Rottinkituoli

Meillä on auto rikki, ja muutenkin mun menoa hidastaa suuresti kolme lasta. Täytyy sanoa että ei ole kovin herkkua lähteä heidän kanssa kaupoille, kun se on yhtä kinastelua ja kiukuttelua ja kaikki sujuu miljoona kertaa hitaammin kuin yksin lähtiessä. Tapellaan isojen markettien ”autokärryistä”, kuka saa istua niissä, ja se joka joutuu kävelee, natisee koko ajan, että haluaa jo kyytiin! Ja niitä kärryjä on ihan kamalaa työntää, ne ei ikinä mene minne pitäisi.

No, minä tässä olen siis jo jonkin aikaa tuskaillut kun en pääse asioille. Kesäkukat kuollut ja uusia pitäisi ostaa, maalia ostaa jne.
Eilenpä tapahtui jotain todella kivaa ja ystäväni lähti illalla mukaan ostoksille. Muksut jäi miehelle, me otettiin meidän pakettiauto (kun se toinen auto on rikki) ja lähdettiin. Ystävä ajoi kun minä en osaa ajaa kuin automaattivaihteisella ja paku ei sellainen ole.
Vähän hirvitti matkat, kun meidän halpa paku kitisee ja natisee, mutta monta kauppaa saatiin kiertää ilman ongelmia. Ja todellakin monessa paikkaa ehdittiin käydä, kun ei ollut niitä lapsia mukana! Kahvillakin käytiin, ja oikein herkkukakkua tilattiin. Se oli oikein hauska kahden naisen reissu. Koskahan viimeksi olen tuollalailla missään ollut illemmalla ilman lapsia? (Siis arki-iltana, vuosipäivän reissua ei lasketa)

Sain kukkia, kuorikatetta, maalia, pensselin, ym tarpeellista. Lisäksi käytiin pitkästä aikaa Ikeassa. Oli muuten puoti muuttunut ihan täysin! Järjestys ja kaikki oli muuttunut ihan kokonaan. Kierros oli aika nopea, koska lähinnä hain vaan halpoja ruokalappuja ym. Suurin juttu jota hain, oli kuitenkin tuo rottinkituoli.
Oi että mä tykkään siitä!
Olen pitkään miettinyt että sellainen tulee meidän tulevaan keittiöön, mutta nyt se tuli uudistetulle kuistille ensin.

Tämähän ei todellakaan ole mitään polyrottinkia, ja kastuu tuossa vähän. En sitten tiedä miten se sadetta kestää…Hinta vain ratkaisi tässäkin, ne polyrottinkiset (kirjoitetaanko se noin?) on niin kalliita…Tuo saa nyt kelvata alkuun, ehkä joskus myöhemmin raaskin sellaisen säänkestävän ostaa.

Minähän nappasin mukavan illan päätteeksi tilkan viiniä, kirjan ja viltin ja painuin illalla lasten nukahdettua kuistille.
Oih, lämpimät kesäillat omalla pihalla, kun lapset nukkuu,  ihan parasta! Shoppailun jälkeen.:)

-Henna-

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Meillä on toistaiseksi vasta yksi lapsi, ja kaupassa käynti tuntuu toisinaan melko vastenmieliseltä! Uhmaikä on tehnyt ennen niin hyvin käyttäytyvästä mahdottoman julkisten paikkojen terroristin, etenkin vähääkään väsyneenä tai nälkäisenä.

    Ja ne autokärryt! AARGH. Työntäminen on tuskaa, ja 3- vuotias pieni apina tykkää enemmän kiipeillä niissä kuin istua 😀

  2. 4

    sanoo

    Kyllä oikea rottinkituoli on luontoystävällisempi kuin polyrottinkinen…hävittämisen aikaan nekin vain kuormittaa kaatopaikkoja…rottinkisen voi vaikka polttaa….HIENO OSTOS:)

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Tuoli on hieno se on aitoa materiaalia ja käsin tehty. Jokainen tuoli on oma yksilö. Sitä pitää jo arvostaa. Terveisiä Andyltäsphare

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Tuo Ikean tuottama korituoli on luonnon ainetta käsityönä tehty. Eikä se ulkoilmasta tule pahaksi.
    Tuote on aivan eri luokkaa kuin nykyiset muovijäljennökset joita kaupat ovat pullollaan.

  5. 7

    sanoo

    Krisse: Haha, niin sitten kun kuvittelet että niitä apinoita olisikin kolme, niin tiedät millaista mulla on.:D Oma poika käyttäytyy yleensä yksin ihan hyvin,mutta kun tytöt on mukana niin homma menee pelkäksi kinaamiseksi…

    Susanna: Se on kyllä totta. Mä pidän niistä polyrottinkiryhmistä, mutta eipä ne meidän pihalle sopisi…Lähinnä niissä on kiva se idea että pihalle saa sohvat jotka kestää säätä!Tänne täytyy keksiä jotain muuta.
    Mä saan vaarilta mökiltä vanhan rottinkisen, olisko ollut madeiralta asti tuodun aurinkotuolin, se se vasta kiva onkin! ja sopii tänne paljon paremmin.:)

    PikkuBertta ja anonyymit: Niin, totta kyllä. Tuo on nätimpi kuin polyrottinkiset. Ikean sivuilla vaan luki että tämä korituoli sopii kuistille jossa on katto ja seinät. Meillä ei ole umpinaisia seiniä tuossa niin mietin että jos menee sateessa huonoksi…Mutta eipä se tuossa nyt vuosia sateessa seiso. Ja noita saa vaikka kolme yhden polyrottinkisen hinnalla, ja hävittäminen silti ympäristöystävällisempää.

  6. 8

    Anonyymi sanoo

    Eikö olekin kumma miten yksi tuollainen pieni asia ( niinkuin kaupassa ilman lapsia käyminen ) piristää kummasti ja saa aikaan fiiliksen että ois taas virtaa vaikka pienessä kylässä. Ja trust me, mä niin tiedän ne perhanan autokärryt. Ne vois kieltää vaikka lailla. Meillä mies kävi lasten kanssa kaupassa eilen ja tänään yksin. Olivat kuin enkelit (kuulemma)…. Mur! Ehkä välillä pitää tehdä näitä "työroolien" vaihtoja. Taitaa piristää lapsiakin 😉

    T.päkkänä

  7. 9

    Anonyymi sanoo

    Aika riesaksi taidat hoitolapset kokea?..
    Semmonen olo tulee, kun tekstejäsi lukee,
    Tytöt ovat teillä kuitenkin vain rajallisen ajan eikö asioiden tärkeysjärjestys kuuluisi silloin olla vähän eri..
    Oma lapsi on siis kullannuppu ja sijoitetut riesoja, heidän tausta on varmaan rikkonnainen ja työsi on tarjota heille turvallinen väliaikainen koti ja tukea ja eheyttää heidän kasvuaan ja oloaan.
    jopas tuli paasaus, mutta pisti vain silmään tämä asetelmasi oman lapsen paremmuuuudesta.
    Jaksamista ja muista, että teet arvokasta työtä!

  8. 10

    sanoo

    Päkkänä: Totta! Todellakin.:D ja kyllä piristi kummasti!:)

    Anonyymi: Siis mua niin suorastaan v*****aa tällaiset kommentit! Miten te ihmiset oikein luette mun tekstejä?? En oikeasti jaksa kommentoida tähän asiaan.

  9. 11

    sanoo

    Mahtoi helpottaa anonyymin oloa tuo purkaus… En todellakaan tulkitse asioita noin kuin hän eikä varmaan moni muukaan lukija. Pitäisikö vain hehkuttaa miten ihanaa kaikki on koko ajan, kun se on päivänselvää ettei tuo työ ole helppoa ja se on ihan muuta kuin "työtä" uskoisin. Vai kuinka moni vaihtaisi oman esim. päivähoitajan työnsä 24/7 lasten äitinä toimimiseen. Älä Henna suotta harmistu tuollaisesta avautumisesta. Mukavaa helteistä viikonloppua!

    t.Annukka

  10. 12

    Anonyymi sanoo

    Kummallinen lukutapa anonyymilla. <en ole koskaan saanut teksteistäsi käsitystä minkä anonyymi sai. Tsemppiä Henna (ja toisesta korvasta sisään, toisesta ulos 😉 ) Ihana tuoli, mä haluaisin kans meidän mökille samanmoisen, mut ei nyt mahdu =(

    Mukavaa ja rentouttavaa kesää perheellenne!

    Tintti koiviksesta (tosin nyt kaukana mökillä)

  11. 13

    sanoo

    Annukka ja Tintti: Kiitos! Kiva kuulla, koska heti sitä alkaa taas miettimään että mitä mä olen muka kirjoittanut että saako mun teksteistä oikeasti tuollaisen kuvan…Nytkin kirjoitin että LAPSET kitisee ym, eli oma myös. Mikä on mun mielestä aika normaalia että äitejä pännii se lasten kitinä ym välillä.
    Että tällainen arvostelu tällä kertaa, mitähän seuraavaksi…

  12. 14

    sanoo

    Olisiko anonyymin omia ahdistuksia? Itse ainakin huomaan, että silloin, kun olen ollut uupuneimmillani omien lasteni kanssa (ja huutanut, pauhannut, vienyt sata kertaa jäähylle jne.), ahdistun muiden vanhempien äksyilystä heidän lapsilleen ja tulkitsen helposti muiden äkäilyt suoranaiseksi raivoamiseksi. Tämä on ihan selkeä kaava itselläni. Kun taas olen paremmalla tuulella, tulkitsen muiden vanhempien eleet heidän lapsiaan kohtaan paljon lievemmiksi ja ystävällisemmiksi. Olettekohan muut huomanneet tällaista?

    Mutta ihana kuisti ja niin kiva blogi. Edelleen seuraan, täältä lähiön toiselta "laidalta" 😉 Ja tervetuloa Henna myös omaan uuteen blogiini, jossa villiä menoa myös kolmen pienen kanssa 🙂

  13. 15

    sanoo

    Nina: Kiitos!:)
    Niin voi olla. Ja ymmärrän mitä tarkoitat. Jos itsellä on rankka aika lasten kanssa, ja huono omatunto kun on taas kiukustunut sata kertaa lapsille, niin kiinnittää myös helpommin huomiota sellaiseen. Myös tuollaiset anonyymien ilkeät kommentit ahdistaa koska tulee fiilis että ehkä se on tavallaan oikeassa, mä olen ollut ilkeä lapsille. Kun jo valmiiksi kamppailee sen tunteen kanssa että olinko liian tiukka lapsille ym…
    No, iloisia lapsia nuo pääosin meillä on, että ehkä ne ei nyt kovin ahdistuneita komentelusta ole.:D
    Tuun kyllä vierailee blogissasi!:)

  14. 16

    Anonyymi sanoo

    Ei Henna millään pahalla, mutta olen myös huomannut että kovin raskasta tuntuu vieraiden lasten hoitaminen sinulle olevan. Et ainakaan mainitse iloisia hetkiä useinkaan. Eikä se mikään ihme olekaan, onhan teillä väsyttävä projekti siinä remontoinnissa, ja varmaan ärsyttää kun ei ehdi lastenhoidolta tehdä remppaa vaikka on aina kotosalla. Et ole maailman helpointa työtä valinnut, mutta ainahan voit pitää taukoa muutaman vuoden ja pyytää sijoituslapsia kunhan oma tilanne on rauhoittunut.

  15. 17

    sanoo

    Oon saanut blogistasi sellaisen käsityksen, että lapset ovat teille oikein tervetulleita asustajia:) Mun mielestä on tosi ankeeta tulla tänne anonyymisti huutelemaan. Mulla on kolme lasta, ihan omia, ja eipä se kaupassa käynti mitään herkkua ole niidenkään kanssa.

    Tuo tuoli on kiva. Mä sanon ison EIn kaikille polyrottingeille sun muille tekomatskuille.

  16. 18

    sanoo

    Anonyymi: Ei millään pahalla, mutta jos et osaa lukea, niin olen monesti sanonut että en voi paljon työstäni kirjoitella. En voi kertoa jos lapsi on vaikka oppinut jotain tms, koska niistä joku saattaa tunnistaa lapsen. Ja kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa että tällä hetkellä tämä työ on aika rankkaa. Lapset vie meistä kaiken mehun. Joten sinänsä en ihmettele jos saatan jotain siihen suuntaan viitata.

    Se ei silti tarkoita etten tätä työtä voisi tai haluaisi tehdä. Tuskin on olemassa ihmistä, jolle ei olisi rankkaa hoitaa yksin tämän ikäisiä lapsia tällä poppoolla. Täytyy kuitenkin muistaa että kriisilapsilla on usein myös ongelmia joita tavalllisissa perheissä ei ole. Nämä lapset on revittyä kotoa yhtäkkiä varoittamatta vieraaseen perheeseen, jo se aiheuttaa lisää työtä lasten käytöksessä.
    Älkää pliis tulko arvostelemaan jos ette ole itse työtä tehnyt päivääkään.
    Mun ei ole pakko tehdä tätä työtä, mutta mä haluan, vaikka olenkin aivan poikki välillä.
    Ne hyvät hetket on pieniä asioita joita muut ei näe, henkilökohtaisia, haleja, hymyjä, ensiaskelia. Ne ei kuulu teille.

    Niin että oliko vielä jollain muulla anonyymillä joku ongelma tämän kanssa???

    Mari: Kiitos tuesta.:) Mä uskon että sä olet "ei muovia ihminen", mitä oon sun ihanasta blogista ymmärtänyt.:)
    Niin mäkin aika pitkälti, mutta en aina.:D

  17. 19

    Anonyymi sanoo

    Mä luin sun postauksen pariin kertaan ennenkuin edes tajusin mistä anonyymi ehkä vinkuu. MIKÄ kumma tossa kauppakäyntijutussa muka mättää? siis haloo, tollasta lasten kanssa on kaupassa. saa sen kai sanoa. Huh huh!
    Mä Henna tiedän sun tekevän hyvää työtä ja tosiaan tiedän et rankkaa on VAIKKA TYÖSTÄ tykkääkin. Tai siitä perhe-elämästä. VOIMIA!
    Olis kiva privapostia saada ja vaihdella taas kokemuksia. Ne tulee tarpeeseen 🙂

    Tiitu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *