Sata asiaa

On taas niin monta asiaa että ne pitäisi pilkkoa moneen eri postaukseen. Tässä nyt kuitenkin osa sekalaisessa järjestyksessä.
Meillä oli eilen juhlat. Arvaako ylläolevasta kuvasta mitkä juhlat? No vauvakutsuthan ne! Mä pääsin järjestämään tämän kesän toiset yllätysjuhlat, hyvä ystäväni saa vauvan ensi kuussa ja tietysti esikoistaan odottavalle rakkaalle ihmiselle täytyy juhlat järjestää!
Vielä alkuviikosta tuskan hikeä pukkasi, pitäisi maalata ja järjestää juhlat samaan aikaan. Turhaan taas stressasin koska kaikki meni jälleen hyvin. Lopulta oli ihanaa perjantai-ilta askarrella koristeita ja kutoa lahjaa ja laittaa kotia nätiksi. Kuvitella miten ystävä mahtaakaan ilahtua! Ruoasta ei tarvinnut stressata koska naiset toi tarjottavat tullessaan ja täällä olikin aikamoinen hääräys juuri ennen h-hetkeä. Päätähti todellakin yllättyi, hän luuli tulevansa vain ihan ohimennen kahville, vielä itse soitti että ”oltais täällä Korsossa päin, saadaanko tulla kahville kohta”. Pokka piti, tulevat vanhemmat saapuivat ja yhtäkkiä nurkan takaa kuului vieraiden laulua. Yllätys!!
Oli kyllä ihanaa!

 Kotikin on taas 5 minuuttia siisti joten piti äkkiä räpsiä kuvia!
Tänäänhän on nosturi pihassa viimeistä päivää, luojan kiitos… Ensi viikko vielä miehen lomaa mutta voimme keskittyä aivan muihin juttuihin, tehdä mitä halutaan eikä sitä mitä pakko. Oli kyllä rankka rupeama tämä kahden viikon kiireinen maalaus. Eka viikko meni tosi hyvin, tämä toinen viikko säiden, väsymyksen, kyllästymisen ja muiden juttujen takia ei niin tehokkaasti mutta ainakin teimme sen mitä piti ja paljon päälle! Ensi kesänä voimme maalata loput telineillä.

 Tein juhliin keittiöön myös vaaleansinisen viirinauhan, jonka siirrän ehkä siniseen eteiseen. Lisäksi kolme pompomia. Sain taas vähän väriä ankeaan aulaan. Kun tuo koira lopettaisi tuon eroahdistus riehumisensa aulassa, voisimme aloittaa joskus aulan remontinkin…

Musta tuli tällä viikolla punatukkainen. Ystäväni ja luottokampaajani onnistui toteuttamaan mun haaveen. Mun äidillä ja mummilla on luonnostaan punainen tukka ja mä itse tykkään kovin punaisesta mutta aina sen laitto on jäänyt. Kampaaja sanoo aina ettei se tartu tai sitten väri ei pysy kauaa. No tämä tarttui kun oli paras laittaja! Se ei ehkä pysy mutta nykyään on niin hienoja värin kirkastavia shampoita, naamioita tms joilla uskon saavani avun tähän. Viihdyn varmasti pitkään punapäänä, ellen tuskastu jatkuvaan värjäilyyn… (Onko täällä muita punahiuksisia? Onko antaa vinkkejä hyvistä tuotteista jolla väri pysyy punaisena?)

Pihakin on nyt astetta siistimpi kun taloa on maalattu ja pihaa siivottu ja syyskukkia tuotu pihalle. Näistä kuvista sen tajusin, on todellakin syksyisen näköistä… Syksy suorastaan hiipi tänne sillä aikaa kun me olemme tehneet tuota maalausurakkaa. Aloitimme helteessä ja lopetimme syyssateissa.

 Teen maalausurakasta ihan oman postauksensa jossain vaiheessa.
Nyt pihalle!

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    No ootpa ollu reippaana siellä, noin kivat juhlatkin järkänny! 🙂 Vauvakutsut on kyllä mukava Suomeen rantautunut juhla. Vaikka tiedän että on ihmisiä jotka pistää ne samaan kategoriaan halloweenin kanssa eli pitävät ihan turhana jenkkihömppänä. Minä taas sanon, että mitä enemmän juhlia sen parempi! Varsinkin pitkäksi talveksi pitää aina kehitellä jotain. Teema voi olla mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. 🙂

    Kivalta näyttää sun uusi tukka! Hih, tulee mieleen yksi tutkimus, josta kuulin radiosta pari päivää sitten koskien punatukkaisia.. 😀

    • 1.1

      sanoo

      No niinpä! Mä olen yleensä aina se joka ekana sanoo että pidetääks vauvakutsut, polttarit tms.:D Läheisiä ihmisiä on ihana yllättää tollain, miettiä mistä se tykkäis jne.:) Seuraavat juhlat on helmikuussa mun kolmekymppiset ja ne vasta isot juhlat onkin!

      Kiitti! Voi ei, mikähän tutkimus….?:D

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos, mäkin tykkään! Luonnossa toi on vieläkin punaisempi.:)
      Eiks olekin?:) Päivänsankarin ystävä näki ohjeen netissä ja kehitteli sitten omansa.:)

  2. 3

    sanoo

    Teillä on niin kaunis ja tunnelmallinen koti! I-h-a-n-a! 🙂
    Kiva, kun yksi urakka taas päätöksessään!

  3. 4

    sanoo

    Mulla on aina välillä/taas tällä hetkellä punanen tukka. Laitan hoitoaineen sekaan sillon tällön punasta "suoraväriä" ja se kirkastaa punasen taas siedettäväksi. 😉 (..sillon levitän hoitoaineen hanskat kädessä, koska se värjää KAIKEN..)

  4. 6

    sanoo

    Wau, kauniit hiukset!

    24 vuoden punaiseksi-värjäämisen-kokemuksella: pari vuotta sitten löysin kampaamotuotteista keinon säilyttä värin. Color Mask. Valmistaja kcprofessional.fi. Huikea tuote. Vannon sen nimeen nykyisin täysin. Käytän n. kerran viikossa ja annan olla 20 min. Kannattaa laittaa hanskat kädessä. Mutta lopputulos on niin mahtava. Olen värjännyt kaikilla mahdollisilla tuotteilla. KOtona hennasta Poly Coloriin ja kampaajalla Elumenista kaikkiin muihin vaihtoehtoihin. Se Elumen on aikasta huipputuote, pysyy jopa kloorivedessä. Mutta luottokampaajani ei käytä ko. tuotetta, joten hyvin on mennyt muillakin väreillä. Vielä pari vuotta sitten minäkin sanoin, että "punainen ei pysy millään", mutta sitten löysin Color Maskin ja johan pysyy! 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Hei kiitos paljon vinkistä! Mä mietinkin tota tuotetta kun olen siitä ennenkin kuullut mutta nyt ostankin sen ehdottomasti! Kysyin siitä jo mun kampaajalta niin sekin sanoi että joo joo, tuota kannattaa käyttää!:)

  5. 7

    sanoo

    Mahtavat nuo vesimelonilastenvaunut, hieno idea ja toteutus! Haaveilen punaisista hiuksista ja olen joskus ne punaisiksi värjäyttänytkin, mutta eipä ole väri pysynyt enkä ole siksi viitsinyt kokeilla uudestaan. Jaksamista remppaamiseen ja nauti ihanasta kodistasi!

  6. 8

    sanoo

    Onpas siellä riittänyt puuhaa hirmuisesti 🙂 Kaunis tukka, sulle sopii tuo väri ihan mahdottoman hyvin 🙂 Ja teillä on vaan niin kaunis koti että pistää huokailemaan 🙂 Odotan maalauspostausta, niin tajuttoman kuuloinen urakka oli!

    Ainiin, katselin tänään samaa. Lehtiä on nurmella, kesäperennat nuutuneita ja jotenkin tuoksui syksylle. Kuin varkain.

  7. 9

    Anonyymi sanoo

    Eroahdistukselle ihan oikeasti voi tehdä jotain. Työtä se vaatii, ja jos et itse osaa, neuvoisin ottamaan yhteyttä ell Mervi Ihantolaan. Ottaa vastaan Hertsikassa. Kurjaa koiran olla paniikissa yksikseen.

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    Huh huh, mä oon maalannu leikkimökin ja pihavajan, siinäki hommaa riittävästi 😀 odotan kauhulla jos parin vuoden päästä koittaa rintamamiestalon maalaus…kääk ja puuh…;) kyllähän se sitten palkitsee lopulta! t. Katja

  9. 11

    Anonyymi sanoo

    Olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiintoista blogiasi:) Oletko mistä ostanut pöydän päällä olevat valaisimet (turkoosi ja vaaleanpunainen)? -Ulla-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *