Jos mulla olisi tyttö…

Viime postauksessa kerroin meidän Mikin vaatteista. Pojallekin saa ihania vaatteita, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun olen huokaillut tyttöjenvaate-hyllyn edessä tyttöjen ihania vaatteita! Oi että… Totean kyllä aina että onneksi meillä ei ole tyttöä, olisin muuten vararikossa samantein… (Turha yritys lohduttaa itseään.)
Keräilen silti Pinterestiin tyttövaatekansiota, ainahan saa haaveilla. Väliilä pääsen toki hoitotyttöjen kanssa tyttöjen puolelle hypistelemään, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama asia kuin pukea lapsi päästä varpaisiin oman maun mukaan.

Jos meillä olisi tyttö, sitä ei puettaisi täysin vaaleanpunaisiin. Toki jos se vaaleanpunainen olisi tytölle suuri rakkaus, sitäkin olisi ja toki muutenkin jonkun verran mutta väriä pitäisi olla muutakin.
Jos meillä olisi tyttö, sitä ei myöskään puettaisi teini/aikuistyyliin, naisten kopioksi, vaan lapsi saisi olla lapsi. Rennot vaatteet, väriä ja siivet selässä se liihottelisi meillä kotona.

Jos meillä olisi tyttö, se olisi usein mekoissa ja värikkäissä sukkahousuissa.

Tekisin sille yläkuvantapaisia villatakkeja, sillä olisi paljon laukkuja ja se olisi sellainen peikkotyttö. Jos se olisi oma biologinen lapsi, se olisi Mikin vastakohta, vauhdikas isän tyttö. Punaiset hiukset, tukka takussa ja hirveä vauhti päällä aina.

Jos meillä olisi tyttö, se palvoisi Mikiä, fiksua ja rauhallista isoveljeä. Miki pyörittelisi silmiään sotkuiselle koheltajasiskolleen, mutta rakastaisi tätä. Koheltajalla olisi usein kumpparit jalassa, sekä muut sade/kuravaatteet mutta nekin olisi värikkäät.

Jos meillä olisi tyttö, sillä olisi monta eriväristä tutua, ja jalassa liian isot maiharit.

Kun meillä on tyttö vielä joskus, se on luultavasti jotain ihan muuta. Ihan oma itsensä. Sen ollessa pieni, saan kuitenkin onneksi päättää vielä mitä sille pukea. Se voi olla myös sijoitettu tyttö, joka ei tule meille ihan vauvana.
Mä olen monesti nähnyt unta siitä että meillä on tyttö, ja uskon että meillä vielä joskus onkin. Aika jännää.

No nyt tästä vaatepostauksesta tulikin vahingossa kauhean tunteellinen. Ehkä se ei haittaa.

-Henna-

Kuvat täältä.

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    🙂 aika samanmoisia ajatuksia ja haaveita itselläkin. Erehdyin ajattelemaan että kun tuli poika että saan päättää pidempään mitä se pukee. Kriteereiksi tosin nousi 3 vuotiaana esim. taskut! täytyy olla taskut! Ja lapsi on myös aika kuumaverinen joten mielummin on kalsareissa.. et se siitä pukemisesta 😀

  2. 4

    sanoo

    Minulla on tyttö ja jo kolmevuotiaasta sillä on ollut voimakas oma tahto valita itse vaatteensa. Ei sinisiä verkkareita! Nyt kohta tuo tyttö on 13 v. ja tyyli on oikein kiva. Pipon vain näkisin useammin hänen päässään! 🙂

  3. 5

    sanoo

    On teillä, uskon niin!
    Meidän lapset menee vähän noin niinkuin kuvailit. Iso veikka rauhallinen ja neiti oikea tättärä. Peppi varmasti omasta mielestään. Puen lapset aina tosi värikkäästi (olikohan kellekään yllätys, kun katsoo kotia 😉 ja neidillä on tosi vähän vaaleanpunaista. Vauvana se oli liian hailakka säpäkällä ja tummalle tytölle ja nykyäänkin kaikkea tosi prinsessaa vierastan. Ulkovaatteissa varsinkin on paljon tummasinistä, vihreää pinkeillä asusteilla, turkoosia ym. Kaveri kommentoi viime talvena, että meidän tytön erotti hyvin päiväkodin pihalla, kun oli valtavirrasta poikkeava väritys. Hän tykkää myös itse. Tykkää toki tylleistä ja isoista helmoista, mutta ne ovat niitä rooli- ja leikkivaatteita ihan kuten vaikka Pepin vermeetkin 🙂

    Olen tosi tyytyväinen, että kumpikaan lapsista ei ole "värirajoitteinen". Ainakaan vielä 😀 Pojalla on paljon punaista, neidillä ihan kaikkea pinkistä ja punaisesta, vihreään, oranssiin ja siniseen. Uskon vahvasti, että vanhempien mallilla ja omalla ajatusmaailmalla värien suhteen on tosi paljon vaikutusta! Välillä mietin, olenko ollut jotenkin tiukka, kun neiti ei vaadi vain vaaleapunaista, mutta päiväkodissa työskennellyt sisko käski olla vain tyytyväinen ja jatkamaan samaan malliin. Olen toki tehnyt töitän sen eteen, että meillä ei ole tyttöjen ja poikien värejä, hermostunut vikinästä, kun annoin väärän värisen mukin…

    • 5.1

      sanoo

      Joo ei ole kyllä yllätys että teillä on vaatteissakin väriä!:D
      Mulla kanssa vähän sama, vaikka sinänsä pojat on poikia ja tytöt tyttöjä niin kyllä kaikki värit saa sopia kaikille. Miki ei vierasta vaikka olisi vähän pinkkiäkin vaatteissa. Itseasiassa se leikkiikin myös my little poneilla ja petshopeillakin, riippuen vähän onko kuka hoitolapsi meillä. Mun työn etu on se, että Miki on kyllä saanut elää kaikenlaisten, ja kaikenväristen lasten kanssa. Tuskin tulee katsomaan kovin kieroon koskaan ketään. Kaikki leikit, värit ja kaverit kelpaa!
      Harmi vaan että koulussa taitaa väkisin joskus tulla kaverien kautta se "tytöt on tyhmiä" jne… mut vielä kelpaa, ja väritkin toivottavasti kelpaa vielä pitkään!

  4. 6

    Johanna sanoo

    Minulla on kaksi poikaa ja heille vaateostokset on helppoja, kummatkin kun pukee lähes mukisematta sen mitä äiti on ostanut. Tytöstä täälläkin haaveillaan, mutta ei vaaleanpunaisia unelmia. Poikien vaatteissa olen aina arvostanut kirkkaita ja selkeitä värejä ja uskoisin, että tytölle tulisi ostettua samannäköisiä vaatteita eli värikkäitä. Peppi-tyyli olisi varmaan aika hyvin tyyliä kuvaavaa.
    Jouluna harmittelin kun sukulaisten tyttölapsille (3-7v.) yritin etsiä pehmeitä paketteja. Miksi, oi miksi pienet tytöt yritetään pukea aikuisiksi?! Oli glitteriä, napapaitaa, minimekkoja ynnä muuta aikuisten tyylisiä vaatteita. Vauvojen osastolla oli vielä ihania tyttöjen vaatteita, mutta ei isompien. Varmaan sitä sen tytön kanssa tulisi etsittyä hiukan enemmän kivempia vaatteita.:)

    • 6.1

      sanoo

      Joo sitä mäkin harmittelen… Jos vaikka Pinterestissä katselen tyttöjen, tai yleensäkin lastenvaatteita, ne on kauhean aikuismaisia. Se on varmaan jenkeillä vielä enempi se juttu, että lapset puetaan pikkuaikuisiksi. Vauvoillakin kaikenmaailman pantaa ja härpäkettä päässä vaikkei tukkaakaan ole juuri nimeksikään…Pojille skrakaa jne.

  5. 7

    sanoo

    Jos meillä olisi tyttö, hän olisi varmaan juuri tuollainen.. Tukka takussa, naama likaisena, polkisi jalalla lattiaa. Nimeltään Justiina ja luonne ja piirteet peritty minulta 🙂

  6. 8

    sanoo

    Ihana postaus ja ihania vaatteita.
    Noin 2-vuotiaaksi olen itse saanut meidän tyttöjen vaatteet päättää, sen jälkeen on ollut turha kuvitellakaan puuttuvansa neitojen valintoihin.

  7. 10

    sanoo

    Kivoja vaatteita olit valinnut 🙂 Itsellä on kohta 4 vuotias tytteli ja hänelle on onneksi sama mitä äiskä laittaa päälle. Vaikka tykkään vaaleanpunaisestakin, niin värikkäät vaatteet ja retrokuosit on kyllä ihania. Lastenvaateostoksissa on kyllä niin helppo sortua "tuo on pakko saada" ostoksiin. Välillä pitää palauttaa itsensä maanpinnalle ja käydä vaatekaapilla toteamassa, että vaatetarvista ei ole 🙂

  8. 11

    Anonyymi sanoo

    Voih! Olen itsekin haaveillut peikkotukkaisesta pikku runotytöstä. Mutta kahden poikalapsen yksinhuoltajana olen tuumannut, että tuleehan niitä lapsenlapsia sitten josku vielä… <3 *Nanna*

  9. 13

    sanoo

    Voit siis arvata riemuni, kun neljän pojan jälkeen saimme tytön, joka on kuin keijukainen, takapuoleen ulottuvine hiuksineen, joita hän haluaisi aina pitää auki.
    Hän rakastaa mekkoja, hulmuavia helmoja, koruja ja kenkiä ja laukkuja, prinsessakirjoja.
    Vaikka rakastan poikiani ihan takuulla yhtä paljon on tämä tyttö kuitenkin se josta koko aikuisikäni salaa unelmoin…häntä kannatti odottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *