lasta. Vuosi siinä meni,kunnes tulin raskaaksi. Ehdin jo siinä ajassa ajautua epätöivoon. Kävin myös lääkärillä,joka ehdotti aamulämpöjen mittailuja jne. Se tuntui hurjan vaikealta minulle,kuka tein 3-vuorotyötä. No,heitimme asian mielestämme ja päätimme mieheni kanssa,että jollei lasta meille suoda,ok. Ja hups! Kuukauden päästä tulin raskaaksi. henkimaailman juttuja. No,toinen lapsi sai alkunsa "vain" puolen vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen,mutta meni kesken koska sairastuin reumaan…lapsen teko jäi siihen,mutta minulla on upea kohta 27v. tyttö <3 Toivon,että raskautesi etenee hyvin – kaikkea hyvää perheellesi ja sinulle <3

  65. 113

    Anonyymi sanoo

    Olen lukrnut blogiasi kauan. Ja voin vain kiittää sinua siitä että jaoit tarinanne. Itselläni on kaksi lasta jotka olen saanut edellisessä suhteessani hyvin nuorella iällä. Olen ikuisesti kiitollinen lapsistani ja siitä että olen saanut kaksi maailman rakkainta lasta. Mutta nyt kun omakin kellonikin lähenee tikitystä niin on aivan todella suuri murhe ettei yhteistä lasta (miehelleni biologista) noin vain saakkaan. Olemme kolme vuotta uskoneet ja toivoneet, turhaan. Olemme läpikäyneet rankkoja hoitojakin sillä tuloksella että sain yhden vaikean keskenmenon. Yhdyn täysin tunteisiisi ja tiedän että toissijainen lapsettomuus on iso kriisi. Sydämenipohjasta onnea teille ja ihanaa odotusta <3

  66. 114

    Anonyymi sanoo

    Pitkän tauon jälkeen luin taas blogiasi ja huomasin näin mahtavan uutisen! Tuhannesti onnea ja olet mielettömän rohkea jaettuasi kipeän tarinasi! Olen itse myös samoilla viikoilla raskaana ja odotan myös toista syntyväksi lokakuussa. Esikoista yritimme noin vuoden (minä olin sitä ennen kuumeillut jo melkein kaksi vuotta, mutta mieheni ei ollut vielä valmis) ja yllätys oli suuri, kun toinen saikin alkunsa helpommin.
    Toivon loppuraskaudellesi kaikkea hyvää <3

  67. 115

    sanoo

    En sano muuta kuin i h a n a a <3 Tai sanonpas! Sanon myös ihanaa toisen kerran. Aivan mahtava kuulla että sinäkin sait apua homeopatiasta, ja vieläpä tälläisessä isossa asiassa. Toivottavasti ihmiset pikkuhiljaa alkaisivat uskoa sen voimaan ja hakeutuisivat homeopaattisiin hoitoihin. Meillä esikoinen sai homeopatiasta avun vuosia jatkuneeseen korvatulehduskierteeseensä niin ettei putkituksiin tarvinnut onneksi mennä. Mutta tämä teidän kertomus, sen jos minkä luulisi kolauttavan kyynisimpiäkin lukijoita. Voi ihanaa!! <3 Hirmuisesti onnea sinulle loppurutistukseen!

    • 115.1

      sanoo

      Voi kiitos!:) Totta, mäkään en hirveästi tiennyt homeopatiasta ennen tätä, ja todellakin pidän edelleen täytenä ihmeenä sitä että se todella auttoi noin nopeasti! Vuosien yrityksen, keskenmenojen ja muiden hoitojen jälkeen kuin taikaiskusta homeopatia auttoi! Lisäksi se on auttanut nyt raskauden aikana tosi paljon mun vointiin, ja meinaan myös synnytystä varten hakea homeopatiasta apua. 🙂 Saatikka jatkossa elämässä muut sairaudet mitä perheessä voi tulla.

  68. 116

    Anonyymi sanoo

    Onnea ja iloisia hetkiä loppuraskauteen. Minun tarinani on lähes samanlainen kuin sinulla. Meillä ikäeroa tuli esikoisen ja seuraavan lapsen välille kuusi vuotta ja sain siinä välissä kaksi keskenmenoa. Minulla on myös todettu PCO ja toisen keskenmenon jälkeen minulle sanottiin etten välttämättä koskaan enää saa lasta. Nyt meillä on viisi tytärtä 11, 5,4,2puoli ja yksi vuotiaat :). Elämä onneksi osaa yllättää juuri silloin kun vähiten osaa odottaa. Minäkin möin ja annoin kaikki lasten vaatteet ja säästämäni tavarat pois ja sitten huomasin olevani raskaana. Olin aloittanut puoli vuotta aiemmin ihan tavallisen monivitamiinin syömisen enkä mitään muuta. Tiedän kuitenkin että muutamat ovat saaneet apua homeopaattisista valmisteista ja ihan apteekista myytävistä vitamiineista. Tietyillä aineilla on vaikutusta raskauden alkamiseen …esim.foolihapolla. Olenkin syönyt tuota raskaus ja imetys multivita valmistetta( apteekista) nyt jo neljä vuotta. Liekkö auttanut minua vaikka hormoonikierrot on edelleen täysin sekaisin. Kyllä nämä pienet vaan ovat ihania, ihania vielä isompinakin. Aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi!
    T:Kolmikymppinen "mamma" Keski-Suomesta

    • 116.1

      sanoo

      Huuh, mulla jäi tästä ekana ajatus päähän että tämän jälkeen tulisi vielä kolme lasta, olisi aika hurjaa!! 😀
      Niin hullua että sanotaan ettet ehkä saa enää lapsia ja sitten niitä tuleekin vielä neljä! Mahtava juttu, antaa toivoa muillekin. 🙂
      Mä söin vuosia raskausvitamiineja ja ei kyllä auttanut mua, mutta oon kanssa kuullut että joitakin voi auttaa. Mulla se apu oli selkeästi se homeopatia. 🙂

  69. 117

    Anonyymi sanoo

    Minä kävin homeopaatilla 2 vuotta.. lopulta homeopaatti joutui sanomaan, ettei pysty mua auttamaan.
    Oon myös kokellut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, IVF… edelleen lapseton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *