Blogit
Koti asemalla

Jos mulla olisi tyttö…

Viime postauksessa kerroin meidän Mikin vaatteista. Pojallekin saa ihania vaatteita, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun olen huokaillut tyttöjenvaate-hyllyn edessä tyttöjen ihania vaatteita! Oi että… Totean kyllä aina että onneksi meillä ei ole tyttöä, olisin muuten vararikossa samantein… (Turha yritys lohduttaa itseään.)
Keräilen silti Pinterestiin tyttövaatekansiota, ainahan saa haaveilla. Väliilä pääsen toki hoitotyttöjen kanssa tyttöjen puolelle hypistelemään, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama asia kuin pukea lapsi päästä varpaisiin oman maun mukaan.

Jos meillä olisi tyttö, sitä ei puettaisi täysin vaaleanpunaisiin. Toki jos se vaaleanpunainen olisi tytölle suuri rakkaus, sitäkin olisi ja toki muutenkin jonkun verran mutta väriä pitäisi olla muutakin.
Jos meillä olisi tyttö, sitä ei myöskään puettaisi teini/aikuistyyliin, naisten kopioksi, vaan lapsi saisi olla lapsi. Rennot vaatteet, väriä ja siivet selässä se liihottelisi meillä kotona.

Jos meillä olisi tyttö, se olisi usein mekoissa ja värikkäissä sukkahousuissa.

Tekisin sille yläkuvantapaisia villatakkeja, sillä olisi paljon laukkuja ja se olisi sellainen peikkotyttö. Jos se olisi oma biologinen lapsi, se olisi Mikin vastakohta, vauhdikas isän tyttö. Punaiset hiukset, tukka takussa ja hirveä vauhti päällä aina.

Jos meillä olisi tyttö, se palvoisi Mikiä, fiksua ja rauhallista isoveljeä. Miki pyörittelisi silmiään sotkuiselle koheltajasiskolleen, mutta rakastaisi tätä. Koheltajalla olisi usein kumpparit jalassa, sekä muut sade/kuravaatteet mutta nekin olisi värikkäät.

Jos meillä olisi tyttö, sillä olisi monta eriväristä tutua, ja jalassa liian isot maiharit.

Kun meillä on tyttö vielä joskus, se on luultavasti jotain ihan muuta. Ihan oma itsensä. Sen ollessa pieni, saan kuitenkin onneksi päättää vielä mitä sille pukea. Se voi olla myös sijoitettu tyttö, joka ei tule meille ihan vauvana.
Mä olen monesti nähnyt unta siitä että meillä on tyttö, ja uskon että meillä vielä joskus onkin. Aika jännää.

No nyt tästä vaatepostauksesta tulikin vahingossa kauhean tunteellinen. Ehkä se ei haittaa.

-Henna-

Kuvat täältä.

Kommentit (20)

  1. Anonyymi

    Voih! Olen itsekin haaveillut peikkotukkaisesta pikku runotytöstä. Mutta kahden poikalapsen yksinhuoltajana olen tuumannut, että tuleehan niitä lapsenlapsia sitten josku vielä… <3 *Nanna*

    • hennaasemalta

      Voih…. Nää on näitä… Välillä niin vaikeeta kun ei niitä lapsia voi käydä vain tilaamassa…

  2. Sari

    Olipa kiva postaus! 🙂

  3. Merikuu

    Voit siis arvata riemuni, kun neljän pojan jälkeen saimme tytön, joka on kuin keijukainen, takapuoleen ulottuvine hiuksineen, joita hän haluaisi aina pitää auki.
    Hän rakastaa mekkoja, hulmuavia helmoja, koruja ja kenkiä ja laukkuja, prinsessakirjoja.
    Vaikka rakastan poikiani ihan takuulla yhtä paljon on tämä tyttö kuitenkin se josta koko aikuisikäni salaa unelmoin…häntä kannatti odottaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *