Blogit
Koti asemalla

Sunnuntain jännityshetki ja käsityökerho-asiaa

 Meidän muutoin suht rauhallinen sunnuntai muuttui astetta jännittävämmäksi. Sydän jäi varmasti kerran lyömättä kun tajusin että koira on kadonnut. Sami ja mun veli oli pihalla korjaamassa autoa, ja Unto sielä valjaiden kanssa kiinni vaijerissa, jossa ollut monet kerrat ennenkin. Mä kävin sisältä vähän väliä kurkkimassa että kaikki on ok, mutta yhtäkkiä koiraa ei näkynytkään. Jäljellä oli vain vaijeri ja valjaat, koirasta ei tietoakaan.
Ihan kaamea olo, koiranpentu ties missä, ja vielä ilman pantaa ja nimitietoja, miten me ikinä löydetään se? Ei muuta kuin juosten ympäri Korsoa, hajaannuttiin eri suuntiin, Sami lähti pyörällä ja me muut juosten. Mä olin aivan ahdistunut, se saattaa olla missä vaan. Pelkäsin jo näkeväni ruumiin autotiellä…
Kaikki kuitenkin päättyi hyvin, ja melko nopeastikin. Sami löysi koiran läheisestä puistosta toisten koirien perästä juoksemasta. En edelleen ymmärrä miten se pääsi irti ja miksi karkasi vaikka on ennenkin useasti ollut pihalla vapaanakin. (Tosin paremmin valvottuna tietty) Luulemme että se jäi johonkin kiinni ja paniikissa repi itsensä irti ja ryntäsi jonnekin esim kissan perässä. Se lopulta löytyi noin puolen kilsan-kilsan päästä meiltä.
En tiedä olisiko se itse löytänyt lopulta takaisin, varsinkin kun on pentu. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja melko nopeasti.

Kyllä taas mietin että miten nopeasti elämässä voi mennä asiat pieleen. Ihan pelottavaa miten jotain voi tapahtua. Toisaalta taas mietin että onneksi myös onni oli matkassa, meillä oli sopivasti talossa tuolloin ihminen joka pystyi katsomaan sen aikaa lasten perään, mun veli oli paikalla auttamassa ja huomasimme suht nopeasti karkaamisen. Lumessa myös näkyi tuoreet askeleet jotta tiesi vähän suuntaa. Eikä auto ajanut koiran päälle. Voi olla ettei koira edes käynyt autotiellä, reitti oli suht turvallinen jota oli juossut.

Nyt siis kaikki hyvin. Olen myös kovin hämmentynyt ja iloinen siitä miten moni ilmoittautui mun käsityökerhoon. Tietysti on vähän pelottavaakin kutsua vieraita ihmisiä omaan kotiin, mutta toisaalta teen sitä jo työnkin puolesta usein, joten mitäs menetettävää tässä on? Joukko samoja harrastuksia ja varmaan mielenkiintoa omaavia ihmisiä. Erilaisia mutta ehkä kuitenkin tavallaan samanlaisia ihmisiä.
Eli eiköhän pistetä kerho pystyyn! Eli te jotka haluatte liittyä kerhoon, pistättekö mulle vielä meiliä niin kasataan jotenkin porukka kasaan! Jos nyt jostain syystä tulee ihan hirveästi halukkaita niin sitten joudun ehkä ottamaan nopeimmat, koska en keksi muuta keinoa jolla valita 10 ihmistä.
Eli halukkaat, ilmoittautukaa vielä kerran niin sovitaan sitten asioista tarkemmin. ja osata ei hirveästi tarvitse, mä luulen että kaikki on valmiita auttamaan ja opettamaan toisiaan. Työ voi olla mitä vaan mitä tekee, tärkeintä on yhdessäolo. Kokoontuminen olisi kerran kuussa, syksyllä alkaisi, mitään se ei maksa, mutta toki toivon että muutkin tuo tarjottavia jotta ei yksin tarvitse rehkiä. Kivaa!:)

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille, pitäkää lujasti kiinni rakkaistanne, niin ihmisistä kuin eläimistä!:)

-Henna-

Kommentit (33)

  1. Rouva Vadelma

    Jotkut koirat on kyllä houdineja. Meillähän likka karkasi myös pentuna pihasta. Asuttiin ekaa kesää meidän torpassa ja tonttia kiersi vielä vanha laho aita portteineen. Edellisenä yönä oli ollut järjetön myrsky, joka rikkoi portin ja tilapäisestä kiinnitysviritelmästä huolimatta portti oli auennut itsekseen.

    Siinä sitten lenkille lähtiessä päästin pennun ensin pihalle ja samalla huomasin, että se portti on raollaan. Eikö se mokoma heti ekana kirmannut siitä raosta pihalle, huomasi oikein, että se näki tilaisuutensa tulleen. Juoksin perään ja huusin koiraa. Eikä mitä, siellä se pökötti hiekkatietä ihan holtittoman oloisena. Ei oikein osannut päättää, että mihin suuntaan olisi syöksynyt. Onneksi naapurin pihalla oli lapsia ja sehän sukelsi sinne aidan alta juoksemaan niiden perään 😀

    Hyvä tapa tutustua naapureihin, juosta naama punaisena ja läkähtyneenä jahtaamaan rasavilliä koiranpentua ja selittää, että se on ihan kiltti. Ai kyllä muuten hävetti.

    Sen jälkeen oon tarkistanut kahteen kertaan, että portti on kiinni, kun päästän pihalle. Vaikka aitakin on jo uusittu aikaa sitten ja koko tontti on koiravarma.

    • hennaasemalta

      Haha, voi ei!:D Koirat on kyllä niin fiksuja otuksia, kyllä taatusti tilaisuuden tullen tekevät just noin!:D
      Me oltiin yks la Nuuksiossa paistamassa makkaraa siinä yhden pienen järven rannassa ja välillä päästin Unton juoksee vapaana sinne jäälle. Kerran päästettiin se lasten perään sielä juoksemaan, meidän lapsia oli varmaa 5, mutta kaukana jäällä oli pikkutyttö äitinsä kanssa joita ei oltu huomattu, ni eiköhän se juossu meidän lasten ohi ja suoraan päin sitä pikkutyttöä!! jessus ne vanhemmat katto kiukkuisesti ja hirveä hössötystä ja voi voi… Koiran kanssa pääsee kyllä vielä varmasti mielenkiintoisiin tilanteisiin…

    • Rouva Vadelma

      Jep. Sen voin kyllä luvata 😀

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *