Sunnuntain jännityshetki ja käsityökerho-asiaa

 Meidän muutoin suht rauhallinen sunnuntai muuttui astetta jännittävämmäksi. Sydän jäi varmasti kerran lyömättä kun tajusin että koira on kadonnut. Sami ja mun veli oli pihalla korjaamassa autoa, ja Unto sielä valjaiden kanssa kiinni vaijerissa, jossa ollut monet kerrat ennenkin. Mä kävin sisältä vähän väliä kurkkimassa että kaikki on ok, mutta yhtäkkiä koiraa ei näkynytkään. Jäljellä oli vain vaijeri ja valjaat, koirasta ei tietoakaan.
Ihan kaamea olo, koiranpentu ties missä, ja vielä ilman pantaa ja nimitietoja, miten me ikinä löydetään se? Ei muuta kuin juosten ympäri Korsoa, hajaannuttiin eri suuntiin, Sami lähti pyörällä ja me muut juosten. Mä olin aivan ahdistunut, se saattaa olla missä vaan. Pelkäsin jo näkeväni ruumiin autotiellä…
Kaikki kuitenkin päättyi hyvin, ja melko nopeastikin. Sami löysi koiran läheisestä puistosta toisten koirien perästä juoksemasta. En edelleen ymmärrä miten se pääsi irti ja miksi karkasi vaikka on ennenkin useasti ollut pihalla vapaanakin. (Tosin paremmin valvottuna tietty) Luulemme että se jäi johonkin kiinni ja paniikissa repi itsensä irti ja ryntäsi jonnekin esim kissan perässä. Se lopulta löytyi noin puolen kilsan-kilsan päästä meiltä.
En tiedä olisiko se itse löytänyt lopulta takaisin, varsinkin kun on pentu. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja melko nopeasti.

Kyllä taas mietin että miten nopeasti elämässä voi mennä asiat pieleen. Ihan pelottavaa miten jotain voi tapahtua. Toisaalta taas mietin että onneksi myös onni oli matkassa, meillä oli sopivasti talossa tuolloin ihminen joka pystyi katsomaan sen aikaa lasten perään, mun veli oli paikalla auttamassa ja huomasimme suht nopeasti karkaamisen. Lumessa myös näkyi tuoreet askeleet jotta tiesi vähän suuntaa. Eikä auto ajanut koiran päälle. Voi olla ettei koira edes käynyt autotiellä, reitti oli suht turvallinen jota oli juossut.

Nyt siis kaikki hyvin. Olen myös kovin hämmentynyt ja iloinen siitä miten moni ilmoittautui mun käsityökerhoon. Tietysti on vähän pelottavaakin kutsua vieraita ihmisiä omaan kotiin, mutta toisaalta teen sitä jo työnkin puolesta usein, joten mitäs menetettävää tässä on? Joukko samoja harrastuksia ja varmaan mielenkiintoa omaavia ihmisiä. Erilaisia mutta ehkä kuitenkin tavallaan samanlaisia ihmisiä.
Eli eiköhän pistetä kerho pystyyn! Eli te jotka haluatte liittyä kerhoon, pistättekö mulle vielä meiliä niin kasataan jotenkin porukka kasaan! Jos nyt jostain syystä tulee ihan hirveästi halukkaita niin sitten joudun ehkä ottamaan nopeimmat, koska en keksi muuta keinoa jolla valita 10 ihmistä.
Eli halukkaat, ilmoittautukaa vielä kerran niin sovitaan sitten asioista tarkemmin. ja osata ei hirveästi tarvitse, mä luulen että kaikki on valmiita auttamaan ja opettamaan toisiaan. Työ voi olla mitä vaan mitä tekee, tärkeintä on yhdessäolo. Kokoontuminen olisi kerran kuussa, syksyllä alkaisi, mitään se ei maksa, mutta toki toivon että muutkin tuo tarjottavia jotta ei yksin tarvitse rehkiä. Kivaa!:)

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille, pitäkää lujasti kiinni rakkaistanne, niin ihmisistä kuin eläimistä!:)

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Osa koirista on kyllä taitavia puikkelehtimaan valjaista pois, eli kannattaa tarkistella onko valjaat riittävän kireällä. Käsityökerhoon olisi liittynyt heti jos asustelisin vielä Järvenpäässä! Mutta vaikutti siltä että osallistujista ei tule pulaa! 🙂 Onnea käsityökerkollesi!

    • 1.1

      sanoo

      Sillä on valjaat niin kireellä kuin ne pystyy laittamaan..:( Se varmaan jäi jotenkin niin jumiin että sai revittyä itsensä irti koko valjaista, en keksi muuta selitystä.:(
      Kiitos paljon!:)

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Hei!

    Viestittelimme päivällä sähköpostilla ja vieläkin olen mielelläni tulossa mukaan kässäkerhoon.
    Aurinkoisin terveisin T-R Espoosta

  3. 4

    sanoo

    Huih, pelottava hetki varmasti kun tajuaa että koira kadonnut.. Onneksi Unton pieni irtiotto päättyi noin onnellisesti.
    Mä yritin kurkkia noita sun kirjoja josko niistä löytyisi jotain mielenkiintoista luettavaa. 🙂 Tuli ihan tyhjä olo kun sain Emma Donoghuen Huoneen luettua! 😀 En oo sen jälkeen löytäny mitään mielenkiintoista, ja jostain syystä veljeltä saatu Jo Nesbokaan ei iske vaikka kuinka yritin! 🙂 Pitää vissiin painella jonnekin keskustelupalstalle vinkkejä hakemaan. 🙂
    Hauskaa että teidän kässäkerho toteutuu! Ehdottomasti olisin itsekin mukana jos ei olis tätä välimatkaa näin kovin.
    Kivaa ja RAUHALLISTA sunnuntai-iltaa teille ja Untolle! 😉

    • 4.1

      sanoo

      Oli kyllä, ja kauhean syyllinen olo että onko tämä nyt mun vika jos se kuolee tai katoaa lopullisesti… En kyllä enää paremmin olisi sitä voinut sitoa kiinni, mutta silti karkasi.:( Onneksi löytyi!
      Joo mä olen kanssa lukenut sen huoneen, hui mikä kirja! Tuli luettua silloin varmaan yhdeltä istumalta. En ole noita kaikkia pokkareita lukenut. Nuo Eve Hietaniemen yösyöttö ja tarhapäivä on hauskoja suomalaisesta yksinhuoltajaisästä kertovia juttuja. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on kanssa aika jännä. Viime kesänä luin kaikki Camilla Läckbergin rikosromaanit, oli ihan tosi hyviä, ne täytyy vaan muistaa lukea järjestyksessä! Sitä edellinen kesä meni Stieg Larssonin millennium-sarjan parissa, sekin oli tosi hyvä vaikka alku oli vähän tylsä! Nyt pitäisi munkin keksiä tälle kesälle joku hyvä kirja-sarja, mä meinaan luen eniten kesällä.:)
      Eli saa vinkata jos sä löydät jonkun hyvän!:)
      Kiitos paljon!:)

  4. 5

    sanoo

    Onneksi Unto löytyi eikä mitään sattunut! Muistan itse mikä huoli oli aina lapsena, jos koira karkasi pihasta.
    Ihana idea tuo kässäkerhosi.

    • 6.1

      sanoo

      Oli kyllä, varsinkin kun on monta suuntaa mistä pitäisi lähteä etsimään, eikä mitään tietoa onko se edes hengissä enää… Onneksi ei kauaa mennyt!
      Joo kiitos, todellakin, tosin ensi viikko on täynnä Mikin syntymäpäivien juhlimista, mutta sentään mukavaa jännitystä tällä kertaa!:)

  5. 7

    Anonyymi sanoo

    Hauska idea tuo kässäkerho. Itse en ole ilmoittautumassa, mutta odotan innolla, josko teidän kerhon tuotoksia voi sitten ihailla vaikka täällä 🙂
    Hyvä kun Unto löytyi, uskon teillä olevan suuri hätä kun tapaus huomattiin. Itselläni on sisäkissa,joka aina joskus livahtaa oven raosta karkuun ja se tunne on ihan hirveä ennenkuin karkulainen löydetään.

    Kivaa kevättä teille Korsoon!

    Anne

  6. 8

    sanoo

    Ihana idea tuo kässäkerho! Ja miten ihanaa että koira löytyi noin pian. Varmasti oli kauheat hetket ne kun pieni oli kadoksissa. Meilläkin koira joten osaan hyvin ajatella sen tunteen. :/

  7. 9

    sanoo

    Ihan tosi tosi tosi kivalta kuulostaa tuo kerho. Mä en kestä! Uskaltaisinpa ilmoittautua, mutta en uskalla, etten vie jonkun paikkaa, jos en sitten pääsekään. Mutta eiköhän sulla olekin jo porukka kasassa, luulisi ainakin. 🙂 Kiva kuulla sitten toiminnasta ja olen varma, että idea leviää varmasti vielä muihinkin blogeihin.

  8. 10

    sanoo

    Hyvä, että koira löytyi noin nopeasti!
    Yleensä karkulaiset löytyvät, yksinäinen koira kun herättää huomiota. Mutta aina saa tietty pelätä, että on sattunut jotain pahempaa.
    Ilmoittauduin kässäkerhoon! 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Kyllä! Joo isoin huoli oli vaan siitä että kun koiralla ei ollut pantaa, nimitiedot jäi niihin valjaisiin joista koira sai itsensä irti….
      Kiva, ilmoittauduitko siis spostissa ja oonko sulle vastannut?:)

  9. 11

    Anonyymi sanoo

    Minäkin väärästä kaupungista olen kerhoilemaan, mutta halusin vinkata, että kerhon "listoilla" kannattaa kuitenkin olla ihmisiä enemmän kuin 10. Aikataulut eivät koskaan sovi niin hyvin yhteen, että kaikki jotenkin pääsisivät paikalle kaikkiin tapaamisiin. Aika usein tämmöisissä osallistumisprosentti on jotakin 20 % ja 80 % väliltä, yleensä ehkä noin 60 %.

    Onneksi koiru löytyi!

    • 11.1

      sanoo

      Joo kyllä mullakin oli tuo mielessä. Vaikka kuin yrittäisi löytää kaikille sopivan päivän niin aina on joku kipeä tms..:( Mutta 10 on aika paljon jo, eli vaikka joskus olisi vähemmän niin ei haittaa. Otan silti varmaan max 11, kun mä olen sitten jo 12sta.

  10. 12

    sanoo

    Hyvä että koira löytyi! Muistan sen hetken liian hyvin, kun meidän kissanpentu karkasi. Mutta löytyikin onneksi.

  11. 13

    Anonyymi sanoo

    Heips!
    Huh, tuota "karkuria". Tunne on kyllä aivan kammottava kun yrittää paniikissa etsiä koiraa, voi vain kuvitella miltä tuntuu kun lapsi on kadoksissa, ja SILTI varmasti suurelta osalta koiran (ja lapsen) omistajista on joskus käynyt noin. Just ehkä sen kerran, mutta sen verran että ehtii kunnolla säikähtää. Kun koira kasvaa, niin todennäköisesti ei enää lähde, vaikka pääsiskin kun ei ole enää ehkä niin utelias maailman perään, toisaalta voi nyt jonkun tovin koittaakin karata, kun on päässyt sitä elämää maistamaan.

    Kerho kuulostaa ihanalta, asutaan vaan niin kaukana etten pääse mukaan kun "ajatuksen tasolla"

    • 13.1

      sanoo

      Joo mullakin muutaman kerran käynyt niin että esim kaupassa lapsi kadonnut silmistä hetkeksi, oma tai hoitolapsi, voi jessus kun se paniikki iskee vatsanpohjaan samantein!
      Täytyykin olla nyt tosi varovainen tuon koiran kanssa ettei se yritä retkeillä yksin toista kertaa…. ja täytyy varmaan sittenkin laittaa pysyvä panta kaulaan…

  12. 14

    sanoo

    Voi mikä kerho!!? Mulla on mennyt ihan ohi :/ Käsitöitä, mitä?

    Onneksi haukku on kunnossa <3 Mutta ihan varmasti säikäytti pahemman kerran!

  13. 15

    sanoo

    Tosi kiva idea tuo kerho! Täällä olisi myös yksi innokas herkkujen leipoja ja käsitöiden tekijä, joten mukana olen ehdottomasti jos vielä mahtuu 🙂 Korsossa tulee käytyä välillä muutenkin, niin tässähän olisi yksi super hyvä syy lisää! 😀

    • 15.1

      sanoo

      Vielä mahtuu, oletko ilmoittautunut myös sähköpostiin? Sähköpostin ilmoittautuminen on ainoastaan pitävä, koska olen muuten ihan sekaisin kun osa ilmoittautuu täällä, osa sähköpostissa ja osa facebookissa ja vielä nimimerkillä niin en tiedä kuka on kuka…:/
      Joten pistähän viestiä spostiin!:)

  14. 16

    sanoo

    Jotkut koirat on kyllä houdineja. Meillähän likka karkasi myös pentuna pihasta. Asuttiin ekaa kesää meidän torpassa ja tonttia kiersi vielä vanha laho aita portteineen. Edellisenä yönä oli ollut järjetön myrsky, joka rikkoi portin ja tilapäisestä kiinnitysviritelmästä huolimatta portti oli auennut itsekseen.

    Siinä sitten lenkille lähtiessä päästin pennun ensin pihalle ja samalla huomasin, että se portti on raollaan. Eikö se mokoma heti ekana kirmannut siitä raosta pihalle, huomasi oikein, että se näki tilaisuutensa tulleen. Juoksin perään ja huusin koiraa. Eikä mitä, siellä se pökötti hiekkatietä ihan holtittoman oloisena. Ei oikein osannut päättää, että mihin suuntaan olisi syöksynyt. Onneksi naapurin pihalla oli lapsia ja sehän sukelsi sinne aidan alta juoksemaan niiden perään 😀

    Hyvä tapa tutustua naapureihin, juosta naama punaisena ja läkähtyneenä jahtaamaan rasavilliä koiranpentua ja selittää, että se on ihan kiltti. Ai kyllä muuten hävetti.

    Sen jälkeen oon tarkistanut kahteen kertaan, että portti on kiinni, kun päästän pihalle. Vaikka aitakin on jo uusittu aikaa sitten ja koko tontti on koiravarma.

    • 16.1

      sanoo

      Haha, voi ei!:D Koirat on kyllä niin fiksuja otuksia, kyllä taatusti tilaisuuden tullen tekevät just noin!:D
      Me oltiin yks la Nuuksiossa paistamassa makkaraa siinä yhden pienen järven rannassa ja välillä päästin Unton juoksee vapaana sinne jäälle. Kerran päästettiin se lasten perään sielä juoksemaan, meidän lapsia oli varmaa 5, mutta kaukana jäällä oli pikkutyttö äitinsä kanssa joita ei oltu huomattu, ni eiköhän se juossu meidän lasten ohi ja suoraan päin sitä pikkutyttöä!! jessus ne vanhemmat katto kiukkuisesti ja hirveä hössötystä ja voi voi… Koiran kanssa pääsee kyllä vielä varmasti mielenkiintoisiin tilanteisiin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *