Jatkuvaa puolustelua

Tässä vajaan kahden vuoden aikana on tullut jatkuvasti keskustelua siitä, että miten vanhassa talossa pitäisi elää, olla, remontoida ja taloa kohdella.
Hyvin monesti olemme saaneet puolustella näkemystämme, että miksi haluamme käyttää vanhanajan maaleja, paperitapetteja, emme halua lattioille jättää muovimattoja jne. Aina saa kuulla kommenttia että ”no johan sitä taloa on muokattu jo 50 kertaa, tuskin siinä on mitään alkuperäistä jäljellä”. ”Ei ne perinnemaalit mitään perinteisiä ole, ei ne kestä, ja on kalliita”, ”no miksi ette revi sitten sähköjäkin pois ja pistä pihalle huussia niinkuin 1800-luvun lopussa”. ”No eihän tuo puu ole minkään arvoinen, miksei sitä voisi samantein vaihtaa?” Saamme puolustella valintojamme maalikaupassa, palkatulle kirvesmiehelle, tutuille ja ei niin tutuille. Meitä kohdellaan kuin idiootteja jotka ei tiedä mistään mitään. Mitä tollainen nuori likkakaan mistään mitään tietää?

*Huokaus*

Mä saan nykyään jo aiheesta harmaita hiuksia. Tämän vajaan kahden vuoden aikana olen lukenut kirjoista ja netistä monta kymmentä tuntia kaikkea mahdollista tietoa perinnerakentamisesta. Olen tutkinut maalivaihtoehtoja, etsinyt juuri paperitapettia kaikkien miljoonien ihanien tapettien joukosta, teipannut ikkunoita, palellut täällä jo kaksi talvea koska en halua uusia tuplaikkunoita ja kaikenmaailman nykyaikaisia eristeitä.

Tunsin talon hengen heti kun näin tämän silloin toissatalvena. Muut ostajat nyrpistelivät nenäänsä lian ja tagien joukossa, minä ihailin suurin silmin ja arvostin taloa täysillä heti ensi sekunnista alkaen. Olen aina rakastanut vanhoja taloja, niiden kauneutta ja kotoisaa tunnelmaa. Täällä on kylmä talvella, ja välillä ottaa niin päähän hakea puita pimeästä ja kylmästä varastosta. Kuitenkin on niin ihanaa kun saa tulen uuniin, talossa palaa kynttilät, huoneet ovat korkeat, joka puolella on kauniita pieniä yksityiskohtia, ovien kahvoissa, ikkunanpielissä, puulattiassa.

Itken verta kun näen tv:ssä jonkun Teuvon työntävän vanhaan taloon laminaattia lattiaan ja isoja new york-kuvia seinille, blingblingiä jne. Vaikkei olekaan minun kotini niin voi itku… Tai kun näen jossain vanhan kauniin talon ränsistyvän yksinään. Tai kun palkattu kirvesmies tulee ja repii kuistimme pilalle.

Mekään emme tee aina oikeita ratkaisuja tässä talossa, usein tulee myös jo budjettikin vastaan, varaa ei ollut esim. täyspuiseen keittiöön vaikka sellainen tänne kuuluisi. Yritämme kuitenkin parhaamme jotta kotiin tullessa tulisi hyvä olo tästä, jotta seuraavatkin sukupolvet saavat nauttia tästä ihanasta talosta. Jotta tämä talovanhus saisi pitää oman henkensä. Onhan se ehkä hullua haluta vaikka ikkunoihin lasit jotka vääristää maailman, kun nykyään saa ihan sileää ja kirkasta lasia. Se vanhanajan lasi on vain niin kaunista, ja on pieni mutta tärkeä yksityiskohta. Tai hullua on rapsutella, kitata ja maalata vanhoja ikkunoita satoja työtunteja, kun ikkunat kuitenkin vetää. Valmiina voisi tilata uudet, paksut ja hyvin eristävät ikkunat. Silti en tekisi sitä ikinä vaikka olisikin varaa.

Tiedämme itse mitä teemme, saamme vaan jatkuvasti selittää sitä muillekin. Tai emme tiedä kaikkea mutta opettelemme koko ajan. ja voin kyllä sanoa että ollaan kyllä opittu ihan hirmu paljon. Voin vain ihailla miten hellästi, innolla ja hienolla käsityöllä mieskin tätä taloa kohtelee. Toisin kuin ulkopuoliset… Kohta emme uskalla palkata tänne enää ketään ulkopuolista, kun tyypit tulee ja tekee pelkkää tuhoa. Meidän kuistit itkettää nykyisessä olomuodossaan.

Tänään käytiin elämäni epämukavin keskustelu kuistien duunarin, pomon ja kuka-lie-olikaan-kolmas-tyyppi-kanssa. Meidät haukuttiin epätasapainoisiksi ihmisiksi jotka pyytää ensin toista ja sitten toista. Perään tulee vielä kirjallinen lappu tapaamisesta, jossa teksti on täysin puolueellista ja meidän solvaaminen jatkuu. Tämä on tätä nykyajan ”hyvää asiakaspalvelua” oikein.
Oikeasti vieläkin nousee savu päästä vaikka tuosta on jo monta tuntia. Me ollaan maailman rehellisimpiä, tavoitteena vain oli saada kauniit kuistit kesän lopuksi. Sen sijaan saimme solvauksia, ison laskun ja kuistit ovat täysin kesken, rumat, paneelit poksahtelee irti jo nyt, ja pinta kerää hometta koska emme ehtineet sitä millään enää maalaamaan ennen syksyä koska työ viivästyi jatkuvasti.

Opimme ainakin että ei enää ulkopuolisia kiitos, ja jos tulee,  kaikki sovitut asiat, puheluajat ym ym, mustaa valkoiselle niin ei voi enää vääntää sanoja jälkikäteen. Rautakaupassa en kuuntele ketään (sen olen jo oppinut) teen omat ratkaisut, jos menee pieleen niin voin syyttää vain itseäni, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Mun sinisilmäisyys josta oon kärsinyt aina, kun haluan uskoa vaan hyvää ihmisistä, on kyllä haihtunut jo kuin tuhka tuuleen. Musta on kasvanut kova ja tiukka, jos mies ei kehtaa sanoa, niin minä uskallan. Musta on tullut oikea leijonaemo tätä taloa kohtaan. Mut jos jotain haluaa, se pitää tehdä eikä piipittää. Olisko meillä tällainen kaunis/kaunistuva koti jos oltaisiin kuunneltu muita? Ei todellakaan.
Taistelu varmasti jatkuu, vielä kun osaisi olla ottamatta itseensä ja osaisi olla menettämättä yöunia näiden asioiden takia. Onneksi kuitenkin opimme itse kokoajan, joten tarvitsemme ulkopuolisten neuvoja ja apuja aina vain vähemmän. Onneksi on myös ystävien ja sukulaisten tuki.

-Henna-

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Hei Henna, iso lohtuhalaus sinne, taitaa tulla tarpeeseen.

    Ymmärrän yskän, mekin törmäämme jatkuvasti siihen että valintojamme kummastellaan, kun haluamme pelastaa kaiken mitä pelastettavissa on. Näemme ehkä myös kauneutta sellaisissa asioissa, mitä moni pitäisi rumana, ränsistyneenä ja epäkäytännöllisenä..

    Toinen ääripää taas on se, että minulle tullaan puhumaan tyyliin "niin te remontoijat nykyään tuhoatte tuollaisia taloja laittamalla muovitapetteja ja laminaattia"..ja kun kerron, että teemme juuri päinvastoin, niin vastauksena tulee hymähtelyä. Juuri sitä kuvailemaasi "mitä toi nuori likka mistään tietää".
    En tosin ole saanut tuollaista tylytystä, mitä teille on käynyt, voin vain kuvitella miltä se tuntuu..

    En itse ota noista niin nokkiini, mutta siitä pikkaisen pahastun kun miestäni sitten kiitellään remontista. Entäs mä, luuleeko ne että istun hellan ääressä viilaamassa kynsiäni vai mitä häh?

    Henkilökohtaisesti ajattelen, että vanhojen talojen kunnostajat onkin ehkä vähän vinksallaan, mutta hyvällä tavalla.
    Minä en edes halua tulla luetuksi niihin "täyjärkisiin" ihmisiin, jollaiseksi ehkä teidänkin haukkujat itseään luonnehtisivat.

    Ihan kaikella ylpeydellä voit kotiasi katsella 🙂

  2. 4

    sanoo

    Aaaaargh.

    Nykyisin on oikeasti jo niin paljon tietoa saatavilla (ja helposti) perinnerakentamisen järkevyydestä, että on ihan käsittämätöntä, että te joudutte puolustelemaan sitä, että teette oikein! Te olette Korson aseman enkelit, kun ymmärrätte, miten sitä hoidetaan. Jatkakaa samaan malliin.

  3. 5

    sanoo

    Täällä on vielä yksi perinnerakentamisuskovainen! Ja mäkin kauhistelen TV:n laminaattilattioita vanhoissa taloissa ja rautakauppojen tekemää käännytystyötä. Ne ei jaksa vaivautua. Mä valitsin sen rautakaupan, joka hommasi minulle sitä, mitä haluan ja sain kaiken yhdestä paikasta!

    Voimaa!
    Anu

  4. 6

    sanoo

    mulla on just samat fiilikset! tuntuu kun lähipiirikin ois valmiiks olettanu että mä en voi mitään tietää kun multa puuttuu semmonen lärpäke jalkojen välistä. ei vielä silloinkaan uskota kun näytän kirjasta mustaa valkosella. tai netistä lehtijuttuja… en mä sano että mä kaikkea tiedän, mutta vuosien kiinnostus vanhoihin taloihin ja asioista selvää ottaminen ei taida vaakakupissa painaa p*skan vertaa, kun vastassa on joku lasivillanmyyjän mielipide.

    viimekski sai tapella miks yhteen huoneeseen ei voi laittaa laminaattilattiaa, kun muihin huoneisiin tulee puulattiat. no sen tappelun mä kyllä voitin kun aloin ite hommiin. siinä se raavas mies kynnyksellä ujosteli ja kysy että tartteekos se pikkumimmi apua 😀 taktinen veto niin se pikkumimmittely ei haitannu.

  5. 7

    Anonyymi sanoo

    Heippa,
    Tsemppiä teille urakkaan! Tässä vinkki eräältä urakoitsijalta;

    Kaikki keskustelut sähköpostitse ja hän jopa tallentaa asiakkaan kanssa käydyt keskustelut ettei vain tule erilaisia näkemyksiä.
    On selvinnyt kuulemma monesta tilanteesta näin.

    Ja tiedän, että p*skoja urakoitsijoita on todella paljon, niitä näkee tässä työssä todella paljon (maalikaupassa myyjänä). Joku jopa vastoin asiakkaan tahtoa aikoi maalata asiakkaan talon pika-teholla, kun asiakas oli toivonut Uulan petrooliöljymaalia..

  6. 8

    sanoo

    Mie en tarkalleen ottaen ole perehtynyt perinnerakentamiseen ainakaan kunnolla, mutta sivusta täytyy kyllä sanoa, että ainakin kuvissa näkyvät asiat ovat kyllä kauniita eikä järjettömiä ja osaatte vaalia aseman henkeä hienosti 🙂

    Jatkakaa samaan malliin, juurikin "tietouden" puute varmaankin saa ihmiset käyttäytymään oudosti. Harmillinen terassikokemus, toivottavasti saatte jonkun kompromissin syntymään.

    Tsemppiä!

  7. 9

    sanoo

    Todella raivostuttavaa kohtelua olet saanut osaksesi, nyt vain pää pystyssä eteenpäin; teette oikeasti upeaa työtä :)! Me kolmikymppisten sukupolvi voidaan olla ylpeitä siitä, että ollaan monta astetta tiedostavampia vanhojen talojen kunnostajia kuin esim. vanhempiemme sukupolvi, josta oman kokemukseni mukaan vähemmän löytyy tietoa ja taitoa siitä, miten arvokasta, vanhaa rakennusperintöämme tulee kohdella. Se, että olemme nuorempia, ei tee meistä taitamattomampia, päinvastoin tässä tapauksessa!

    Juuri tässä vähän aikaa sitten kotiimme tuli "asiantuntija", joka otti oikeudekseen arvostella talomme lattiasta kattoon: "ettekö koolaa näitä vinoja seiniä?", "aiotteko tosiaan kunnostaa NÄMÄ ikkunat?", "mitäs teette tolle katolle? uusiks pitäis laittaa", "mitkä ihmeen kangasjohdot? toimiiks ne edes?", "ettekö laske alas kattoja, NUOKO jätätte näkyviin?" jne jne… ja sitten lopuksi, pois lähtiessä: "mää oon nähny, tälläset rojektit ajaa monet parit avioeroon".

    Heh, että kiitos vaan kannustuksesta.

    Olen itsekin henkeen ja vereen vanhojen talojen puolella ja todella iloinen siitä, että nykyään löytyy monia (nuoria) ihmisiä, jotka todella ymmärtävät vanhoja taloja ja mitä ne tarvitsevat. Tämä Suomen maa kun on täynnä juuri näiden "osaajien" toimesta lopullisesti pilattua rakennuskantaa! Tsemppiä, jatkakaa samalla tavalla eteenpäin :)!

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    Ihan sama mitä asiaa ihminen puolustaa niin heti olet vaikea v-pää ihminen 🙁 kokemusta on !! Mutta jatkakaa samaan malliin ja tehkää just niin kuin itestänne hyvältä tuntuu 😉 Antaa arvostelijoiden/neuvojien jäädä omaan arvoonsa!! Ei ne ole sen arvoisia!! Tsemppiä teille ja kisuille silityksiä 🙂 T: Niina ja 4kisua

  9. 11

    sanoo

    Amen, edellisiin kommentteihin. Te itse teette kuten parhaaksi katsotte ja talon parasta ajatellen niillä resursseilla mitä teillä on. Toivon kovasti parempaa onnea "ammattilaisten" kanssa jos heidän puoleensa joudutte vielä kääntymään. Häntä pystyyn ja olkaa ylpeitä siitä mitä olette jo saavuttaneet, moni ei olisi tuohon pystynyt.

    t.Annukka

  10. 12

    sanoo

    Moikka,
    Nostan myös hattua teille — te tiedätte, mitä haluatte ja miten!
    Ja ihana juttu, että nimenomaan palautte jotain ihanaa — jonka joku on joskus pilannut.
    Mieheni on korjannut paljon perinnetaloja perinteisesti ja tiedän siitä, ettei niihin taloihin mitään muovia työnnetä.
    Vaikka asummekin uudessa nykyaikaisessa "perinnetalossa" — kyllä mielemme joskus vielä halajaa vanhaan ja kunnostettavaan torppaan:)))!
    Terkkuja ja Tsemppiä!
    T,Kati

  11. 13

    sanoo

    Jaan tuskasi! Opiskelen "museotädiksi" ja tieto tosiaankin lisää tuskaa.

    Teette tosi hienoa työtä ja mielenkiintoista seurata teidän talon kunnostuksen etenemistä. Arvokas rakennusperintö ei mitenkään voisi säilyä ilman yksityisten talonomistajien työtä.

  12. 14

    sanoo

    Sitähän se on. Mä saan aina raivareita, kun joku tulee sanomaan, että kyllä teidän nyt pitää vaihtaa nuo ikkunat ja jos ette vaihda ikkunoita niin siihenhän saa lisälasin päälle jne. Yleensä tää tulee vielä molempien perheiltä ja revin aina pöksyjäni.

    Mua harmittaa kans vieläkin ihan hirveesti, kun kesällä oli kattoremppa ja nyt meillä ei olekaan upotettuja räystäslautoja enää, kun sukulaismies päätti, että ne laitetaan pintaan, koska tuuletus on parempi. No onhan se nyt toki parempi ja sinällään pieni juttu, mutta mua se harmittaa. Mutta meillä koko katto oli yksi murheenkryyni. Yläkerta ihan mätä, kun vettä oli tullut sisään jokaisesta saumasta jne. Nyt se ainakin pitää, vaikka se tyhmältä minun mielestä näyttääkin.

    Mä meinaan saada vatsahaavan vanhan ja uuden välissä sumplimisesta 😀 Meillä on kamalia vaurioita ollut meidän torpassa ja vanhaa on purettu ja uutta laitettu, ettei koko torppa homehdu enää pahemmin.
    Mutta tää onkin 50- ja 60-luvun vaihteessa tehty. Tänne on alunperinkin sekoiteltu sekaan kaikkea outoa.. siksi ne homeetkin.

    Mutta pidä pintas vaan. Teette hyvää työtä 🙂

    Ja joo. Rautakaupasta ei kannata kysyä mitään..

  13. 15

    sanoo

    tsemppiä sinne! minäkin olisin mielummin meidän vanhaan rintamamiestaloon laittanut puulattiat ja repinyt muovit pois, mutta mies ja isä vei voiton 🙁

    Kavereillamme on myös ihanan vanha hirsitalo, jota he ovat remontoineet, minun mielestä täysin piloille, mm. isossa tuvassa on puulattia(jonka saisi hiomalla ja maalaamalla kauniiksi, jos ei tykkää puun väristä) johon he ovat asentamssa laminaattia!!

    Kivaa syksyn jatkoa!
    Ps. Sinulla on tosi kiva blogi 🙂

  14. 16

    Anonyymi sanoo

    onnea koitokseen, tehtävä ei todellakaan ole helppo täällä insinöörien luvatussa maassa, jossa kaikki poikkeavat ratkaisut on typeriä ratkaisuja. ja ulkopuolisen "apuun" ei kannata luottaa. itse tehty jälki on aina parempi.tiedän niin tunteesi ja kiehun hengessä mukana. talon voi pilata niin helposti juuri noilla mainitsemillasi asioilla. hienoa, että olet sisuuntunut etkä luovuttanut. sisua!tsemppiä!

  15. 17

    sanoo

    Voi aivan alkas kiukuttamaan sun puolesta =/ Jatkakaa samalla mallilla ja toivottavasti pstytte olla välittämättä muiden kommentoinneista.

    Teidän kotihan on upea!!

  16. 18

    sanoo

    Erinomaista asiaa, hyvä nainen! Tätä asennetta saa kyllä kohdata, me ei oikein enää kohdata tätä asennetta, kun ottaa vain itse sen tyylin että minähän tämän tiedän paremmin kuin sinä, se on vain pakko. Rautakaupoissa ei kysytä neuvoja, siellä sanomme vain että tätä tarvitsen ja näin paljon. Kun haluamme neuvoa, maksamme niistä oikeille perinnekorjaajille, kuten vaikka perinnekorjausmestareille.

    Yksi hyvä argumentti toimii kaikille, lopettaa typerät jankutukset ja pelittää, ainakin omasta kokemuksesta. Sano että näillä materiaaleilla tämä talo on rakennettu, joten samoilla se korjataan ja näin se kestää toiset 100 vuotta. 60-luvun talot eivät kestä ilman täydellistä saneerausta edes näihin päiviin, puhumattakaan sitä nuorimpiin ja nykyajan rakennuksiin, jotka rakennetaan ajatuksella että hyvä jos 25 vuotta kestää.

    Meillä ainoat ammattilaiset korjaajat jotka ovat saaneet koskea rakenteisiin, nimittäin juuri meidän vartiotuvalla, ovat olleet Lintukorpi Oy:n tekijät. Löysimme heidät Navetta.comin osaajista ja on upeaa palkata ihmisiä jotka tietävät täsmälleen miten vanhaa taloa korjataan. Tottakai se maksoi enemmän kuin tavallinen kirvesmies, mutta kaiken työn voi kuitenkin laittaa verovähennyksiin. Se tunne, kun tietää että voi luottaa, materiaaleihin, neuvoihin, tehtyyn työhön, se on arvokkaampaa kuin se hinta joka siihen kului.

  17. 19

    Anonyymi sanoo

    Pidä pääsi. Asiaa ymmärtämättömien kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa.

    Jos kuisteissanne on mitään kelvollista säilytettävää remppamiesten jäljiltä, vetäkää homeenestoaine pintaan. Se estää pahimmat kasvustot ja keväällä voitte huidella maalit pintaan.

    -Pöö-

  18. 20

    Anonyymi sanoo

    Eksyin tänne ekan kerran jo olenpa aika hämilläni tiedoistanne, tai toisaalta tiedon puutteesta (tai sitten minä olen käsittänyt totaalisen väärin)

    Eli, miksi pähkäilette ammattitaitoisen, wanhan korjaamiseen perehtyneen työvoiman puutetta kun eikö esimerkiksi niitä rakennustarpeita myyvät rakennusapteekit, Metsäkylän navetta ym. lukuisat muut alan paikat joita jo todella runsaasti on, välitä tekijöiden tietoja?? Näin ainakin olen lukemattomista lehtiartikkeleista ynnä muista asiaan perehtyneistä julkaisuista lukenut? Entä eikö Museovirastolla muka ole mitään tietoa osaavista rakentajista kun antavat avustustakin ja valvovat näitä asioita? Sehän on järjetön puute koordinoinnissa mikäli niin on!! Mutta uskon kyllä että tekijöistä sentään löytyy jotain tietokantaa, muutenhan koko homma tässä maassa kaatuu omaan päättömyyteensä! Ja te kaikki jotka sitten löydätte näitä loistavia wanhan ajan käsityöläisiä, älkää unohtako laittaa nimiä kiertoon, blogieihin, joka mahdolliseen paikkaan. 🙂

    Tsemppiä mahtavaan ja kunnioitettavaan urakkaanne. <3

  19. 21

    sanoo

    Minä kannatan osaaven ammattilaisten nimien jakamista, mutta huomaan itsekin pihtaavani tietoa, kunnes oman kodin k.o. työvaihe on ohi, ettei käy niinkuin meille juuri, että k.o. tekijä onkin jo buukattu 18 kk eteenpäin, kun emme huomanneet varata viime keväänä ensi kevättä…

    A

  20. 22

    sanoo

    Mä oon aina ihmetellyt ihmisiä jotka väen vängällä muuttaa vanhaan taloon ja tekee rempalla siitä uuden talon. Eikö olisi helpompaa silloin rakentaa se uusi talo? Niin että se kun jotkut haluaa pitää vanhan talon vanhana talona, menee se jotenkin paremmin mun ymmärrykseen.

    Ja siks toisekseen, olen ajatellut seuraavasti. Jos jotkut ihmiset ovat tyhmiä, niin ei se mun vika ole, se on ihan niitten oma ongelma. Ei ne sitten kovin pitkään ole onnistunut mun elämääni häiritsemään. Rinta rottingille vaan.

  21. 24

    sanoo

    Ja vielä lisätäkseni tuohon edelliseen anonyymin viestiin, että ei välttämättä. Navetan sivuilta löytyy myös "Kattomestarit", joka on tehnyt meidän 1926 rakennetun ratamestarin asunnon remontin ennen ostoamme. Niin, lattiat mitä lie toimistolaminaattia, seinillä ässätexit ja niin poispäin.. Tästä johtuen, vaikka matskut ovat uudet ja pinnat perussiistit, puramme nyt uutta ja kaivamme esille vanhaa (vanhat on onneksi jätetty alle sillä eivät ole viitsineet purkaa:) Että näin!

  22. 25

    sanoo

    No voi että sentäs 🙁 Tiedän kyllä tuon tunteen vaikkei olla juuri mitään vielä omassa kolossamme tehtykään, mutta jo sen yhden kerran törmätty mukamas osaavaan tekijään joka kyllä ymmärsi vanhojen talojen päälle ja teki työnsäkin ihan ok, mutta hieman kusetuksen makua ja linssiin viilaamista kuitenkin loppuunsa. Kun työn piti olla tehty, ei lopputulos mielestämme vastannut "valmista" ja asiasta sanottuamme ei tekijän mielestä homma kuulunutkaan hänelle vaikka olimme toisin alussa sopineet. Niinpä jouduttiin sitten itse sorvin ääreen. Opimme tästä itse että kaikki tulevat hommat kirjataan tarkasti paperille ennen aloittamista niin kellekään ei jää mitään epäselväksi. Itse tekemällä tietää tasan tarkkaan mitä on tehnyt ja millä materiaaleilla. Onhan se varmasti ainakin alussa hitaampaa kuin ammattilaisen tekemänä, mutta ainakin voi nukkua yönsä hyvin kun tietää mitä tehty. Ja kun tekee itelle, sen tekee rakkaudella ja huolella. Itse voi tosiaan sitten itseään syyttää jos joku menee reisille, ja voi ola jossain tapauksessa voi hiukan joutua "oppirahojakin" maksamaan, mutta ennemmin niitä kuin vieraalle tekijälle epämieluisasta lopputuloksesta. Kamalasti tsemppiä teille tulevaan! Me tullaan taas perässä 😉

  23. 26

    Anonyymi sanoo

    Jatkakaa samaan malliin, hyvältä näyttää! Harmi, että urakoitsija pilasi kuistit. Pitää yrittää ottaa sekin murhe vain opetuksena tulevaa varten. Tsemppiä paljon!

  24. 27

    sanoo

    ompa moukkamaisia ihmisiä olemassa. ja kyllä teidän kuisteista vielä kauniit tulee!
    minä olen itse aina hek.koht ihmetellyt että miksi ihmiset vaihtavat ikkunat oikeasti vanhoihin ja upeisiin taloihin. minun mielestä ikkunat on juurikin yhdet hienoimmista koristeista joita vanhalla talolla voi olla.

  25. 28

    sanoo

    Huiii, mulla on ihan pää pyörryksissä tästä kommenttimäärästä ja lukijamäärästä! Ekaa kertaa ikinä mulla on yhden päivän aikana käynyt tuhat lukijaa lukemassa mun juttuja!:O Siis tuhat! se on hirveesti se! Kiitos siis kaikille!:)
    Ihan yleisesti kiitän kovasti tuesta, ilo huomata etten ole yksin tämän kanssa. Oon täällä hihitelly ja suu auki lukenut teidän juttuja! Siis kaikkea kans… Lisäksi vielä vastailen muutamalle:

    Lievestuore: Heh, jep! Vaikka meillä mies tekee pääosin hommat niin mä haen tiedot, ja kyllä se pora ja suti munkin kädessä pysyy. ja joo, ollaanhan me vähän vinksahtaneita kans, mut ei kerrota sitä muille.:D

    Carovarium: 😀 Mä sitten tykkään noista tarinoista kun "kiusantekijä/vähättelijä saa nenilleen" :D.

    Anonyymi: Joo se mekin ainakin tässä opittiin että ihan kaikki ylös. puhelutkin…

    Pietaryrtti: Joo toi avioero on kyllä paras heitto joka mekin ollaan kuultu.:D no sitäkin varmaan tapahtuu, ja kyllä täälläkin välillä kupit lentää seinään, mutta ei tollaisia kommentteja voi oikeasti heittää.:O

    Parola: Joo, toi on kyllä hyvä lause! Sitä laitetaan mitä täällä oli ennenkin. (siis alunperin, ei edellisten laittamat.:D)

    Anonyymi: En muista miksi ja miten alunperin valitsimme tämän firman, ainakin heistä sai sen käsityksen että perinnekorjauksesta tietävät. ja kai sitä silloin vielä kuvitteli että ammattilainen osaa, ja tekee niinkun käsketään. Ei me ennen olla ulkopuolista palkattu, joten mistä sitä kaikkea voi tietää. Mutta tästä opimme. Ovet tilasimme juuri metsänkylän navetan kautta, ja sieltä saimmekin mitä halusimme.
    Museovirasto ei auta paljoa. Sitä ollaan itsekin ihmetelty. Neuvoivat ottamaan yhteyttä erääseen firmaan ja sieltä rakennustarkastajan, mutta kyseinen tarkastaja on niin kiireinen ettei kaikista yrityksistä huolimatta ole vielä päässyt paikalle. Häntä olisi eilen kyllä tarvittu meidän puolelle mutta minkäs teet… tuo myös yksi syy miksi perinnekorjaajia on vaikea saada, he ovat todella kiireisiä ja meidän piti kesäksi joku saada.

    Ninni: Jep, kyllä sitä ite saa lopulta parasta jälkeä vaikkei ammattilainen olekaan. Sitä vaan niin toivoi että olisi nyt ollu kuistit valmiit niin ens kesänä voisi keskittyä maalaukseen, kattoon, pihaan, varastoon jnejne (loputon lista jatkuu)
    Tsemppiä sinne myös, toiv teidän paperisota on jo loppunut.:)

    Valkoista hattaraa: Olen samaa mieltä.:) Jotkut vaihtaa uudet ikkunat vanhan tilalle, jotkut kaivaa vanhoja ikkunankarmeja joista tekevät tauluja tms koska ovat niiin kauniita.:D

  26. 30

    Mika sanoo

    Hyvä kirjoitus. Luottakaa itseenne, hankkikaa paras tieto, haastakaa rautakaupan myyjät ja voittoa tavoittelevat urakoitsijat. Sopikaa kaikki kirjallisesti jos teetätte jotain. Rakennusmaailma on täynnä mitä erilaisempia "asiantuntijoita" joille yhteistä on se että he tietävät kaiken paremmin kuin muut. Varsinkin paremmin kuin talon omistajat / työn tilaajat. Teette arvokasta kulttuurihistoriallista työtä ja samalla pääsette itse nauttimaan työn hedelmistä. Älkää antako toisten pilata pieniä mutta tärkeitä asioita, vaan yrittäkää jättää "asiantuntijoiden" kommentit omaan arvoonsa.
    ps. Raivatkaa ne pusikot siitä radan ja talon välistä niin arvokas ja upea talonne näkyy paremmin! Tsemppiä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *