Blogit
Koti asemalla

Jatkuvaa puolustelua

Tässä vajaan kahden vuoden aikana on tullut jatkuvasti keskustelua siitä, että miten vanhassa talossa pitäisi elää, olla, remontoida ja taloa kohdella.
Hyvin monesti olemme saaneet puolustella näkemystämme, että miksi haluamme käyttää vanhanajan maaleja, paperitapetteja, emme halua lattioille jättää muovimattoja jne. Aina saa kuulla kommenttia että ”no johan sitä taloa on muokattu jo 50 kertaa, tuskin siinä on mitään alkuperäistä jäljellä”. ”Ei ne perinnemaalit mitään perinteisiä ole, ei ne kestä, ja on kalliita”, ”no miksi ette revi sitten sähköjäkin pois ja pistä pihalle huussia niinkuin 1800-luvun lopussa”. ”No eihän tuo puu ole minkään arvoinen, miksei sitä voisi samantein vaihtaa?” Saamme puolustella valintojamme maalikaupassa, palkatulle kirvesmiehelle, tutuille ja ei niin tutuille. Meitä kohdellaan kuin idiootteja jotka ei tiedä mistään mitään. Mitä tollainen nuori likkakaan mistään mitään tietää?

*Huokaus*

Mä saan nykyään jo aiheesta harmaita hiuksia. Tämän vajaan kahden vuoden aikana olen lukenut kirjoista ja netistä monta kymmentä tuntia kaikkea mahdollista tietoa perinnerakentamisesta. Olen tutkinut maalivaihtoehtoja, etsinyt juuri paperitapettia kaikkien miljoonien ihanien tapettien joukosta, teipannut ikkunoita, palellut täällä jo kaksi talvea koska en halua uusia tuplaikkunoita ja kaikenmaailman nykyaikaisia eristeitä.

Tunsin talon hengen heti kun näin tämän silloin toissatalvena. Muut ostajat nyrpistelivät nenäänsä lian ja tagien joukossa, minä ihailin suurin silmin ja arvostin taloa täysillä heti ensi sekunnista alkaen. Olen aina rakastanut vanhoja taloja, niiden kauneutta ja kotoisaa tunnelmaa. Täällä on kylmä talvella, ja välillä ottaa niin päähän hakea puita pimeästä ja kylmästä varastosta. Kuitenkin on niin ihanaa kun saa tulen uuniin, talossa palaa kynttilät, huoneet ovat korkeat, joka puolella on kauniita pieniä yksityiskohtia, ovien kahvoissa, ikkunanpielissä, puulattiassa.

Itken verta kun näen tv:ssä jonkun Teuvon työntävän vanhaan taloon laminaattia lattiaan ja isoja new york-kuvia seinille, blingblingiä jne. Vaikkei olekaan minun kotini niin voi itku… Tai kun näen jossain vanhan kauniin talon ränsistyvän yksinään. Tai kun palkattu kirvesmies tulee ja repii kuistimme pilalle.

Mekään emme tee aina oikeita ratkaisuja tässä talossa, usein tulee myös jo budjettikin vastaan, varaa ei ollut esim. täyspuiseen keittiöön vaikka sellainen tänne kuuluisi. Yritämme kuitenkin parhaamme jotta kotiin tullessa tulisi hyvä olo tästä, jotta seuraavatkin sukupolvet saavat nauttia tästä ihanasta talosta. Jotta tämä talovanhus saisi pitää oman henkensä. Onhan se ehkä hullua haluta vaikka ikkunoihin lasit jotka vääristää maailman, kun nykyään saa ihan sileää ja kirkasta lasia. Se vanhanajan lasi on vain niin kaunista, ja on pieni mutta tärkeä yksityiskohta. Tai hullua on rapsutella, kitata ja maalata vanhoja ikkunoita satoja työtunteja, kun ikkunat kuitenkin vetää. Valmiina voisi tilata uudet, paksut ja hyvin eristävät ikkunat. Silti en tekisi sitä ikinä vaikka olisikin varaa.

Tiedämme itse mitä teemme, saamme vaan jatkuvasti selittää sitä muillekin. Tai emme tiedä kaikkea mutta opettelemme koko ajan. ja voin kyllä sanoa että ollaan kyllä opittu ihan hirmu paljon. Voin vain ihailla miten hellästi, innolla ja hienolla käsityöllä mieskin tätä taloa kohtelee. Toisin kuin ulkopuoliset… Kohta emme uskalla palkata tänne enää ketään ulkopuolista, kun tyypit tulee ja tekee pelkkää tuhoa. Meidän kuistit itkettää nykyisessä olomuodossaan.

Tänään käytiin elämäni epämukavin keskustelu kuistien duunarin, pomon ja kuka-lie-olikaan-kolmas-tyyppi-kanssa. Meidät haukuttiin epätasapainoisiksi ihmisiksi jotka pyytää ensin toista ja sitten toista. Perään tulee vielä kirjallinen lappu tapaamisesta, jossa teksti on täysin puolueellista ja meidän solvaaminen jatkuu. Tämä on tätä nykyajan ”hyvää asiakaspalvelua” oikein.
Oikeasti vieläkin nousee savu päästä vaikka tuosta on jo monta tuntia. Me ollaan maailman rehellisimpiä, tavoitteena vain oli saada kauniit kuistit kesän lopuksi. Sen sijaan saimme solvauksia, ison laskun ja kuistit ovat täysin kesken, rumat, paneelit poksahtelee irti jo nyt, ja pinta kerää hometta koska emme ehtineet sitä millään enää maalaamaan ennen syksyä koska työ viivästyi jatkuvasti.

Opimme ainakin että ei enää ulkopuolisia kiitos, ja jos tulee,  kaikki sovitut asiat, puheluajat ym ym, mustaa valkoiselle niin ei voi enää vääntää sanoja jälkikäteen. Rautakaupassa en kuuntele ketään (sen olen jo oppinut) teen omat ratkaisut, jos menee pieleen niin voin syyttää vain itseäni, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Mun sinisilmäisyys josta oon kärsinyt aina, kun haluan uskoa vaan hyvää ihmisistä, on kyllä haihtunut jo kuin tuhka tuuleen. Musta on kasvanut kova ja tiukka, jos mies ei kehtaa sanoa, niin minä uskallan. Musta on tullut oikea leijonaemo tätä taloa kohtaan. Mut jos jotain haluaa, se pitää tehdä eikä piipittää. Olisko meillä tällainen kaunis/kaunistuva koti jos oltaisiin kuunneltu muita? Ei todellakaan.
Taistelu varmasti jatkuu, vielä kun osaisi olla ottamatta itseensä ja osaisi olla menettämättä yöunia näiden asioiden takia. Onneksi kuitenkin opimme itse kokoajan, joten tarvitsemme ulkopuolisten neuvoja ja apuja aina vain vähemmän. Onneksi on myös ystävien ja sukulaisten tuki.

-Henna-

Kommentit (30)

  1. Anonyymi

    Jatkakaa samaan malliin, hyvältä näyttää! Harmi, että urakoitsija pilasi kuistit. Pitää yrittää ottaa sekin murhe vain opetuksena tulevaa varten. Tsemppiä paljon!

  2. valkoista hattaraa

    ompa moukkamaisia ihmisiä olemassa. ja kyllä teidän kuisteista vielä kauniit tulee!
    minä olen itse aina hek.koht ihmetellyt että miksi ihmiset vaihtavat ikkunat oikeasti vanhoihin ja upeisiin taloihin. minun mielestä ikkunat on juurikin yhdet hienoimmista koristeista joita vanhalla talolla voi olla.

  3. hennaasemalta

    Huiii, mulla on ihan pää pyörryksissä tästä kommenttimäärästä ja lukijamäärästä! Ekaa kertaa ikinä mulla on yhden päivän aikana käynyt tuhat lukijaa lukemassa mun juttuja!:O Siis tuhat! se on hirveesti se! Kiitos siis kaikille!:)
    Ihan yleisesti kiitän kovasti tuesta, ilo huomata etten ole yksin tämän kanssa. Oon täällä hihitelly ja suu auki lukenut teidän juttuja! Siis kaikkea kans… Lisäksi vielä vastailen muutamalle:

    Lievestuore: Heh, jep! Vaikka meillä mies tekee pääosin hommat niin mä haen tiedot, ja kyllä se pora ja suti munkin kädessä pysyy. ja joo, ollaanhan me vähän vinksahtaneita kans, mut ei kerrota sitä muille.:D

    Carovarium: 😀 Mä sitten tykkään noista tarinoista kun "kiusantekijä/vähättelijä saa nenilleen" :D.

    Anonyymi: Joo se mekin ainakin tässä opittiin että ihan kaikki ylös. puhelutkin…

    Pietaryrtti: Joo toi avioero on kyllä paras heitto joka mekin ollaan kuultu.:D no sitäkin varmaan tapahtuu, ja kyllä täälläkin välillä kupit lentää seinään, mutta ei tollaisia kommentteja voi oikeasti heittää.:O

    Parola: Joo, toi on kyllä hyvä lause! Sitä laitetaan mitä täällä oli ennenkin. (siis alunperin, ei edellisten laittamat.:D)

    Anonyymi: En muista miksi ja miten alunperin valitsimme tämän firman, ainakin heistä sai sen käsityksen että perinnekorjauksesta tietävät. ja kai sitä silloin vielä kuvitteli että ammattilainen osaa, ja tekee niinkun käsketään. Ei me ennen olla ulkopuolista palkattu, joten mistä sitä kaikkea voi tietää. Mutta tästä opimme. Ovet tilasimme juuri metsänkylän navetan kautta, ja sieltä saimmekin mitä halusimme.
    Museovirasto ei auta paljoa. Sitä ollaan itsekin ihmetelty. Neuvoivat ottamaan yhteyttä erääseen firmaan ja sieltä rakennustarkastajan, mutta kyseinen tarkastaja on niin kiireinen ettei kaikista yrityksistä huolimatta ole vielä päässyt paikalle. Häntä olisi eilen kyllä tarvittu meidän puolelle mutta minkäs teet… tuo myös yksi syy miksi perinnekorjaajia on vaikea saada, he ovat todella kiireisiä ja meidän piti kesäksi joku saada.

    Ninni: Jep, kyllä sitä ite saa lopulta parasta jälkeä vaikkei ammattilainen olekaan. Sitä vaan niin toivoi että olisi nyt ollu kuistit valmiit niin ens kesänä voisi keskittyä maalaukseen, kattoon, pihaan, varastoon jnejne (loputon lista jatkuu)
    Tsemppiä sinne myös, toiv teidän paperisota on jo loppunut.:)

    Valkoista hattaraa: Olen samaa mieltä.:) Jotkut vaihtaa uudet ikkunat vanhan tilalle, jotkut kaivaa vanhoja ikkunankarmeja joista tekevät tauluja tms koska ovat niiin kauniita.:D

  4. Pirjo

    Loistavaa! JAtka leijonaemo!!!

  5. Mika

    Hyvä kirjoitus. Luottakaa itseenne, hankkikaa paras tieto, haastakaa rautakaupan myyjät ja voittoa tavoittelevat urakoitsijat. Sopikaa kaikki kirjallisesti jos teetätte jotain. Rakennusmaailma on täynnä mitä erilaisempia "asiantuntijoita" joille yhteistä on se että he tietävät kaiken paremmin kuin muut. Varsinkin paremmin kuin talon omistajat / työn tilaajat. Teette arvokasta kulttuurihistoriallista työtä ja samalla pääsette itse nauttimaan työn hedelmistä. Älkää antako toisten pilata pieniä mutta tärkeitä asioita, vaan yrittäkää jättää "asiantuntijoiden" kommentit omaan arvoonsa.
    ps. Raivatkaa ne pusikot siitä radan ja talon välistä niin arvokas ja upea talonne näkyy paremmin! Tsemppiä! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *