Blogit
Koti asemalla

Rottinkituoli

Meillä on auto rikki, ja muutenkin mun menoa hidastaa suuresti kolme lasta. Täytyy sanoa että ei ole kovin herkkua lähteä heidän kanssa kaupoille, kun se on yhtä kinastelua ja kiukuttelua ja kaikki sujuu miljoona kertaa hitaammin kuin yksin lähtiessä. Tapellaan isojen markettien ”autokärryistä”, kuka saa istua niissä, ja se joka joutuu kävelee, natisee koko ajan, että haluaa jo kyytiin! Ja niitä kärryjä on ihan kamalaa työntää, ne ei ikinä mene minne pitäisi.

No, minä tässä olen siis jo jonkin aikaa tuskaillut kun en pääse asioille. Kesäkukat kuollut ja uusia pitäisi ostaa, maalia ostaa jne.
Eilenpä tapahtui jotain todella kivaa ja ystäväni lähti illalla mukaan ostoksille. Muksut jäi miehelle, me otettiin meidän pakettiauto (kun se toinen auto on rikki) ja lähdettiin. Ystävä ajoi kun minä en osaa ajaa kuin automaattivaihteisella ja paku ei sellainen ole.
Vähän hirvitti matkat, kun meidän halpa paku kitisee ja natisee, mutta monta kauppaa saatiin kiertää ilman ongelmia. Ja todellakin monessa paikkaa ehdittiin käydä, kun ei ollut niitä lapsia mukana! Kahvillakin käytiin, ja oikein herkkukakkua tilattiin. Se oli oikein hauska kahden naisen reissu. Koskahan viimeksi olen tuollalailla missään ollut illemmalla ilman lapsia? (Siis arki-iltana, vuosipäivän reissua ei lasketa)

Sain kukkia, kuorikatetta, maalia, pensselin, ym tarpeellista. Lisäksi käytiin pitkästä aikaa Ikeassa. Oli muuten puoti muuttunut ihan täysin! Järjestys ja kaikki oli muuttunut ihan kokonaan. Kierros oli aika nopea, koska lähinnä hain vaan halpoja ruokalappuja ym. Suurin juttu jota hain, oli kuitenkin tuo rottinkituoli.
Oi että mä tykkään siitä!
Olen pitkään miettinyt että sellainen tulee meidän tulevaan keittiöön, mutta nyt se tuli uudistetulle kuistille ensin.

Tämähän ei todellakaan ole mitään polyrottinkia, ja kastuu tuossa vähän. En sitten tiedä miten se sadetta kestää…Hinta vain ratkaisi tässäkin, ne polyrottinkiset (kirjoitetaanko se noin?) on niin kalliita…Tuo saa nyt kelvata alkuun, ehkä joskus myöhemmin raaskin sellaisen säänkestävän ostaa.

Minähän nappasin mukavan illan päätteeksi tilkan viiniä, kirjan ja viltin ja painuin illalla lasten nukahdettua kuistille.
Oih, lämpimät kesäillat omalla pihalla, kun lapset nukkuu,  ihan parasta! Shoppailun jälkeen.:)

-Henna-

Kommentit (19)

  1. Anonyymi

    Ei Henna millään pahalla, mutta olen myös huomannut että kovin raskasta tuntuu vieraiden lasten hoitaminen sinulle olevan. Et ainakaan mainitse iloisia hetkiä useinkaan. Eikä se mikään ihme olekaan, onhan teillä väsyttävä projekti siinä remontoinnissa, ja varmaan ärsyttää kun ei ehdi lastenhoidolta tehdä remppaa vaikka on aina kotosalla. Et ole maailman helpointa työtä valinnut, mutta ainahan voit pitää taukoa muutaman vuoden ja pyytää sijoituslapsia kunhan oma tilanne on rauhoittunut.

  2. Mari

    Oon saanut blogistasi sellaisen käsityksen, että lapset ovat teille oikein tervetulleita asustajia:) Mun mielestä on tosi ankeeta tulla tänne anonyymisti huutelemaan. Mulla on kolme lasta, ihan omia, ja eipä se kaupassa käynti mitään herkkua ole niidenkään kanssa.

    Tuo tuoli on kiva. Mä sanon ison EIn kaikille polyrottingeille sun muille tekomatskuille.

  3. hennaasemalta

    Anonyymi: Ei millään pahalla, mutta jos et osaa lukea, niin olen monesti sanonut että en voi paljon työstäni kirjoitella. En voi kertoa jos lapsi on vaikka oppinut jotain tms, koska niistä joku saattaa tunnistaa lapsen. Ja kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa että tällä hetkellä tämä työ on aika rankkaa. Lapset vie meistä kaiken mehun. Joten sinänsä en ihmettele jos saatan jotain siihen suuntaan viitata.

    Se ei silti tarkoita etten tätä työtä voisi tai haluaisi tehdä. Tuskin on olemassa ihmistä, jolle ei olisi rankkaa hoitaa yksin tämän ikäisiä lapsia tällä poppoolla. Täytyy kuitenkin muistaa että kriisilapsilla on usein myös ongelmia joita tavalllisissa perheissä ei ole. Nämä lapset on revittyä kotoa yhtäkkiä varoittamatta vieraaseen perheeseen, jo se aiheuttaa lisää työtä lasten käytöksessä.
    Älkää pliis tulko arvostelemaan jos ette ole itse työtä tehnyt päivääkään.
    Mun ei ole pakko tehdä tätä työtä, mutta mä haluan, vaikka olenkin aivan poikki välillä.
    Ne hyvät hetket on pieniä asioita joita muut ei näe, henkilökohtaisia, haleja, hymyjä, ensiaskelia. Ne ei kuulu teille.

    Niin että oliko vielä jollain muulla anonyymillä joku ongelma tämän kanssa???

    Mari: Kiitos tuesta.:) Mä uskon että sä olet "ei muovia ihminen", mitä oon sun ihanasta blogista ymmärtänyt.:)
    Niin mäkin aika pitkälti, mutta en aina.:D

  4. Anonyymi

    Mä luin sun postauksen pariin kertaan ennenkuin edes tajusin mistä anonyymi ehkä vinkuu. MIKÄ kumma tossa kauppakäyntijutussa muka mättää? siis haloo, tollasta lasten kanssa on kaupassa. saa sen kai sanoa. Huh huh!
    Mä Henna tiedän sun tekevän hyvää työtä ja tosiaan tiedän et rankkaa on VAIKKA TYÖSTÄ tykkääkin. Tai siitä perhe-elämästä. VOIMIA!
    Olis kiva privapostia saada ja vaihdella taas kokemuksia. Ne tulee tarpeeseen 🙂

    Tiitu

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *