Koiramaiset elämänohjeet

 Koiramaisia
elämänohjeita
  • Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen
    ilonhetki.
  • Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen
    hyväilystä kuonollasi.
  • Laumasi tullessa kotiin, riennä
    tervehtimään heitä.
  • Ole tottelevainen silloin, kun se on
    etusi mukaista.
  • Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa
    vatsaasi.
  • Ota nokoset ja venyttele ennen kuin
    nouset.
  • Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
  • Syö halukkaasti ja innostuneesti.
  • Ole uskollinen.
  • Älä milloinkaan teeskentele olevasi
    joku muu kuin olet.
  • Jos haluamasi on kätkössä, kaiva
    kunnes löydät sen.
  • Jos jollakin on huono päivä, istu
    hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
  • Suo itsellesi yksinkertaisia iloja
    kuten pitkiä kävelylenkkejä.
  • Nauti huomiosta ja anna ihmisten
    koskettaa itseäsi.
  • Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
  • Kun olet onnellinen, hyppele
    ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.
  • Älä juutu syyllisyyteen ja
    mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja
    solmi uudestaan ystävyyden siteet.

 Sain tämän ihanan ohjeen meidän koiran kasvattajalta, ja päätin jakaa sen täälläkin.
Tänään lapset heittelivät toisilleen pehmeää palloa, ja ajattelin että kohta tuokin hetki on astetta riehakkaampi. Nimittäin pallon perässä juoksee myös innolla pieni suloinen pentu joka haukkuu ja hyppii innoissaan.

Toisaalta mies myös palautti mut maan pinnalle ja muistutti just että kohta mä näilläkin pakkasilla kävelen ulkona hihna kädessä…. Kivaa oikeasti, mutta tuskin se joka päivä kolme kertaa on kivaa. Alkuun vielä joka päivä tunnin välein… No onneksi ei asuta enää kerrostalossa.:)

Mutta vaikka pennun tuloon on vielä monta viikkoa, mä jännitän jo hirveesti, ja panikoin että mitä kaikkea pitää hankkia ennen sitä. Pitääkö sille pennulle ostaa joku lämpöpuku, sehän jäätyy tuolla!?:O Entä minkä kokoinen panta? Kuulemma nahkahihna on paras, sen sentään opin.

Nyt saa antaa niitä vinkkejä jos jaksatte. Erityisesti pennun hoitoon. Aika paljon olen lukenut mutta käytännössä kaikki on ihan toista… Vai marssinko vaan eläinkauppaan, kerron kuka meille tulee ja ne neuvoo loput?

Suuri kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista, ootte ihania!:)

-Henna-

Kuvat: weheartit.com

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Eiks ookin?:) Kasvattaja lähetti kasvatusohjeita ja tuo teksti oli ekana. Olin ihan et "awwww!" ja hyvä etten alkanu itkee.:D Kertoo jotain siitä et miten innolla ootan sitä pentua, itkettää ilosta jo valmiiksi.:D

  1. 2

    sanoo

    Purskahdin nauramaan ääneen kun pääsin kohtaan "syö halukkaasti ja innostuneesti". Tämä koskee usein myös kenkiä, leluja, lattialla lojuvia johtoja kuten latureita, kaukosäätimiä, räsymattoja, tuoleja ja sukkia 😀
    Söpöjä kuvia 🙂 Ja usein eläinkaupassa on todellakin asiantuntevaa porukkaa.

    • 2.1

      sanoo

      Voi ei!:D Mä niin pelkään tota!:D Kengät on onneksi turvassa tuolla pikkueteisessä, mutta esim kun ostin tuota uutta korituolia, äiti sanoi heti että aika turha ostos, pentu syö sitä heti.:D Kunhan ei nyt mitään eamesin kiikkua tms söis…:O:D

      Mun mielestä toi koiran pylly on niin ihana!:D

  2. 3

    sanoo

    Ite en missään nimessä ostaisi koiralle pantaa, vaan valjaat. Mun tekee aina pahaa, kun näkee, kun koirat vetää hihnassa ja niillä on kaulapanta. Siinä tulee kamala rasitus kaularankaan ja voisin kuvitella, että siitä voi tulla etenkin pennulle jotakin vammojakin. Joten valjaiden ostoon vaan 🙂 Niissä paino jakautuu tasaisemmin.

    • 3.1

      sanoo

      Aivan, totta, kiitti kun muistutit! Mä oon niin kujalla näissä asioissa kun ei sitä koiraa ole ennen ollut, mutta tosiaan, tutuillakin koirilla on valjaita, ja tuskin syyttä.:)

      Mut mikä funktio sillä pannalla sitten on? Onko se vaan varalta aina kaulassa nimilapun kera että jos pentu karkaa, niin kuin kissoilla, vai?
      Soori, voi kuulostaa hölmöiltä nämä mun kysymykset!:D (Tähän joku älypää varmaan kommentoi että älä ota koiraa kun et niistä mitään tiedä…:D )

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    Itse en tykkää nahkahihnasta, vaikka niitäkin kaapista löytyy. Varsinkin pennulle nahkahihna on painava enkä koe sitä mitenkään muita paremmaksi aikuisellakaan koiralla. Meillä on näin talvisin käytössä heijastava hihna ja muuten ns. grip-hihna (eli hihna, jossa on kädelle hyvä pito).

    Pantaan pentu kannattaa ilman muuta totuttaa, vaikka valjaita käyttäisikin. Eläinkaupassa neuvovat, mikä panta olisi teille paras.

    Kasvattajalta kannattaa myös kysellä ohjeita, useimmat kasvattavat antavat kasaamansa infopaketin mukaan. Minulla on ollut se onni, että molempien koirien kasvattaja on ollut langanpäässä 24/7 tarvittaessa (ja tämän ovat itse kertoneet).

    Ruokintaohjeet saatte kasvattajalta.

    Tuire Kaimion pentukirjasta saa paljon vinkkejä pennun kasvatukseen ja koulutukseen.

    Ja muistathan, että ksylitoli on tappavaa jo pieninä annoksina (erityisen tärkeää muistaa lapsiperheessä)! Samoin suklaa on vaarallista.

    • 4.1

      sanoo

      Okei, hyvä tietää! Joo sellainen heijastava olisi varmasti tosi hyvä!
      Joo mä sain sellaisen infopaketin jo, mutta silti päässä sata kysymystä vaikka se olikin tosi kattava paketti! ja kyllä, hänkin sanoi että aina saa soittaa, ja toivoikin tietoa ja kuvia vielä koiran kotiutumisen jälkeen.:)

      Ton suklaan tiesin, xylitolia en muistanut. Täytyypä varoa lasten purkkien ja pastellien kanssa…

      Kiitos vinkeistä!:)

  4. 5

    sanoo

    LillaMy pohtii ihan asiaa, siltikin minun omilla koirilla on aina ollut panta ja ihan pennusta asti. Jos pentu saa vetää remmissä, niin se vetää aikuisenakin. Ja tähänpä kiteytyy minun neuvo uudelle koiranomistajalle: Mitä pentu saa tehdä, sen aikuinenkin saa tehdä! Jos et halua aikuisen mudassa pyörineen koiran hyppäävän sänkyyn heti kun ovasta pääsee sisälle, niin ei sitä saa tehdä pentukaan, ei edes kuivalla kelillä. Jos aikuinen koira ei saa pureskella kenkiä tai ihmisten käsiä, niin ei sitä saa tehdä pentukaan. Jos se ihana pieni söpöläinen nukkuu sängyssä teidän välissä, niin silloin nukkuu myös se likainen kammottavan hajuinen juoksuinen narttukin tai se märkiäunia näkevä kiimainen uros (kyllä, sitäkin on tapahtunut). Maalaisjärkeä kehiin ja hyvin se menee. Koirilla ei ole harmaata aluetta, vaan kaikki on mustavalkoista. Ihan varmasti tulee niitä päiviä kun seisot räntäsateessa pimeässä joskus aamuyöntunteina ja mietit, että mitä sitä tulikaan tehtyä, mutta enempi se antaa kuin ottaa. Lykkyä pyttyyn!

    • 5.1

      sanoo

      Niin no joo, tuossakin on pointti. Mä haluaisin opettaa koiran sellaiseksi että se ei vedä. ja jos se ei vedä, se voi siis käyttää pantaa vai? Eli voisin aluksi ostaa pennulle valjaat, ja JOS onnistumaan opettamaan sen kävelemään nätisti, pantakin saattaisi sitten riittää?

      Ja tosta luinkin, onhan se söpöä kun pieni pentu narskuttaa vähän kenkää mutta ei niin söpöä kun sama koira isona tuhoaa sen kengän sekunnissa.:D eli ymmärrän.:)
      ja toi sängyssä nukkuminen tulee kyllä olemaan aika mietinnän alla.. Järkevää olisi ettei päästä sitä, mutta miten se tulee käytännössä toteutettua.. meenkö hölmönä lupaamaan sille sänkypaikan, ihan vaan siksi kun toinen on niiiin söpö?:) ja voiko koiraa opettaa että esim meidän tai pojan sänkyyn saa tulla, mutta hoitolasten sänkyyn ei ikinä. Osaako koira erottaa sitä. Ohjeissa myös luki että koira pitää opettaa niin että kutsuessa saa mennä, ilman ei koskaan. Onnistuukohan niin…ja voiko se olla kateellinen kissoille jotka saa olla sängyssä, haha?:D
      Kiitos vinkeistä!:)

    • 5.2

      Anonyymi sanoo

      Koira oppii kyllä erottamaan, mutta riippuu luonteesta, että haluaako se tehdä niin 😛 Jotkut ovat vähän paksukalloisia ja ottavat asian niin, että jos saa mennä yhteen, saa mennä kaikkiin ja aikuiset koirat kyllä nopeasti hokaisee sen, että jos kukaan ei näe, sitä ei ole tapahtunut. Ts. rojottaa taatusti ihmisten ollessa pois kotoa tasan niin monessa sängyssä kuin haluaa. Meillä ei koirat nuku sängyssä, koska ovat päälle 30 kiloisia (kukaan muu ei mahdu), tulee hiekkaa ja roskaa (lakanoiden siistinä pysyminen mahdotonta) ja kesäisin on aina punkit. Niitä piiloutuu koiran turkkiin ja saattavat sen mukana tulla sänkyynkin.

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Mä annan sellainen neuvon, että pentu ei oikeesti alussa tartte muuta kuin kaksi kuppia, pannan / valjaat, harjoitteluhihnan, jonkin harjan totutteluun (riippuu turkista), kynsileikkurit, leluja ja ruokaa.

    Mulla oli kans hirveä ostoslista kirjoitettuna, että mitä kaikkea PITÄÄ hankkia. Mutta oikeesti tulee toimeen vähemmällä. Pikkupennulle ei kannata mitään virallista petiäkään ostaa, ennen kuin pahin jäkellys ja pissailemisen vimma on mennyt ohi. Pahvilaatikko ja jokin pyyhe on just hyvä. Laatikon saa vaihdettua uuteen ja pyyhkeen saa pestyä. Ja kynsileikkuriharjoituksia ei voi painottaa liikaa. Alkuun voi ottaa pennun kynnen omien kynsien väliin ja "nipistää" kynnen päätä sormilla, tottuu siihen, että kynsiä kosketaan ja otetaan kiinni. Ja nameina menee omat nappulat, mitä meinaa syöttää, ellei sitten raakaruoki.

    Ja ekojen öiden kiljumiseen vinkiksi. Voit myös antaa oman likaisen paidan sille unikaveriksi. Meillä se ainakin auttoi, tuo turvaa, kun on tuttu haju. Toiset menee pennun kanssa lattialle nukkumaan, mutta itse en sitä ehkä suosittele, kun pennun pitää joka tapauksessa oppia nukkumaan jossain vaiheessa yksin. Riittää, kun on näköetäisyydellä. Jotkut tottuu nopeammin kuin toiset, samalla tavalla kuin ihmislastenkin kanssa. Ekat yöt saattaa olla aika tuskaisia, mutta parissa kolmessa yössä se menee ohi, kun tottuu siihen, ettei sisarukset olekaan enää unikavereina.

    Riippuu rodusta (tai tässä tapauksessa roduista), tarvitseeko se jonkin talvitakin. Mutta jos ei ole hirveitä pakkasia ja todella lyhytkarvainen, pentu pärjää kyllä. Sen huomaa selkeesti, jos sitä palelee 😀 Ja ennen rokotuksiahan sitä ei saa ihmeemmin viedä edes julkisille paikoille, joissa on liikkunut paljon muita koiria. Periaatteessa emon maidosta saatu vastustuskyky suojaa ensimmäiset pari kuukautta, kunnes kaikki rokotukset on saatu, mutta suosittelisin ottamaan varman päälle ja pysymään kotiympyröissä kunnes on ekat rokotukset ainakin annettu. Nytkin on hirveästi liikkellä mahatautia koirilla, se on tosi rankkaa pennulle, jos sattuu.
    Ja pikkupentuja ei tartte lenkittää varsinaisesti, niiden pitää antaa juosta ja riekkua vapaana omaan tahtiin. Sit kun alkaa selkeesti olemaan enemmän energiaa ja rokotukset, voi alkaa käväisemään jossain lähistöllä ja hiljakseen pidentää lenkkejä, kun pentu kasvaa. Olisi hyvä, jos pennulla olisi tuttuja koirakavereita, joiden kanssa se voisi telmiä ja totutella elämään koirana. Ja joista tietää varmaksi, että niillä on rokotukset kunnossa, eikä ole tarttuvia tauteja. + tietty mielellään sellaisia yksilöitä, jotka ottaa rennosti pennun kanssa. Pieni komentaminen vanhemmalta koiralta on vaan hyvä juttu, mutta pentu on pieni, eikä kestä rajuja leikkejä.

    Ja jos eläinkaupan myyjältä kysyy, että mitä tarvitsee, niin myyjä kyllä varmasti myy kaikkea mahdollista 😛 Naksutinkoulutukseen kannattaa tutustua, suosittelen lämpimästi. Ja ei haittaa jos hamstraat kaikki mahdolliset koirakirjat lähikirjastosta. Jokaisessa kirjassa, kirjoittajasta riippuen, on ihan eri mielipiteet. Mutta parasta on, kun muodostaa omansa ittensä ja koiran mukaan.

    No joo, varmasti ihan tuttuja juttuja sulle monikin. Mutta koiraihmiset.. 😀

    • 6.1

      sanoo

      No, onhan tossakin jo aika monta juttua ostettavaksi, heh! Mutta joo. Itsekin ajattelin tuota pahvilaatikkopetiä josta leikkaa reunaan kulkuaukon. Toki visuaalisena ihmisenä haluan sitten joskus ostaa/tehdä jonkun nätin sängyn, mutta se tosiaan ei varmaan alkuun ole kovin järkevää, varsinkin kun pentu kasvaa siitä nopsaa ulos. Eikä sekarotuisista tiedä miten isoja niistä tulee.

      Joo toi kynsien nipistely kuulosti hyvältä idealta, ja nuo palkintonappulat, ettei ihmeempiä tarttis.
      Mä oon valitettavasti niin tottunut ekoihin ahdistuneisiin öihin hoitolasten kanssa, että eiköhän siinä pari yötä koirankin kanssa mene. Pentu saa tulla meidän sängyn jalkopäähän (siis lattialle!), tuohon olkkarin kulmaan oven taakse nukkumaan. Sielä se on kuin pesässä sitten mutta lähellä.
      Meillä on onneksi toi oma rauhallinen piha jossa olla, siinäkin on lenkkiä jo pennulle paljon kun sitä kierretään.:)
      Itseasiassa meidän haukun veli tulee mun työkaverille tohon suht lähelle, hän se mulle tästä koirasta vinkkaskin.:) Eli voipi olla että veljekset pääsee näkemään toisia aina silloin tällöin.:)
      Niin no joo, kauppiaathan haluaa tietty myydä kaiken mitä lähtee, ja minä hyväuskoisena ostan kaikki kun kerta niitä niiiiin tarvii.:D
      ja joo, huomasin ton "niin monta kasvatustapaa kuin kasvattajaakin" pointin heti alkuunsa. Kirjassa luki kuinka koira pitää opettaa kävelemään nätisti niin että suunnilleen joka askeleella pitää antaa nami. Mietin jo että siitähän kasvaa kunnon pallo tolla syöttämisellä! mutta kasvattaja kirjoittikin että ei mitään nameja kun pissalle opetetaan, ja kävelynkin opettamisen neuvoi jotenkin paljon yksinkertaisemmin.:O Että silleen, maalaisjärkeä käytän siis.:)
      Heh! Hyviä pointteja oli monia, kiitos paljon!:)

    • 6.2

      Anonyymi sanoo

      Meillä tehtiin hihnaterroristin kanssa niin, että alussa harjoiteltiin sisällä ja palkattiin heti, kun meni parikin askelta ilman hihnassa kiikkumista. Ja se naksutin on tässä tosi kätevä. Sekään ei oo mitään ydinfysiikkaa, alkuun voi heitellä nameja koiranpennun eteen ja aina kun se ottaa suuhunsa namin, naksauttaa. Oppii yhdistämään sen naksahduksen namiin ja sit voi naksauttaa aina, kun kävelee nätisti, istuu jne. Se on tosi kätevä. Pahinkin luupää tajuaa, että silloin on tehnyt oikein 😀 Mutta tosiaan, ulos siirryttiin hihnan kanssa sit heti, kun antoi olla hihnan vähän rauhassa. Alkuun se on sellaista kaksinkerroin olemista ja nappulan suuhun tunkemista, mut pienetkin pennut on tosi välkkyjä ja ne oppii tosi nopeasti. Luulisin, että labbiksen puolelta tulee aika hyvin sitä miellyttämishalua, joten ei liene kovin haasteellinen koulutettava. Ja jos kuitenkin roikkuu, niin sit vaan ottaa hihnan niin, ettei pentu pääse sen kimppuun ja pitää niin kauan, että rauhoittuu. Vaikka se ei alkuun siltä tunnukaan, se kyllä luovuttaa lopulta.

      Tuolla ylempänä joku sanoi siitä kaulapannasta ja vetämisestä, ei ne valjaat ole pakolliset sen takia, koska on tarkoitus opettaa se pentu olemaan vetämättä. Alkuunhan ne kiskoo, mut siinäkin pitää olla vaan tosi kärsivällinen. Pysähtyy vaan aina samantien, kun pentu vetää ja jatkaa vasta sitten, kun katsoo silmiin. Joskus meinasi usko loppua meidän murkkuikäisen kanssa, kun seisoin valehtelematta toista varttia jossain tienposkessa.. 😀

      Ja yksi juttu, mitä itse olen kironnut moneen kertaan. Pennun kanssa liikkuminen on aika hankalaa, koska KAIKKI haluaa tulla rapsuttamaan sitä. Onhan se kivaa, mutta usko mua, on todella paljon helpompaa jatkossa, jos sanoo ihmisille suoraan, että et saa rapsuttaa. Muuten pentu nopeesti oppii, että kaikki vastaantulijat on kivoja rapsuttajia ja isompana se on hankalempi opettaa ohittamaan kaikki nätisti, kun se haluaa hypätä jokaisen syliin. Siihen kannattaa opettaa, ettei se ainakaan mene ilman lupaa ihmisten luo.

      Palkkanappuloina voi käyttää joskus esim. nakinpaloja (yleensä kaikkien superherkku), kun tarttee aivan erityistä herkkua, ts. silloin kun pitää pystyä tekemään itsestään ehdottomasti mielenkiintoisempi koiran silmissä, kuin mitä ympäristö on. Mutta kyllä ne tavalliset nappulat menee ihan hyvin normaalissa tilanteessa, kun opettaa istumaan ja touhuamaan.

      Koirapuistoja välttäisin kans pentuiän. Monelle koiralle on tullut trauma siitä, että joku yksilö on ollut aggressiivinen pentua kohtaan ja aikuisena siitä tulee hyvin intohimoinen hihnassa rähisijä pelon takia, joka joissakin tapauksessa saattaa kohdistua just samaa väriä oleviin koiriin, kuin mitä hyökkääjä on ollut. Ne on ne ekat kokemukset, kuten lapsienkin kanssa 🙂 Joillekin pennuille saattaa tulla jossain vaiheessa mörköikä, jolloin säikytään kaikkea mahdollista ja luikitaan karkuun, mut sekin menee ohi, kunhan ei itse tee siitä mitään numeroa.

      Näitä juttuja on kyllä miljoonittain, ite innostun aina antamaan neuvoja, kun on noita koiria ollut ja jokaisen kanssa on tullut opittua aina jotain uutta. Ensimmäinen koira on aina valitettavasti vähän koekappale, jonka kanssa opetellaan 😀 Mutta hyvä siitä tulee. Kannattaa lukea koirien käyttäytymiskirjojakin, niitä suosittelen erityisesti. Niistä oppii hyvin koiran käytöstä, mitä mikin tarkoittaa ja miten koiran käyttäytyminen eroaa ihmisten (ts. kädellisten) käyttäytymisestä. Etsi käsiisi kirja nimeltä Hihnan toisessa päässä, opas koiranomistajan käyttäytymiseen. Se on hyvä kirja, vähän viihteellisesti kirjoitettu, mutta täyttä asiaa ja nopea lukea. Ja aina pitää muistaa, että se mikä toimii toisella koiralla, ei välttämättä toimi toisella tai ei sovi koiran luonteeseen 🙂

      Mutta onnea ja iloa arkeen pennun kanssa, tulet huomaamaan, että se kehittymisen seuraaminen on todella liikuttavaa ja se miten nopeesti pienikin luovutusikäinen pentu oppii on aina yhtä riemastuttavaa.

    • 6.3

      Anonyymi sanoo

      Herranen aika, siis EI saa rapsuttaa. Tuonne ohittamisjuttuihin. Aamukankeus, ei toimi näin tekstintuotossa..

    • 6.4

      sanoo

      Siis mikä toi naksutin juttu on, onko se näitä että kun koira pelkää kovia ääniä vai se että se yhdistää sen siis johonkin kivaan? Täytyypä tuostakin lukea…
      Oi oi, mulla on pää niin täynnä tietoa että pitäis kirjoittaa näitä vähän ylös, ottaa ne parhaat palat ja pistää järjestykseen, nyt oon vaan ihan pyörällä päästäni.:D mutta hyviä vinkkejä!

      Ja joo tosiaan, pennun kanssa se on varmasti sitä että kaikki pysäyttää. Tässä kun ollaan vielä keskellä kaupunkia niin vaikea livahtaa reitille jossa ei olis muita. Mies taas sanoo että hän ei halua että siitä tulee mikään epäsosiaalinen. mutta eihän se ole se pointti, vaan se, että oppii kävelee ilman että pysähtyy joka ihmisen luo. Mut alkuunhan me käydäänki vaan tässä pihalla jossa ei ole muita.

      En mä mihinkään koirapuistoon heti uskaltaiskaan.:D
      Voi kiitos, vinkeistä että tsempistä.:)

    • 6.5

      Anonyymi sanoo

      vai muutamassa yössä.. Useimmiten näin onkin, ellei sitten osu kohdalle itsepäinen otus, joka huutaa ensimmäisen kuukauden, koska ei pääse sänkyyn… Oli sekä omat että naapureiden hermot koetuksella 🙂 Ja kyse ei ollut mistään "nyyh, olen yksin" itkemisestä vaan "ja muahan ei näin kohdella" protestista. Nykyisin jo fiksu aikuinen koira.

      Pantaan kannattaa totuttaa pentu heti, vaikka ei pantaa lenkeillä käyttäisikään. Pannan kanssa pennun on alkuun helpompi kävellä, valjaat tuntuvat useammassa paikassa ja saattavat alkuun tuntua pennusta todella ikäviltä. Meillä on aina pentuvaihe mennyt pelkällä pannalla ja junnuvaiheessa käytetty valjaita. Aikuisella koiralla suosin pantaa – valjaissa ei koskaan saa päästää koiraa vapaaksi! (koira saattaa jäädä esim. metsässä jumiin valjaista).

      Ja ksylitolista vielä: ksylitoli on tosiaan se vaarallisin: jo muutama purkkatyyny voi tappaa pennun (1 purkkatyyny/elopainokilo saattaa jo tappaa).

    • 6.6

      Anonyymi sanoo

      Mä lisäisin suklaan vaarallisten listaan, se on yhtä vaarallinen kuin ksylitoli. Ja ihmisten särkylääkkeet. Kaikki sellaiset kannattaa pitää poissa ja tehdä lapsillekin selväksi, että koiralle ei anneta purkkaa eikä suklaata, koska se on niille hengenvaarallista.

      Naksutinkoulutus on ehdollistamista. Kun naksautat naksutinta, kun pentu ottaa namin, se oppii yhdistämään sen naksahduksen ruokaan, mikä on hyvä asia. Kirjastosta löytyy kirjoja naksutinkoulutuksestakin 🙂 Niissä kyllä kerrotaan kattavasti. Se on hyvä apuväline kouluttamisessa. Joku tuolla alempana on kertonut Vilanderin koirankorjauskirjasta, mutta sanon heti alkuun, että Vilanderin opit ei sovi kaikille koirille (eikä omistajille) ja niitä on hyvin helppo käyttää vahingossa väärin. Yleinen harhakäsitys, minkä se kirja luo monille koiraihmisille, on se, että koira pyrkii jatkuvasti valta-asemaan laumassa, eli omassa perheessään. Tosiasiassa ihminen nostaa koiran itsensä yläpuolelle omalla käyttäytymisellään, eikä ymmärrä sitä. Jonka takia mä suosittelen niiden käyttäytymiskirjojen lukemista. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kouluttaa koira ja jos tuntuu siltä, että tulee hulluksi kaikkien vinkkien ja mielipiteiden kanssa, aina on ammattilaisia joilta pyytää apua ja pentukouluja joihin osallistuminen on ihan hyvä idea. Siellä pentu näkee erilaisia koiria ja ihmisiä ja oppii olemaan muiden koirien seurassa ilman häsläämistä.

      Ja pennusta tulee kyllä sosiaalinen, kun se tapaa ihmisiä ja muita koiria. Siihen ei tarvita ohikulkijoiden tapaamista. Kun on paljon ihmisiä, jotka pelkää koiria, tai ei pidä niistä. On hankalaa, jos koira oppii tervehtimään ohikulkijat yli-innokkaasti ja kerran sattuukin ihminen, joka ei siitä pidä. Sama juttu lenkkeilijöiden kanssa, ne olisi varmasti aivan ihania, mutta sitten pitäisi päästä niidenkin ohi ilman syliin tunkemista 😀

    • 6.7

      Anonyymi sanoo

      Nyt on pakko hieman oikaista.. Suklaa on toki myös vaarallista, mutta xylitol on huomattavasti vaarallisempaa. Xylitolin tekee vaaralliseksi se, että jo pieni määrä saattaa olla tappava annos (esim. purkki pikku kakkosen purkkaa saattaa tappaa isonkin koiran); lisäksi se imeytyy koiran elimistöön todella nopeasti (30min syömisestä) ja aiheuttaa nopean verensokerin laskun (ja kooman ja kuoleman, ellei koiraa saada välittömästi hoitoon). Ja uusimpien tutkimusten mukaan xylitol tuhoaa koiran maksan ja munuaiset. Suklaa on tuossa rinnalla aika kevyttä kamaa, vaikka vaarallista sekin.

    • 6.8

      sanoo

      Joo kyllä mä laitan pennulle heti pannan kaulaan. Meillä kun on vielä se riski että se juoksee pihalle kun lapset päästää kissoja ulos, eikä ne välttämättä huomaa varoa. Toki opetetaan sekin mutta varalta on hyvä olla panta kera tietojen.

      Joo ton mä olen varmaan parhaiten nyt oppinut mulle oikeastaan aika uutena oivalluksena, että ihminen itse omalla toiminnallaan nostaa koiran pomoksi vaikka näin ei saisi tehdä. Se oli hyvä oivaltaa. Toisaalta mä vähän luulen ettei meidän perheessä osata olla liian tiukkoja, katsotaan nyt…
      ja tuon suklaajutun tiesinkin jo. Joskus sitä ihmettelin kun äiti kertoi asiasta, heillä kun on kaksi westietä. Tämäkin sikäli hassua ettei ennen vanhaan tollaista tiedetty, ja mieskin sanoi syöttäneensä suklaata joskus muksuna/teininä silloiselle koiralle. Eikä siis käynyt mitään. Mutta toki vältetään suklaata silti!

  6. 7

    sanoo

    Heippa Henna! Pentu tarvitsee oikeastaan samat jutut kuin aikuinenkin koira:

    1. Oman pedin ja turvallisen ja rauhallisen nukkumapaikan, jossa sitä ei häiritä.
    2. Ruoka- ja juomakupin, vesi vaihdetaan meillä kaksi kertaa päivässä. Ruokaahan penneli tarvisee aluksi tosi usein, aluksi varmaan sen 4 x päivä ja aikuisena 2 x päivä. Kasvattaja antaa varmasti tosi tarkat ruokintaohjeet.
    3. Sen hihnan ja pannan tai valjaat. Valjaat ovat pennulla siitä haastavat, että se kasvaa niistä tosi nopeasti ulos. Vaikka kasvaahan se pannastakin. Kannattaa kuitenkin valita sellaiset ulkoilutamineet, joista pentu ei pääse kiemurtelemaan pois. Meidän vanhempi koiramme meinasi pentuna jäädä auton alle, kun silmä ihan hetkeksi vältti ja se onnistui karkaamaan hihnasta. Onneksi auto ehti pysähtyä, mutta pennun kanssa saa kyllä olla koko ajan tarkkana.
    4. Heijastinliivin/vilkkuvalon tms.
    5. Leluja, joista saa vapaasti pureskella, mutta joista ei irtoa palasia tai täytteitä.
    6. Puruluita.:)
    7. Ehkä pentuaitauksen tai muun rauhallisen ja turvallisen paikan, jossa pentu saa olla yksinollessaan. Ja sähköjohtoja on tosi kiva pureskella, eli kaikki jalkalamput yms. kannattaa vetää irti seinästä, kun pentu on valvomatta.
    8. Rakkautta ja rajoja. Jokainen kouluttaa koiransa omaan tapaansa. Itse en kauheasti usko laumanjohtajuuten, meillä on koulutettu ihan vain palkitsemalla. Koira tekee yleensä sen, mistä saa parhaimman palkan…Ja ne namithan voi muuten ottaa suoraan siitä pennun päivittäisestä ruoka-annoksesta: mittaat vain aamulla nappulat valmiiksi, ja otat palkkionamit niistä niin ei tarvitse huolehtia pennun lihomisesta.
    9. Pennun pitää myös saada olla pentu, eikä kaikki voi olla kiellettyä. Jos aiot pitää koiraa vapaana, luoksetulon opetteleminen kannattaa aloittaa ihan heti – kaukana autoteistä.
    10. Sosiaalisia kontakteja.:) Kun pentu tutustuu jo pienestä pitäen erilaisiin koiriin (rokotettuihin!), ihmisiin (lapsiin, vanhuksiin yms) ja tilanteisiin, se sulattaa ne helpommin aikuisena.

    Hui, tulipas maraton-kommentti.:)

    T. Kahden koiran emäntä Kristiina 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Joo ruokaohjeet sain, tosin siinä tais olla että alkuun 3x päivässä.
      Jossain kirjassa luki että pennulle parhaat lelut on pehmolelut jotka on vähän niinkuin sisarusten korvaavia "kavereita joiden kans painia".??:O

      Mä aattelin että vähiten tuhoa se sais alkuun suihkutilassa, mutta onko se koiralle kamala paikka olla ikkunattomassa suihkutilassa?:O

      Toi olikin hyvä idea että namit ottaa siitä päivän ruoasta!
      Tota luoksetuloa aattelin opettaa heti alkuun sisällä.
      ja joo, meillä kyllä tottuu pian meteliin ja vilskeeseen, täällä harvoin on hiljaista ja rauhallista.:D ja junat suhahtelee nopsaa ohi ym…

      Kiitos paljon, uusia vinkkejä sain tästäkin!:)

    • 8.1

      sanoo

      Kiitos vinkistä! Mulla olikin toi kädessä jo kerran, mutta näytti tylsältä.:D joku muukin tais just tosta vinkata.
      Taidankin palata kirjastoon sen hakemaan…

  7. 9

    Anonyymi sanoo

    Aikaisemmassa postauksessa mainitsemiesi rotujen perusteella koirasi tuskin tarvitsee takkia. 🙂 Ehkä täysikasvuiselle koiralle voi hankkia jonkun kurahaalarin jos tuntuu että se rapakelillä imee itseensä kaiken moskan ja koiran peseminen on vaivalloista.

    Itselläni oli aikoinaan puettava rotu ja sekin sai vaatetta niskaan vasta nollakelien lähestyessä. Nykyään näkee turkkiroduillakin vaikka minkälaisia toppatakkeja +10 lämpötiloissa. 🙁 Koirien vaatetus on nykyään muotia eikä koiria enää vaateteta pelkästään tarpeesta. Pari viikkoa sitten näin kauppakeskuksessa sisällä karvarotuisen koiran jolla oli villatakki. Voi koiraparkaa…

    Tuo vuodatus ei sitten ollut mitenkään sinulle saarnaamista 😀 kunhan yleisesti voivottelen. 🙂

    • 9.1

      sanoo

      Mä en itse ymmärrä koirien pukemista. Siis sellaista turhaan pukemista, että koiraa puetaan kuin nukkea/ihmisvauvaa. Kun se ei ole nukke! Ihan eri asia on tietty jos koira oikeasti palelee tai just haluaa suojata vähän kuralta kaveria.

      Mä tykkään kyllä kaikesta nätistä, tykkään pukea lapsille kivoja vaatteita, haluaisin sille koiralle ostaa sitten täysikasvuisena jonkun kauniin (mutta käytännöllisen!) pannan ja kauniin pedin. Mutta ei sitä koiraa tarvitse kiusata millään ikävillä vaatteilla ihan vaan siks "kun se on niiiiin söpö, iiik!"….

      Kiitos kommentistasi.:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *