Blogit
Koti asemalla

Pesänrakennusviettiä ja hermoilua

Voi tätä raskaana olevan hermoilua ja hormonisekoilua! Kaikkeen sitä nainen joutuukin, ei voi muuta sanoa.
Palailtiin tuossa just mökiltä ja ensi töikseni kauheassa kuumuudessa, kun muutenkin henki ei kulje eikä jalat kanna, iski hirveä pesänrakennusvietti! Miehelle tuskailin että mun huone ei ehdi valmistua ennen vauvan syntymää, ja pelkästään keskeneräiseen vauvan huoneeseen meno aiheutti stressiä.

Viime viikolla iski ihan hillitön ja hikoiluttava ”apua tää pitäisi vielä synnyttääkin”-paniikki ja nyt iski ”apua tää oikeasti syntyy kohta”-paniikki. Mä en todella tiedä miten muu perhe tulee kestämään mua nämä loput viikot… Nyt ollaan siis viikolla 32.

Mies ymmärtäväisesti lähti samantein mun kanssa mun huoneen kimppuun. Järjesteltiin vähän tilaa remppakaaokseen (no mä lähinnä kykenin puuskuttaen lakaisemaan lattioita) ja mies jäi rapsuttelemaan lattiaa ja kattoa. Minä siirryin entiseen hoitolasten, tulevaan vauvanhuoneeseen. Sielähän tilanne on just tota mitä kuvissa, ou jee.

Aika paljon oon jo tuolla raivannut tavaraa. Leluja ullakolle, roskia roskiin, peittoja pesuun, vauvanvaatteita pesuun ja lipastoon jne. Silti työ on loputon. Nyt sielä seisoo tiellä myös uudet lastenvaunut jotka käytiin viime viikolla ostamassa. Edelliset oli ihan homeessa ja huonossa kunnossa, joten tuo oli oikeastaan ainut isompi juttu mitä tälle vauvalle piti ostaa.

Mulla alkaa virallisesti loma maanantaina, eli töitä ei enää tule. Nyt pääsee siis oikeasti kantamaan sängyt ullakolle, ja pinnasänkyä tilalle. Ensi viikolla pitäisi tehdä äidin kanssa hyökkäys Ikeaan ja hakea kaikkea pientä, sitten pääsee oikeasti laittamaan huonetta kuntoon. Tosi kivaa, mutta rehellisesti lämpötilat voisi pikkuisen laskea ennen sitä, ettei tarvitse joka sekuntti istua puuskuttamaan.

Ai niin, iski mulle tänään kolmaskin paniikki… Mikillä alkaa eskari tiistaina!! Mua alkoi jännittää ihan hirveästi, vaikka poika itse ei jännitä. Hermoilen miten kaikki menee sielä, miten opin olemaan ilman lastani joka päivä, miten jaksan loppuraskauden ja vauva-ajan ja eskariaamut yhdessä, miten se poika sielä viihtyy….
Onneksi mies on lomalla vielä ensi viikon niin saan kevyemmän alun arkeen. Meillä on kyllä hirveän jännittävä ja uudenlainen syksy edessä. Odotan innolla ja pienellä kauhulla, mutta enempi sydän kyllä pakahtuu onnesta. Minä ja mun pojat.

-Henna-

Kommentit (24)

  1. Amanda

    Ei kyllä mullekaan tuu kuin paha mieli tästä Sanniksesta. Voih. Henna, jätä nuo kommentit haihtumaan taivaalle.

    Sinulla on tällä hetkellä niin paljon muutakin ajateltavaa kuin katto, jonka kunto ei ole 100% priima! Sinulle on ihana kauan toivottu vauva tulossa ja tärkeä tehtävä sen ainoana rakkaana äitinä! <3

    Enkeleitä ja iso hali, nähdään parin viikon päästä. 🙂

    • hennaasemalta

      Voi kiitos paljon!
      Niin, kun ne voisikin vain ohittaa mutta kyllähän tässä tilassa varsinkin kaikki ikävä kirpaisee ihan tuplasti… Vaikka tietääkin ettei asiat oikeasti ole niin ja ei ole syytä ottaa itseensä. Mua rassaa muutenkin ne jatkuvat "teidän pitäisi tehdä toi ja toi"-kommentit vaikka ihmiset tarkoittaakin hyvää. Se pitäisi-lista on vaan niin pirun pitkä aina vaan, ettei se niiden toistelu oikein auta… Seuraava joka sanoo "pitäisi", voi tulla ite tänne tekemään. 😀
      Jep, ei tässä kohtaa paljon katot mietitytä kun asialle ei voi mitään. On Samilla toki suunnitelmat jo sen suhteen, mutta vielä ei niitä ehdi toteuttaa ja mä keskityn vain kaveriin täällä masussa. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *