Lasten keittiö

Mä näköjään tykkään mun keittiöstä niin paljon etten osaa enää muusta postaakaan… No, tämä vielä ja sitten ehkä muuta asiaa.
Mun työn takia meillä on melkein aina pieniä lapsia. Toki meidän omakin poika on vielä pieni, mutta myös työ lisää sitä, että yritämme uudessa kodissa panostaa paljon lapsiin. Ulkovaatteet saa matalalle naulakkoon, lapsilla on oma hampaidenpesu-piste lastenhuoneessa jne.

Mulle on lasten yleisen turvallisuuden lisäksi myös erittäin tärkeää opettaa heille oma-aloitteisuutta. Okei, on se myös laiskuutta, en jaksa jatkuvasti passata muita, heh! Voin sanoa että tässä työssä sitä passaamista meinaan tulee väkisinkin aika paljon… Koen silti että se oma-aloitteisuus on tärkeää. Mun ei olisi lapsena tarvinnut tehdä paljoakaan itse, äiti siivosi huoneen jne. Halusin kuitenkin itse oppia. Parasta oli just pikkusisarusten hoito, apulaisena olo keittiössä jne. Sielä olenkin myös oppinut paljon enemmän kodin- ja lastenhoidosta kuin yhdessäkään koulussa.

Meillä onkin nyt uudessa keittiössä laitettu lasten omat astiat heille omaan kaappiin josta ylettyvät itse ne ottamaan. Jääkaappiin ylettävät itse, ja sinne minne ei, on käytössä jakkara jotta ainakin ylettää. He saavat opetella itse laittamaan voileivän, ottamaan maitoa kaapista, kattamaan pöydän. Myös käytöstavat ovat tärkeitä, ja monesti ruokapöytäkeskusteluna onkin ”mitenkäs pyydettiin lisää? Mitä sanotaan kun on syöty jne.”

Lapsilla on myös keittiössä oma hella, pikkupöytä jne jossa voivat touhuta kun minä laitan ruokaa. 

Itse olen huomannut että nykyään ihmiset voivat olla todella röyhkeitä tuolla liikenteessä, käytöstapoja ei ole, asiakaspalvelu on surkeaa. Joten koen että niiden opettaminen on todella tärkeää. Sitäpaitsi jos joku tapaa vaikka ensimmäisen kerran vieraan lapsen, niin eikö se lapsi jää heti mieleen jos osaa olla hyvätapainen vaikka ruokapöydässä?
Liian jäykkää meillä ei silti todellakaan ole, tämä ei ole mikään armeija, paremminkin päinvastoin. Lapset saa juosta ja huutaa vaikka kaksi tuntia ympäri olohuone-keittö-aulaympyrää, mutta jos lapsi on kohtelias, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Oma-aloitteisuus taas, onko mitään suloisempaa kuin lapsen tyytyväisyys itseensä kun on osannut itse kaataa maitoa lasiin?:) Siten ei myöskään kasva nykyajan uusavuttomia lapsia. Pienikin oppi on hyvä asia, varsinkin kun niitä opetellaan lasten ehdoilla eikä väkisin.

 Loppuun vielä palanen mun seuravaa projektia. Arvaattekos mihin nämä ihanuudet tulee?:)

-Henna-

Ps. Ruokapöydällä Susannan tiskirättejä, jotka toimivat meillä lasten nassu ja käsipyyhkeinä. Talouspaperia menisi muutoin 10 rullaa päivässä tässä talossa, mutta ekologisempaa on nuo rätit, ja nätimpää.:) Susannaa olen mainostanut monesti ennenkin, mutta kun tykkään niin paljon!:)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hieno asenne! Tuosta pitäisi itsenikin ottaa vähän oppia – ja antaa lapsen itse touhuta ja yrittää, juurikin keittiössä. Eihän se muuten opi! Meillä siis 5-vuotias poika, mutta mä teen liian usein sitä, että sanon "äläs nyt, äiti tekee tän nyt…". Ja miksi? No siksi, että ei tulis SOTKUA. Kamalaa… ihan kun se sotku nyt ois jotain niin kamalaa, eikä ikinä saisi olla niin kiire, että ei antaisi lapsen osallistua. Ollaankin viime aikoina miehen kanssa tsempattu tän asian suhteen ja otettu poika mukaan keittiöön kokkaamaan, leipomaan ja niin… sotkemaan. Ja meillä on ollut aika kivaa. Poika erityisesti nauttii! Viimeksi eilen sai tehdä ruuan lähes kokonaan äidin valvovan silmän alla itse ja olihan ylpeä! 🙂

    Naulakot on herkut! Ja noita tiskirättejä pitäis hommata meillekin.

  2. 2

    sanoo

    Suloisen näköistä ja kuuloistakin 🙂

    En arvaa, mutta odotan innolla koska meillä on noita samoja kasa ja en tiedä mihin kaikki lykkäisin 😀

  3. 3

    sanoo

    Lapset mukaan keittiöön ja hommiin…leipomaan ja muutenkin arjen askareisin ja kiva kun on oma keittiö 🙂
    Noita koukkuja mäkin oon joskus kuolannut, on niin ihkun värisiäkin! Laitatkohan ne eteiseen koristamaan? Pienemmät värikkäät olisivat suloiset tuolin selkänojassa 🙂
    Ja noita rättejä mä tilaan nyt, kiitos taas muistutuksesta…on ne vaan niin kätevät ipanoiden kanssa.

  4. 4

    sanoo

    Katri: Heh, niinpä! Mä kyllä kanssa välillä sanon että mä teen nyt yksin tämän ruoan jotta saan nopeasti tehtyä, mutta yleensä siinä käy silti niin että mä häviän ja poika jää hämmentämään ruokaa. Mun mielestä on tosi kiva opettaa lapsille alusta lähtien että mistä se ruoka tulee ja miten sitä valmistetaan.
    Pojalle työnsin heti sormiruokaa aikoinaan kun aloitettiin soseet, ja lusikankin sai käteen heti kun osasi sitä pitää. Hirveä sotku silloin, mutta nykyään erittäin siististi syövä lapsi.:)

    Merikuu: Hih! Noille ihanuuksille keksisi vaikka mitä paikkoja, mutta nämä on tarkoitettu vain yhteen tiettyyn paikkaan…;)

    Niina: En laita eteiseen…:) Meidän eteiseen en muutenkaan poraa mitään ennen kuin ollaan se rempattu.:/
    Jep, eipä mitään, mielelläni mainostan Susannaa kun on hyvä tuote kyseessä, ja vielä yksityisyrittäjän tuote eikä mikään anttilan massatuote.

  5. 5

    sanoo

    Helppo ymmärtää, miksi tästä mielelläsi kirjoittelet, onhan tuo niin ihana!

    Nuo koukut on kyllä todella kauniit, jännittävää nähdä, mitä niillä teet! Ja minäkin pidän Susannan tuotteista, käsityömessuilta ostin lisäkappaleita 🙂

  6. 6

    sanoo

    Siis sama keittiö lasten näkökulmasta vai onko lapsilla ihan oma ruokailutila/keittiö?

    Mun mielestä on tosi tärkeää, että lapset osallistuu kaikkiin kotihommiin taitojensa mukaan. Kaksiveekin kattaa pöytää ja imuroi.

    Anu

  7. 7

    Marja sanoo

    Niin totta. Kotoa se kaikki lähtee.
    Vantaan sanomissa oli juttu noista vanhoista asemista ja siinä oli puhetta myös tästä Korson asemasta (ja blogisi osoite). Siinä kuitenkin sanottiin, että tuo teidän talo on vain vanha asuinkasarmi ja se talo teidän vieressä olisi ollut se asema aina ja rakennettu v.1918, minua tuo jäi hämäämään. Itse käsittänyt, että tuo teidänkin rakennus on ollut joskus asema. Miten se siis on?

  8. 8

    sanoo

    Mervi: Joo mä olisin kanssa halunnut sinne messuille, mutta oli niin paljon sairastelijoita että jäi väliin…:(

    Anu: Siis sama keittiö lasten näkökulmasta mutta meidän keittiössä on myös lapsille tuo oma leikkipiste jossa pieni pöytä ja pari hellaa.:)

    Marja: Joo mäkin kuulin että meidät on mainittu vantaan sanomissa.:O Ei, tämä ei ole ollut asema vaan asuinkasarmi. Tässä on ollut aikoinaan viisi vr:n henkilökunnan asuntoa, ja ennen meitä tässä oli eläinklinikka ja yksi asunto. Nyt on kaksi asuntoa siis.
    Kirjoitan kokoajan "elämästä Korson asemalla" koska olemme kuitenkin asemalla ja hankala alkaa selittää että elämää korson aseman asuinkasarmissa tms. Tuossa profiilissakin on asia selvennetty.:)

  9. 9

    JohannaHS sanoo

    3-4-vuotias pystyy jo tyhjentämään astianpesukoneen omatoimisesti, kun astiat on sijoitettu alas vetolaatikoihin. Siitä on jo oikeasti apua!
    Kaunis keittiö teillä on ja ihan itse tehty, olet syystäkin ylpeä siitä.

  10. 10

    sanoo

    Johanna: Totta! Täytyy myöntää että enpä ole muistanut nyt pyytää lasten apua siinä. Ennen lapset tyhjensi lähinnä tiskikoneesta haarukat ym mutta lautaset ja mukit oli liian korkealla. Nyt ylettävät senkin.:)
    Kiitos.:)

  11. 11

    Marja sanoo

    Juu, minulla on se jäänyt lukematta, pahoittelen 🙂 Itse tosiaan olin ollut siinä uskossa, että talonne on oikeasti ollut se vanha asema, mutta nyt olen viisaampi 🙂

  12. 12

    sanoo

    Löysin vasta blogisi. Ainakin ihana keittiö, muuhun en ole vielä ehtinyt tutustua! Ja kiitos Susannan rättivinkistä. Talouspaperia menee ihan älyttömästi, laitoin heti tilauksen vetämään, että saadaan tahmatassut ja -nassut pyyhittyä niihin. 🙂

  13. 13

    sanoo

    Marja: Joo en mä tarkoittanutkaan että kaikkien pitää lukea kaikki mun jutut.:D mutta joo, ymmärrän jos se asema-asia menee jollakin sekaisin.:)

    Jennijee: Kiitos.:) joo meillä on keittiöpyyhkeet ja nuo rätit ahkerassa käytössä, talouspaperia käyttää oikeastaan vaan vieraat jotka ei oo tottunut meidän rättisysteemiin.:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *