Pesänrakennusviettiä ja hermoilua

Voi tätä raskaana olevan hermoilua ja hormonisekoilua! Kaikkeen sitä nainen joutuukin, ei voi muuta sanoa.
Palailtiin tuossa just mökiltä ja ensi töikseni kauheassa kuumuudessa, kun muutenkin henki ei kulje eikä jalat kanna, iski hirveä pesänrakennusvietti! Miehelle tuskailin että mun huone ei ehdi valmistua ennen vauvan syntymää, ja pelkästään keskeneräiseen vauvan huoneeseen meno aiheutti stressiä.

Viime viikolla iski ihan hillitön ja hikoiluttava ”apua tää pitäisi vielä synnyttääkin”-paniikki ja nyt iski ”apua tää oikeasti syntyy kohta”-paniikki. Mä en todella tiedä miten muu perhe tulee kestämään mua nämä loput viikot… Nyt ollaan siis viikolla 32.

Mies ymmärtäväisesti lähti samantein mun kanssa mun huoneen kimppuun. Järjesteltiin vähän tilaa remppakaaokseen (no mä lähinnä kykenin puuskuttaen lakaisemaan lattioita) ja mies jäi rapsuttelemaan lattiaa ja kattoa. Minä siirryin entiseen hoitolasten, tulevaan vauvanhuoneeseen. Sielähän tilanne on just tota mitä kuvissa, ou jee.

Aika paljon oon jo tuolla raivannut tavaraa. Leluja ullakolle, roskia roskiin, peittoja pesuun, vauvanvaatteita pesuun ja lipastoon jne. Silti työ on loputon. Nyt sielä seisoo tiellä myös uudet lastenvaunut jotka käytiin viime viikolla ostamassa. Edelliset oli ihan homeessa ja huonossa kunnossa, joten tuo oli oikeastaan ainut isompi juttu mitä tälle vauvalle piti ostaa.

Mulla alkaa virallisesti loma maanantaina, eli töitä ei enää tule. Nyt pääsee siis oikeasti kantamaan sängyt ullakolle, ja pinnasänkyä tilalle. Ensi viikolla pitäisi tehdä äidin kanssa hyökkäys Ikeaan ja hakea kaikkea pientä, sitten pääsee oikeasti laittamaan huonetta kuntoon. Tosi kivaa, mutta rehellisesti lämpötilat voisi pikkuisen laskea ennen sitä, ettei tarvitse joka sekuntti istua puuskuttamaan.

Ai niin, iski mulle tänään kolmaskin paniikki… Mikillä alkaa eskari tiistaina!! Mua alkoi jännittää ihan hirveästi, vaikka poika itse ei jännitä. Hermoilen miten kaikki menee sielä, miten opin olemaan ilman lastani joka päivä, miten jaksan loppuraskauden ja vauva-ajan ja eskariaamut yhdessä, miten se poika sielä viihtyy….
Onneksi mies on lomalla vielä ensi viikon niin saan kevyemmän alun arkeen. Meillä on kyllä hirveän jännittävä ja uudenlainen syksy edessä. Odotan innolla ja pienellä kauhulla, mutta enempi sydän kyllä pakahtuu onnesta. Minä ja mun pojat.

-Henna-

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    No voi sinua! Meinasin jo sanoa, että älä siellä suotta panikoi, mutta todennäköisesti harrastan ihan samaa noilla viikoilla.. 🙂

    Eskaripaniikki on täälläkin ollut valloillaan jo vähän aikaa, ja johtuen lähinnä siitä, että eskaripaikka vaihtui viime metreillä ja odotettu ja pelätty aloituspäivä siirtyi tuonnemmaksi. Meillä eskaria jännittää niin poika kuin äitikin, että tosi kiva tilanne juu.. Ensi viikolla pitäisi mennä joku päivä harjoittelemaan yksin pariksi tunniksi, mutta vastustus oli jo nyt niin kova, että ihan hirvittää mitä se on kun päivä oikeasti koittaa. Mutta yritän nyt vaan ajatella, että muutaman kuukauden kuluttua tää kaikki panikointi on historiaa ja arki rullaa varmasti ihan mukavasti. Ja niin se tekee varmasti sielläkin! Vaikka tietty vauvan tulo tuo vielä ihan oman mausteensa arkeen. Mut kyllä me selvitään! 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Juu ei mullakaan ollut mitään paniikkia vielä tuossa kohtaa, synnytystä en ees aatellu. 😀 mutta kun se 30 viikko meni rikki, niiin PAM! Paniikki!!:D
      Voi ei, mä niin tiedän ton tunteen… Mikin kanssa kerhon aloitus oli aikoinaan ihan kamalaa, ja sitä jatkui pitkään… Eikö teillä poju oo käynyt kerhoa? Meilläkin olisi nyt ihan kamalaa jos ei olisi Miki jo pari vuotta kerhossa harjoitellut. On niin ujo mutta itsepäinen lapsi… Nyt on tehnyt hyvää kun se on ollut vajaan kuukauden yksin, ilman hoitolapsia, niin se alkaa jo kaipaa kavereiden seuraa. Lisäksi meillä on ollut eskarilaisia hoidossa, ja ne aina meni mielellään eskariin, niin Miki vähän nähnyt mitä se on. Että meillä on tosiaan ollut tässä vähän näitä apuja.
      Uskon kuitenkin että kaikki menee teilläkin lopulta hyvin, nää lapset on kuitenkin sen verran isoja että ymmärtää että mentävä on. Vaikeampaa se oli silloin pientä 4-vuotiasta kerhoon, joka vain huusi…
      Kyllä se arki siitä lähtee! Mä jännitän mutta myös innolla odotan arjen alkua, kunhan sen arjen saa käyntiin ja ite tässä nyt jaksaa masun kanssa!:)

  2. 3

    sanoo

    Kuulostaa tutulta eskaripanikointi ja vauvan kanssa oleminen.Meillä lähes sama tilanne mutta vauva jo 8kk.Miten sitä tulee selviämään aamuista vauvan ja eskarilaisen kanssa ja varsinkin talvella.Mutta kaikki aikanaan ja luulen, että asiat menevät omalla painollaan, äidillä kuitenkin se suurin huoli ja lapset ovat niin sopeutuvaisia. Tsemppiä teidänkin syksyyn! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos samoin! Onneksi sitä aina selviää kun on pakko. 😀 Vaikka varmaan vaikeitakin aamuja tulee olemaan, mutta on tässä nyt sen verran rennosti saanutkin aamut vetää jo pitkään että välillä sitten muuta.

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    Henna, istu ja hengitä <3 Jos vaikka vauva tulisi huomenna, sulla olisi kaikki. Rakastava syli. Ja tissimaitoa tai lähiAlepa. Vauva ei kaipaa sisutettua huonetta vaan sun lämpimän kaikun. Huoneen siis kerkiät. Iso poika menee eskariin jossa huolehditaan vielä juuri sen verran kuin poitsu tarvii, teidän tarvii löytää paikalle. Älä stressaa itsenäistymisestä, se on meidän vanhempien tehtävä, päästää menemään. Eli tarviitte oikeastaan repun selkään, ja senkin puuttuessa riittää se lähiAlepan kassi. Joko istuit ja hengitit? Nosta vielä jalat ylös ja levitä kädet sivuille. Yo girl! Susanna.

    • 4.1

      sanoo

      Heh, tiedetään! Kyllä mä tiedän että asiat järjestyy ja kaikki on hyvin. Minkäs sille vaan voi että varsinkin hormonit aiheuttaa vaikka mitä kohtauksia, joko itkettää mainoksetkin, tai hidas kassa saa raivon partaalle, tai pikku vitsi facebookissa saa nauramaan pissat housussa, tai vauvan huone on yhtäkkiä maailman tärkein asia. Sellaista se elämä on, tunteita täynnä. Meillä on nyt erittäin tunteikas syksy tiedossa, mutta ihanaa näin. 🙂

  4. 5

    Sannis sanoo

    Katselin asemalla seistessäni teidän kattoa, joka näytti aika huonokuntoiselta. Oletteko ajatelleet tehdä sille mitään? Kannattaisi ehkä vielä nyt, kun voi selvitä ilman tosi isoja remppoja…

  5. 7

    Sannis sanoo

    Hyvä jos olette asian tajunneet. Taloissa kun yleensä tärkeintä ovat kunnossa olevat katto ja alapohja. Ja taas niiden kunnon puutteet ovat yleensä tosi fataaleja, esim. vuotavasta katosta voi ongelmat levitä tosi pitkälle ja korjaukset on mittavia. Teidän katto näyttäisi olevan jo siinä kunnossa ettei pelkkä maalaus riitä (pari vuotta sitten olisi voinut riittääkin…) ja uuden hinta on kymmeniä tuhansia. Siksi ymmärrän, ettei se ole ihan iisi homma ryhtyä. Mutta omakotiasujalle kuuluu näitä ikäviä ja kalliita kunnossapitotöitä ja sisustuksen pitäisi olla aika viimesijainen siinä vaiheessa kun kaikki perusasiat on jo tehty. En halua olla tyly, mutta en ole blogista (jota olen on-off seurannut alusta asti) huomannut teidän tekevän mitään varsinaisia kunnostustöitä, vaan olette keskittyneet vain pelkkään pintaremppaan ja sisustukseen. Välillä tulee mieleen, että joudutaankohan kaikki tapetit ja paneelit kohta purkamaan kun siellä alla ei olekaan pohjat kunnossa… Tämä tuntuu kyllä olevan tosi yleistä, "täysin remontoituina" myydään kohteita, joissa on täysin esim. 50-luvun rakenteet putkineen ja eristeineen ja päälle on vaan vedetty 2010-luvun pakettitalo-look…

  6. 8

    sanoo

    Vai että oikein 2010-luvun pakettitalo-look…
    No mä voin vähän valaista sua niin voit sitten miettiä uudestaan onko näin. Kun me muutettiin tähän muutama vuosi sitten, täällä ei ollut ovia, ikkunat oli rikki, täällä ei ollut keittiötä, sisä ja ulkoseinät oli täynnä tageja, kuistit oli rikki, niiden lattioissa reiät, nuoret käveli pihan läpi ja kävi sotkemassa lisää vaikka täällä jo asuttiin, putket oli jäässä, uunit käyttökiellossa, jne jne. Sen keskellä piti elää lasten kanssa ja miettiä että mistä ihmeestä aloittaa jotta täällä voi asua. Katto ei ollut siinä kohtaa numero 1. Ikkunat ja ovet oli, lämmitys oli, keittiö ja asumistilat lapsille oli jne.

    Katto on kyllä tarkistettu, ullakolla näkee aika hyvin vuotaako missään ja moni ammattilainen sanonut että luultavasti pelkkä maalaus riittää.
    Nyt meillä on ulkona menossa seinien maalaus, joka oli myös erittäin tarpeen monesta syystä ja on iso urakka myöskin. Kun seinät on kunnossa, sitten siirrytään kattoon eikä "vain sisustella". Jonkinverran tulee ehkä takapakkia esim. katon kunnossa, kun asiat viivästyy, mutta minkäs teet kun käsiä on vain kaksi.

    Tämä talo on ostettu meille kodiksi, ehkä loppuiäksi, joten tottakai meitä kiinnostaa pitää tämä kunnossa, ja tiedetään kyllä että pelkät kivat tapetit ei pidä taloa pystyssä. Lisäksi museovirasto seuraa projektiamme koska talo on suojeltu, ja perinnerakentamisesta on luettu sivu jos toinenkin.

    Edelleen myös muistutan että tämä blogi raapaisee vain pintaa meidän elämästä, tämä on enempi sisustusblogi eikä remppablogi. Tuskin tämän lukijoita kiinnostaa yksityiskohtainen selostus alapohjan tilasta, mutta se ei silti tarkoita etteikö niitä tehtäisi ja valvottaisi.
    Ymmärrän pointtisi, mutta asiat voi esittää asiallisemminkin eikä tulla haukkumaan pinnalliseksi ja yleistämään. Sieltä laiturilta ei ihan kaikkea kuitenkaan näe. Tiedän myös itsekin monta blogia jossa rempataan taidolla vanhoja taloja, mutta myös sisustetaan kauniisti. Tässä maassa riittää paljon ihmisiä jotka osaa taitavasti yhdistää molemmat. Jotka jaksaa, osaa ja yleensäkään viitsii, ja nostan heille hattua.

    Ps. Oletko nähnyt esim Oulunkylän aseman katon? Ei ne muillakaan asemilla ihan hetkessä korjaannu. Vaikka en tiedä, ehkä hekin keskittyy vain "sisusteluun"…

    • 8.1

      sanoo

      Voi luoja noita besserwissereitä, ei voi muuta sanoa. Tuon kommentin taustalta haiskahtaa jotain aivan muuta kuin perusmarjatan kohtelias huolenpito, joten jätettäköön omaan arvoonsa moinen. 🙂 Hienoa työtä olette teidän talon suhteen tehneet! Mukavaa sunnuntaita <3

  7. 9

    Sannis sanoo

    Kiitos paljon syväluotaavaasta analyysista tämän perusmarjatan sieluntilan suhteen 🙂 Tarkemmin luettuna huomaat, etten viitannut teidän taloonne pakettitalo-lookilla. Jos lohduttaa, niin ihan puskista en kuitenkaan huutele, kävin taloa katsomassa silloin kun se oli myynnissä, asun itse samanikäisessä talossa ja ammatillinen koulutuksenikin on perinnekorjauksen alalta. Mutta peace nyt vaan, voin jättää kommentoimattakin jos tänne toivotaan vain ihastelevia ihqsöpökommentteja.

  8. 10

    sanoo

    Jos sä olet täällä kerta käynyt silloin kun tämä oli tyhjillään ja jo ilkivaltaisesti rikottu ja sotkettu, niin luulisi sun tietävän että täällä on sitten VÄHÄN muutakin tehty kuin sisustettu…
    En kaipaa söpöstelykommentteja, mutta en myöskään ilkeää arvostelua asioista joista ei kuitenkaan tiedetä kaikkea. Joten parempi tosiaan jos jatkossa jätät kommentoimatta. Kiitos.

  9. 12

    Anonyymi sanoo

    Hei! Juuri löysin blogisi kun etsin remonttiblogeja! Teimme viime viikolla kaupat vanhasta talosta ja aihe on siksi ajankohtainen. Tuli Sanniksen kommentista (jota mie en tulkinnut miksikään ilkeilyksi mutta ehkä olen melko paksunahkainen, enkä kyllä tiedä oliko kommentti aiheellinen, kun mie en ees tiiä missä Korso on ja miltä katto näyttää), että olisi mukavaa lukea siitä peruskorjauksesta ja remontista. Blogin kuvaus viittaa remonttiblogiin mutta aiheet on kyllä olleet ainakin tuoreimmissa postauksissa vähän vauva-aiheita ja muita jotka ei miulle oo ajankohtaisia. Blogi on tieteskin siun ja saat kirjoittaa itsellesi tärkeistä asioista mutta varmaan muitakin kiinnostaisi teidän hienon talon remontti enemmän!

    • 12.1

      sanoo

      Tää mun blogi on vähän tällainen, niinkuin blogit yleensä on, että se elää tilanteen mukaan. Kirjoitan siitä mikä meillä nyt on ajankohtaista.
      Nyt meidän perheessä pinnalla on tuleva vauva, ja remontti vähän taka-alalla koska mä en juurikaan pysty remonttia tekemään. Pääosin olemme maalailleet seiniä tänä kesänä, ja siinä kun ei mitään uutta tapahdu niin siitä on turha kirjoittaa. Aiemmin olen kyllä kertonut paljonkin talon maalaamisesta, maalivalinnoista, talomme suojeluun liittyvistä rajoitteista jne. Kun aloitamme uuden projektin, (joka on varmaan se KATTO) niin kerron toki siitä sitten lisää.
      Tosin mulla on tulossa lähipäivinä pieni postaus maalauksen tämän hetken vaiheesta. Kannattaa selailla blogin alkuun. Varsinkin eka vuosi oli todella kiireistä rempparintamalla, ja siitä olen silloin kirjoitellut paljonkin. Varsinkin perinnerakentamisesta. Nyt täällä on vähän hiljaista remontin suhteen, raskaudenkin takia olen aika väsynyt ja blogi on vähän "vaisumpi". Tämä kun on tätä elämää.
      En myöskään voi miellyttää kaikkia samaan aikaan ja ymmärrän että kaikki ei kiinnosta kaikkia. Joillekin vauva-asiat taas saattaa olla todella ajankohtaisia ja kiinnostavia. Se blogeissa onkin aina hyvää, että voi selata ne itseään kiinnostavat jutut ja jättää lukematta ne jotka ei kiinnosta.
      Blogini oikeassa laidassa on tunnisteita, joita klikkaamalla voit lukea vaikka kaikki remontti-postaukset pelkästään.
      Tervetuloa lukemaan, toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, ja kirjoittelen kyllä remontista heti kun se on ajankohtaista! 🙂

  10. 13

    Anonyymi sanoo

    Hahaaaa! Kolahtiko Henna Sanniksen kommentit? Bloggarina pitäis kyl kestää kaikenlaiset kommentit,eikä noin hiiltyä! 🙂
    Mut olipa kerranki kiva lukea blogiasi,Kiitos siitä!

  11. 15

    lapseton sanoo

    Höh, jotenkin tulee inha mieli tätä lukiessa. Minullekkin tuli ikävä olo Sanniksen kommenteista, vaikka niiden perimmäinen ajatus olikin hyvää tarkoittava. Ja kun tähän oloon vielä yhdistää sen, että joku katselee sinua ja elämääsi ulkoapäin sekä voimia vievä raskaus, joka varmasti aiheuttaa omat jännitteensä mieleen, kun ei voi edistää remonttia jne, niin ymmärrän erittäin hyvin sinua henna. Mielestäni peiliin voisivat vilkaista ihmiset, jotka esittävät asiansa ilkeästi/epäkohteliaasti sekä ne, jotka nauttivat toisten mielipahasta.
    Tsemppiä henna ihanaan elämäntilanteeseesi ja blogiisi! Toivon sinulle kaikkea hyvää, olethan äiti. 🙂

    • 15.1

      sanoo

      Kiitos paljon!
      Juu, sehän se olikin, asiat voi esittää järkevämminkin ja ymmärtävämmin vaikka sinänsä ymmärrän Sanniksenkin pointin. Toisaalta, ehkä riittää että me itse huolehditaan oman talomme kunnosta, tässä talossa tosin saa huolehtia aika monestakin asiasta…

  12. 16

    sanoo

    Ei kyllä mullekaan tuu kuin paha mieli tästä Sanniksesta. Voih. Henna, jätä nuo kommentit haihtumaan taivaalle.

    Sinulla on tällä hetkellä niin paljon muutakin ajateltavaa kuin katto, jonka kunto ei ole 100% priima! Sinulle on ihana kauan toivottu vauva tulossa ja tärkeä tehtävä sen ainoana rakkaana äitinä! <3

    Enkeleitä ja iso hali, nähdään parin viikon päästä. 🙂

    • 16.1

      sanoo

      Voi kiitos paljon!
      Niin, kun ne voisikin vain ohittaa mutta kyllähän tässä tilassa varsinkin kaikki ikävä kirpaisee ihan tuplasti… Vaikka tietääkin ettei asiat oikeasti ole niin ja ei ole syytä ottaa itseensä. Mua rassaa muutenkin ne jatkuvat "teidän pitäisi tehdä toi ja toi"-kommentit vaikka ihmiset tarkoittaakin hyvää. Se pitäisi-lista on vaan niin pirun pitkä aina vaan, ettei se niiden toistelu oikein auta… Seuraava joka sanoo "pitäisi", voi tulla ite tänne tekemään. 😀
      Jep, ei tässä kohtaa paljon katot mietitytä kun asialle ei voi mitään. On Samilla toki suunnitelmat jo sen suhteen, mutta vielä ei niitä ehdi toteuttaa ja mä keskityn vain kaveriin täällä masussa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *