Irtiottoa vailla

  Puhuttiin just vähän aikaa sitten mun kollegan kanssa siitä, että miten me tavallaan kadehditaan kaikkia teitä jotka näin kesällä hehkutatte loman alkamista. Miten esim. Facebookista saa lukea jatkuvasti loman alkamisesta, reissuista etelään löhöämään jne.

Asiaahan on hullua kadehtia, me kun ollaan tavallaan koko ajan lomalla. Me voidaan joka päivä mennä koko päiväksi pihalle aurinkoon, lähteä uimaan koska vaan jne. Loppupeleissä voipi olla että moni kadehtii meitä siitä hyvästä. No, kadehtiminen yleensäkin on tosi hölmöä, mutta jäin silti miettimään tätä juttua, että miksi näin on. 
Asiahan on niin että me kriisiperhehoitajat ollaan tavallaan aina lomalla mutta myös aina töissä. Miltä kantilta nyt asiaa haluaa katsoa. Mä olen tehnyt tätä työtä 3,5 vuotta jonka aikana olen kyllä ottanut muutaman päivän vapaita, lapset ovat välillä kotilomilla ja oman perheen kesken on tehty viikon lomia. Välillä olen viikkoja ilman töitä pakosta, koska töitä ei vaan ole ja ns lomalla, mutta palkatta. Kuitenkaan juuri koskaan en ole ihan täysin lomalla, mun pitää melkein aina olla edes tavoitettavissa.  Niin lomalla että voisin olla kolme viikkoa putkeen täysin rennosti. Tehdä mitä haluan, lähteä mihin haluan, lukea vaan mökillä kirjaa viikkotolkulla ja varsinkin heittää puhelin jorpakkoon! Ne harvat lomat jotka pidetään, täytyy tarkkaan punnita, voinko nyt lomailla, onko varaa lomailla palkatta jne. Siihen kuuluu niin monta juttua mikä tekee siitä ”lomailusta” ihan erilaisen kuin muilla, etten ala sitä tässä sen enempää avaamaankaan.
 Töiden lisäksi lomattomuuteemme vaikuttaa suuresti myös remontti. 
Miehellä alkaa ihan oikea pitkä loma muutaman viikon päästä ja mäkin olen silloin ehkä ilman töitä osan aikaa. Joo, ihanaa, mutta heti loman alussa pihaan ajetaan nosturi ja suuri maalaustalkoo kiireellä aamusta iltaan alkaa. 
Siinä meni se ”loma”.

 Mä niin kaipaisin pitkää irtiottoa. Pois kotoa! Mä olen tavallaan lomalla, nytkin pitkin kesää ollaan tehty kaikkea kivaa, ollaan oltu lintsillä, Suomenlinnassa, uimassa ja vaikka mitä. Ihan vaan oltu ja se on ollut ihanaa. Silti mua ahdistaa koska mä olen aina kotona. Kotona töissä, kotona vapaalla, kotona lomalla, arkena ja viikonloppuina. Aina. Huolehdin lapsista, eläimistä, miehestä. Tuijotan näitä samoja seiniä jatkuvasti.

Ja joka hemmetin seinä ja nurkka huutaa ”pitäisi korjata tämä, maalata tuota, laittaa tuohon lista, rapsuttaa tuosta maalit”. ARGH!!!

Ei pidä käsittää väärin. Mä rakastan mun työtä, mä rakastan mun kotia ja jokaista nurkkaa sielä, mä tykkään tehdä juttuja, nytkin olisi pää täynnä kaikkea kivaa puuhaa mitä kotona voisin tehdä. Mä rakastan mun perhettä ja haluan huolehtia kaikista, mutta hemmetti. Aina ei jaksais, ei edes niitä kivoja, tuttuja ja turvallisia juttuja. Meidän Porvoonreissu-viikonloppu teki myös hyvää, mutta sunnuntaina kun palattiin, mun sisin huusi ”Mä en halua kotiin!! Mä jään tänne, en saanut vielä tarpeeksi irtiottoa!” Varsinkin kun silloinkin puhelin piippasi jatkuvasti ja jostain piti huolehtia reissustakin käsin…

Kotona mä vaan pyörin enkä saa mitään tehtyä, ei vaan huvita. Pitäisi päästä pois jotta voisi palata uudella innolla kotiin hommiin. Ei kukaan jaksa aina yhtä ja samaa. Vaikka mun elämässä tapahtuukin paljon niin se ei ole silti samanlaista kuin ”normaalisti”. Mä en ole joka päivä pois kotoa kahdeksaa tuntia ja näe muita aikuisia. Mä nään paljon tuttuja mutta en läheskään joka päivä, enkä läheskään joka päivä lähde oma pihaa pidemmälle vaikka paljon liikunkin.

Mun on OIKEASTI pakko keksiä jotain.

Taas kerran toivoisin että olisin kissa… Kattokaa nyt meidän Oskua!

Palaan asiaan kun saan työnnettyä pääni johonkin tuulettumaan. Mielellään vähintään pitkäksi viikonlopuksi.

-Henna-

Ps.Tajuaakohan teistä kukaan mua, vai onko kaikki vaan sielä oikealla LOMALLA ja miettii että mitä toikin nyt tossa taas vinkuu vaikka kaikki on hyvin?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Luulen, että ymmärrän, mitä tarkoitat! Olin itsekin aikanaan kotona töissä ja töissä kotona… Se kyllä oli rankempaa, kuin koskaan osasin kuvitellakaan. Ymmärrystä ei kuitenkaan kaikilta saanut.

  2. 2

    sanoo

    Tajuaa. 🙂

    Voih, jaksamista ja hurjasti tsemppiä sinne!

    Itselläni on kyllä ihan normaalit lomat, mutta silti tulee ajoittain tuollanen "pakko päästä pois" -fiilis. Itsellä vastuuta on vaika olisi lomakin, kaikki pitää järjestellä loman ajaksi kuntoon ja palatessa käydä läpi loman ajan jutut jne. ja silti saattaa puhelin päristä vähän väliä loman aikana. 🙁

    Täydellinen irtiotto (kaikesta…) taitaisi toisinaan olla enemmän kuin tervetullut!

    • 2.1

      sanoo

      Voi ei, pahinta on kyllä tuo jos joutuu lomallakin vastaamaan työjuttuihin… Vaikka se lomailu onkin silti kivaa, niin ei siinä pää pääse ihan täysin nollautumaan….:(

  3. 3

    sanoo

    Mä tiedän oikeesti niiiin sun tunteen kun olen joutunut tässä itsekkin pakosta olemaan VAAN kotona.
    Viihdyn kyllä kotona kisujeni kanssa, mutta liika on liikaa :/ Kyllä sitä ihminen tarvitsee muitakin virikkeitä kuin mitä kotona neljän seinän sisällä tarjoaa…
    Mutta onneksi mulla on ihania ystäviä jotka repii mua ihmisten ilmoille 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Niinpä… Joo mulla on kanssa ja tosiaan pääsen tekemään paljon muitakin juttuja, mutta sellainen kunnon, monenpäivän irtiotto olisi tarpeen. Päivän irtiotto auttaa myös vähän, mutta pidemmän päälle sellaiset ei riitä pelkästään…

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa, sait hymyn huulilleni 🙂 Niin tuttuja ajatuksia! Äitiyslomalaisenakin tuntuu joskus ihan samalta… Ja en tietenkään halua valittaa minäkään, kun nautin olostani ja perheestäni mutta joskus, joinain päivinä pieni tuuletus tekisi niin hyvää 😉 Tsemppiä sinulle ja meille kaikille kotona olijoille!
    -Ellineb

  5. 5

    sanoo

    Varmasti jokainen joka on ollut pidemmän pätkän kotosalla, osaa samaistua noihin fiiliksiin.
    Itse olen ollut vuosien ajan kotiäiti, joten tiedän varsin hyvin sen tunteen kun käyt jossain ajelulla etkä halua sen ajelun koskaan päättyvän koska et vaan halua mennä kotiin..
    Etenkin kesällä toimistossa istuminen hajottaa, mutta onhan tämä hetkittäin melkoinen henkireikä.
    Alahan katsella eri harrastusideoita 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Niinpä! Tämä taitaa olla enempi naisten ongelma, kommentoijistakin päätellen, miehet ei taida paljon käsittää mitä tämä on…:D Paitsi ne harvat isät jotka on kotona vaimonsa sijaan.
      Juu, suunnitteilla olisi ainakin espanjankielenkurssin aloitus syksyllä.:)

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Ymmärrän sua täysin. Vaikka itse olenkin kodin ulkopuolella töissä, olen tosi paljon kotona vapaa-aikana. Yleensä olen erittäin tyytyväinen kun saan olla kotona, mutta kyllä aina välillä tulee tunne, että nyt on päästävä pois, tarve saada olla vain minä ja huolehtia vain itsestäni edes yhdeksi illaksi, muuten pää hajoaa!!!

    Tsemppiä sulle.
    t. Sanna

    • 6.1

      sanoo

      Jep! Mulla on suht useinkin se tunne, mutta toisaalta onko ihme kun aina kykkii kotona… Täälläkin tekemistä riittää ettei täällä sinänsä tylsää ole, mutta hemmetti kun ei aina jaksa…:/

  7. 7

    sanoo

    Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Mulla kaksi edellistä kesälomaa ja talviloma niiden välissä meni täysin talomme remontissa. Ei ollut hienoa herätä lomalla kuudelta herätyskelloon ja lähteä kantamaan ämpärillä betonia kellarista ulos 25 asteen pakkasessa. Remontin ohella kävimme molemmat kokopäivätöissä, mies luki itselleen amk-paperit ja vielä järjestimme häämme. Ei ollut kiva häidemme jälkeen maanantaina alkaa purkaan kuistia, kun muut oli rannalla ottamassa aurinkoa. Onneksi se oli vain yksi vaihe elämässä, vaikka siitäkin välillä nautin. Tänä kesänä olen pitänyt loman lomana, vaikka ihan kotinurkissa olen ollut. Toivottavasti saisit otettua pienen irtioton arjesta. Ei ainainen työ tai sen miettiminen kivaa ole. Aurinkoista kesän jatkoa. 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Se on totta että aikansa kutakin. Ei meilläkään ole remontin suhteen enää niin kiire kuin alussa, jolloin emme oikeasti tehneet mitään muuta! Nyt tuo ulkomaalaus vielä stressaa, mutta kunhan saamme senkin joskus tehtyä, helpottaa remppakiireet ja stressi taas lisää. Tiedän että tätä pahinta remppavaihetta kestää vain muutama vuosi vaikkei itse talo olekaan koskaan valmis. Silti välillä ottaa niin päähän koko talo ja kaikki keskeneräisyys ja jatkuva "pitäisi tehdä"-maailma…
      Kiitos samoin!:)

  8. 8

    sanoo

    Tajuan. Eihän kukaan voi jaksaa yhtä ja samaa loputtomiin. Tai ehkä joku voi mut mä en!! 🙂 Meillä oli miehen kahden viikon loman kanssa ihan sama juttu, olin toisaalta että jee, nyt ollaan koko perhe vapaalla mut eihän se mitään kunnon lomaa ole kun kaksi päivä menee pihahommissa, kaksi päivää heilutaan metsätöissä, asiakkaat soittelee harva se päivä… Sen takia otettiin ja varattiin kylmästi reissu syksyksi. Me ei näköjään pystytä oikeasti irrottautumaan jos ei lähdetä jonnekin missä ei vaan VOI tehdä mitään.

    Sen verran päätettiin "irrotella" et tultiin kolmeksi päiväksi Helsinkiin. Niin että terkut tällä kertaa vähän lähempää! 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Jep, kuulostaa tutulta, jälleen!:D
      Mulla on sama, sen takia säästänkin tässä rahaa josko syksyllä/keväällä pääsisi taas reissuun. Talvella kun ei voi tehdä kuin sisähommia niin ei ole rempan kanssa niin kiire ja ehtii matkustaakin.
      Nauttikaahan stadissa!:)

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    TAJUAA!!!! Meidän perheessä kaikki muut lomalla, paitsi minä. Olen myös töissä/lomalla kotona. Rentoa, joo tavallaan. Mut tuota irtiottoa huutaa välillä pää ja koko kroppa.

  10. 10

    sanoo

    Voi hyvinkin ymmärtää sinua, vaikka tilanne minulla on toisenlainen.
    Olen nyt ollut kolme kesää peräkkäin töissä ilman lomaa. Välillä olen yöpynyt kotona, välillä mökillä. Molemmissa paikoissa rakennukset ja piha vaatisivat jatkuvaa hoitoa ja remppaa, mutta aika ei vaan riitä kaikkeen. Kahden päivän vapaita osuu kuukauteen vain kaksi ja yhden päivän vapailla ei saa mitään aikaiseksi. Vapaan määrää nipistää myös tunnin työmatka mennen tullen.
    Olisi niin mukavaa lähteä miehen kanssa jonnekin, mutta mies on viikonloppusin vapailla ja minulla niitä on todella harvoin.
    No oma valintahan tämäkin on, mutta joskus kaikki tuntuu kaatuvan päälle, tietenkin toisella tavalla kuin sinulla:)

    • 10.1

      sanoo

      Äh, no joo, tiedän tavallaan tonkin tunteen. Vuorotyötä tehneenä tiedän miten kamalaa on pelkät päivän vapaat, pahimmillaan vielä niin että iltavuorosta vapaalle ja päivän vapaan jälkeen aamuvuoroon… Tosi vapaata joo…
      Toivottavasti saisit pian lomaa, ei sitä kaikkea jaksa ikuisesti!

  11. 11

    sanoo

    Kyllä tajuan 🙂 Pitempi irtiotto on välillä ihan pakollinen. Itselläkin on tämän kesän lomat pätkissä ja tuntuu, ettei ne viikon pätkät riitä vielä saamaan itseä lomamoodiin… Mutta, tämä blogi on mulle ihana inspiraation lähde oman remppamyllytyksen keskellä, joten kiitos siitä, että olet jaksanut sitä pitää ja jaksuja myös tulevaan!

    • 11.1

      sanoo

      No älä, totakin mietin että välillä se viikkokaan ei oikeasti riitä ja mä en saa nyt edes sitä! Keväällä kun oltiin espanjassa viikon, mä ajattelin vaan kokoajan että kumpa voisin jäädä tänne, en halua takaisin kotiin… Olisin todellakin tarvinnut vielä toisen viikon lomaa!
      Kiitos, mä jaksan kirjoittaa kun mua näin ihanasti kannustetaan!:)

  12. 12

    sanoo

    Mulla on aivan eri tilanne, oon kotona ollut omien lasten kanssa vuoden 2008 lopusta lähinnä omasta valinnasta. Mutta monella tapaa ymmärrän mitä kirjoitat, koska lähellä alan ihmistä ensinnäkin tajuan siun työkuvan (vaikka en ole itse työtä tehnyt) ja siihen liittyvät velvollisuudet ja sitoavaisuudet.

    Koitan siis vaan sanoa, että kannattaa tehdä nyt kaikkensa että saat sen irtioton. Ihan todella, sitten kun väsyy lopulta, kaikki tuntuu innottommalta ja yhdentekevältä ja se ei palvele ketään. Sitä voi väsyä omiin ympyröihinsä, moni vaan pyrkii kaunistelemaan sitä. Se koetaan jotenkin vääränä vaikka on ehkä maailman luonnollisin asia. Tuntuu että blogimaailmassa varsinkin sekin asia vääristyy.

    Siis nyt järjestelemään vapaata, irtiottoa, pientä seikkailua, sitä mitä kaipaatkin. Itse tuon väsyn ja innottomuuden kokemana voin sanoa, että taival onkin yllättävän pitkä, kun ei osannut ajoissa vaatia tilaa itselleen. Vaikka se olikin vain tilaa olla jotain muuta kuin mitä päivittäin on, oli se kellä mitä tahansa.

    Olikohan sekavasti ilmaistu 🙂 ?

    • 12.1

      sanoo

      Kiitos!
      Tämä oli tosi hyvin kirjoitettu, joku puki sanoiksi mun tunteet ja pelon siitä että kohta "räjähtää" jos en saa lomaa! Se arjen ja jaksamisen ahdistus voi hiipiä hiljaa, niin ettei kukaan muu näe sitä, kunnes sitten pimahtaa pinna lopullisesti ja siitä vain kärsii kaikki…
      Kyllä, mulla on jo suunnitteilla pieni irtiotto.:)

  13. 13

    sanoo

    Hei mä tajuun! Vaikka olenkin juuri nyt kesälomalla palkkatyöstäni(sorry!), niin sijaisperheenä olen aina töissä 24/7. Juuri samaa viikolla jollekin sanoin, et haluisin olla kissa (meillä 4 kpl) :). Se vaan joskus vyöryy kaikki yli, mut tsemppiä sinne!

  14. 14

    sanoo

    Ymmärrän oikein hyvin!!! Olen ollu kotona lasten kanssa aikanaan kymmenen vuotta… samat nurkat, kotona koko ajan (meillä ei ole koskaan ollu varaa lomailla erityisesti), kesät ja talvet, pyhät ja arjet. Just tuon niin tiiän kans, kun alkaa tuijotella joka nurkkaa että pitäis ja pitäis ja pitäis… Nykyään oon töissä, mutta kaiken muun ajan sit kotona. On eläimiä, on sen ikäisiä lapsia (=teinejä) joita ei todellakaan voi jättää kotiin että lähdetäämpäs tästä miehen kanssa vähän suhdetta hoitamaan… Ja kuule, just nyt oon lomalla kolme viikkoa, MUTTA remonttia on meilläki koko ajan, maalaamista riittää ja kohta pitäis just lähteä maalikauppaan… Sen verran oon ajatellu tästä kotoa irtiottoa tehdä, että käyn parin mukulan ja koirien kanssa sukulaisissa, sellanen yhden yön reissu tosin vaan ja ajoa tulee sinä aikana jo yli 500km.

    Että siis juu, kyllä tiedän ainakin suurimmaksi osaksi mistä puhut. Sun elämä on ihanaa ja hienoa mutta myös taatusti rankkaa kaiken keskellä. Jaksamista ja toivottavasti saat jonkun irtioton tehtyä kuitenkin, että jaksat sitten taas paremmin!

    • 14.1

      sanoo

      Jep, juuri niin! 🙂 Kyllä, mä tykkään mun elämästä, mulla on pääosin kaikki hyvin enkä vaihtais tätä mistään hinnasta, mutta tätä kaikkea arvostaa taas tuplasti enempi kun ottaa pienen tauon.:)
      Remppakin on kivaa, mutta ei 24/7….

  15. 15

    sanoo

    I feel You 🙂 Olen ollut kotona lasten kanssa kuusi vuotta, (välissä vajaan vuoden töissä) ja todellakin välillä seinät kaatuu päälle. Yritän aina ajatella, kuinka onnekas olen kun saan olla pitkään lasten kanssa kotona ja poissa siitä oravanpyörästä, mutta on aikoja kun se arki todella tökkii vastaan. Joka aamu sama rutiini, tyhjennä tiskikone, viikkaa pyykit, ulos, lounas, päikkärinukutukset jne. (Varsinkin jos lapset sairastaa, puuhh) Mieli haluaa haasteita ja aikuista seuraa ja töihinpaluu kiehtoo, mutta sitten kun katson noita pieniä ihmisiä ja mietin niiden hoitoonlaittoa, ei ei ei vielä sitä elämää 🙂 Nyt on näin.

    • 15.1

      sanoo

      No niinpä! Kyllä mäkin teen tän kaiken mielelläni näiden lasten takia, mutta just eilen tiskikonetta tyhjentäessäni aattelin "taas mä teen tätä. taas! ja sama jälleen huomenna, ja ylihuomenna ja…."

  16. 16

    sanoo

    Kaikki tarvitsevat lomaa ja eritoten sitä kuuluisaa omaa aikaa silloin tällöin.
    Ilman ei jaksa eikä tarvitsekaan jaksaa, vaikka kuinka kiva työ ja arki olisikin. 🙂

  17. 17

    Anonyymi sanoo

    Mä NIIN ymmärrän sua. Takana melkein 13v kotiäitiyttä, 1½v osa-aikaista työjaksoa lukuunottamatta. Ihana koti, ihana perhe, mutta joskus on vaan päästävä nollaamaan eli kotoa pois. Joskus yksin, joskus miehen kans ja joskus koko perhe. Saa nähdä miten koppa kestää jatkon, kotiäitiys jatkuu hiukan samoissa 'työkuvioissa' kuin sinullakin 🙂

  18. 18

    Anonyymi sanoo

    Minua kiinnostais tuon tyyppinen työ mitä teet ja oon miettiny just sitä, että miten sitä kestää että on koko ajan tavallaan töissä, vaikka on tavallaan koko ajan "vaan kotona". Pitää vielä harkita olenko siihen valmis. Kutsumustyö, luulisin.

  19. 19

    Anonyymi sanoo

    Hei,

    Niin ymmärrän! Itselläni on (tosin toivottavasti väliaikaisesti vain) sellainen tilanne että olen aika sidottu kotiin, kun mieheni on pidemmän aikaa ulkomailla töissä ja kotona on remontit ja koirat (joista osa vaatii jatkuvaa lääkitystä ja hoitoa). Vaikka minulla oli "oikea" loma se meni pihahommissa, remontteja järjestellessä, leikkauksesta toipuvaa koiraa hoitaessa. Samantyyppistä ahdistusta poden kun mietin noita juttuja. Lykätäkkö sitä tai tätä remonttia taas ensi vuoteen, että pääsisi tekemään sitä irtiottoa lomalla ja katsella sitten sitäkin tekemätöntä hommaa vielä vuosi. Eikä se irtiottokaan niin helppoa ole. Erityishoitoa vaativille koirille ei ole helppoa löytää hoitajaa ja mukaan ottaminenkaan ei mitenkään yksinkertainen juttu ole.
    Minäkin rakastan kotiani ja koiriani ja tykkään niiden hommien tekemistä, mutta joskus on myös todellakin semmoinen olo että liika on vain liikaa ja tuttu tunne on tuokin, kun pääsee joskus harvoin käymään jossain ja pääsee irti kaikesta arkisesta, niin kotiin takaisin ei tee juuri mieli.

    • 19.1

      sanoo

      Joo mulla kanssa sama, ei ole helppoa ottaa irtiottoja tästä työstä, eläimet tarvii hoitajan, ehkä oma lapsikin jollen ota sitä mukaan jne. Viimeksi kun otin viikon loman, mun talous kärsi siitä matkakulujen lisäksi todella paljon, koska tästä työstä ei tosiaan voi noin vaan lähteä lomalle tai sitten saattaa joutua olemaan pitkäänkin ilman töitä yhden viikon loman takia… Lomasta tuli melkein enempi stressiä ja huolta kuin että jos en olisi edes lähtenyt.

  20. 20

    sanoo

    Ymmärrän hyvin ajatuksesi! Perhepäivähoitajana kaipaan ihan samalla tavoin lomailua jossain muuallakin kuin kotona. Muutoin loma-aika ei eroa arjsta muuta kuin että muutama lapsi puuttuu kokonaisuudesta. On ihan samat ruuanlaitot, siivoukset yms. niin lomalla kuin työaikana. Joskus se vähän stressaa. Ensi talvena sentään pääsee viikoksi lämpimään. Se on sitten se "oikea" loma.

    • 20.1

      sanoo

      No joo, sama täällä, samaa arkea se on, on töitä tai ei ole, ellei lähde pois kotoa…
      Voi, mä toivon että mekin päästäis taas talvella reissuun!

  21. 21

    Anonyymi sanoo

    Terveisiä Utöstä

    Tuttu tunne tuo kun kissa vääntää itseään parempaan asemaan ja itse pitää mennä jonnekin. Muistan kuinka meidän ville mun lukio aikoina käänsi makuun asentoaan ja mun piti kiiruhtaa lukioon. Että teki mieli vaihtaa kissan kanssa paikkaa. No vuoden päästä kun luet näitä ja talon nurkat on maalattu tunnet varmaan omaa hyvän olon tunnettasi.

    Timo

    • 21.1

      sanoo

      Kiitos! No joo, toivotaan, vaikka meidän kissoja tuun silti varmaan kadehtimaan aina, osaa niin nauttia elämästään ihan kokoajan.:)

  22. 22

    sanoo

    Ymmärrän tunteesi, hyvin. Yksi ja sama liian toistuva kuvio, josta tuntuu ettei ole vapautusta, mahdollisuutta hetken irtiottoon rupeaa ahdistamaan ja jonkun ajan päästä rupeaa ahdistamaan jo ihan vain se tiatoisuuskin siitä, että asiat ovat näin. Ei enään pääse siitä kehästä pois vaan se ajatus itsessäänkin alkaa kuormittamaan.

    Ihan kaikkia aiempia kommentteja en lukenut, joten olet saattanut jo asiaan tuolla kommentoidakin, mutta eikö sinun ole mahdollisuus sopia asiotasi hoitavan työntekijän kanssa, että nyt sinulla on ihan oikea loma. Ymmärrän, että tuossa työssä sellaiseen ei säännöllisesti ole mahdollisuutta, mutta aika ajoin. Luulisi kuitenkin, että tuo työ on siinä määrin tärkeää, että niistä, jotka sitä tekevät myös halutaan pitää kiinni. Ja jotta ihmiset tuollaista työtä jaksavat on saatava myös hengähtää. Kuten ei muuallakaan ei tuossakaan työssä ole loppuun palaneesta työntekijästä hyötyä.

    Ja niinhän se on, että irtioton jälkeen on taas ihan uudenlaista intoa tarttua niihin arkisiinkin toimiin, joten siinähän mielessä se on panostus remonttiannekin ajatellen. Laahaavan askeleen sijasta voisi jalka taas nousta innokkaammin siihenkin puurtamiseen.

    Suureellisesta nimestään huolimatta esimerkiksi tuolla http://www.huvila.net/f/etusivu.htm sivuilla on monentasoisia ja hintaisia mökkejä vuokralla. Ainahan sitä mökilläkin joutuu itse laittamaan ruoat ym. mutta onpahan edes hetken joku muu paikka kuin koti, jossa laitella.

    Tsemppiä ja jaksamista!!

    • 22.1

      sanoo

      Kyllä, meilläkin kertyy vuodessa tietty määrä lomapäiviä, mutta monet ei lomaile ollenkaan. Viimeksi kun otin viikon loman etukäteen varattuna, sain olla viikkoja ilman töitä ennen lomaa koska lasta ei haluttu antaa ihmiselle joka lähtee lomille just. Mikä on erittäin ymmärrettävää mutta taloudelle iso pommi. Nyt mulla sattuu loppumaan työt samaan aikaan kun miehellä alkaa loma, ja pidänkin viikon loman silloin, paras kohta lomailuun kun on lapsen lähdettyä ja ennen uuden tuloa. mutta sen loman maalaamme taloa aamusta iltaan. Mikä on suorastaan pakko tehdä nyt.
      Meidän työolosuhteita parannetaan jatkuvasti, ja viime aikoina olemmekin saaneet läpi monta todella hyvää asiaa. Silti, koska tämä työ on niin erilaista, kaikkea ei vaan pysty tekemään niinkuin muissa töissä. Hoidamme kuitenkin lapsia jotka ovat isossa kriisissä, tilanteet muuttuu nopeasti jne. Kaikessa työssä kun on puolensa. Toivon että silti voisin joku päivä vielä lomailla oikein kunnolla, monta viikkoa putkeen ilman huolta lapsista, remontista tai taloudellisesta romahduksesta.
      Meillä on omakin mökki, ja aina sinnekään ei pysty tämän työn takia paeta mutta päätin että ensi viikolla pakkaan pojan ja koiran autoon ja olemme 4 päivää mökillä.:)
      Kiitos!:)

  23. 23

    Anonyymi sanoo

    Kyllä tiedän ja tunnistan ajatuksesi!
    Nyt 13 vuotta takana kotiäitiyttä, perhepäivähoitajan ja kotiäidin ja lopulta sijaisäidin ja äidin " pestiä". Eikä loppua näy 😉
    Vaikka tämä kuinka on oma valinta, välillä nimenomaan on semmoinen olo, että pitäisi yksin päästä kauas ja pitkäksi aikaa pois.

    Tuossa jossain kommentissa oli hyvin sanottu:
    Vaikka kuinka tykkäisi työstään, ei siitä silti tarvitse aina pitää ja saa haluta lomaa.

    Luen blogiasi ahkerasti, kiva että kirjoitat! Kuvasi ovat ihastuttavia ja vanha asema miljöönä unelmani, tai koulu tai mikä vaan vanha rakennus 😉 itse asustan perheeni kanssa 50 luvun taloa. Toista sellaista kymmenen vuoden sisään. Remontistakin on siis hajua. Remontin ja arjen ja elämän ja lasten ja lemmikkien yhdistamisestä.

    Et ole siis yksin ajtustesi kanssa.
    Mukavaa kesän jatkoa!

    • 23.1

      sanoo

      Kiitos, kiva kuulla!:)
      Kyllä, jokainen ihminen kaipaa lomaa vaikka elämä ja työ olisi kuinka ihanaa!:) Varsinkin kun kellään ei varmaan ole työtä joka ei jollain tasolla väsyttäisi vaikka kivaa onkin?
      Sitäpaitsi kaikeen turtuu, kivaankin, ja sitä kivaa osaa taas arvostaa enempi kun siitä ottaa tauon.:)

  24. 24

    Anonyymi sanoo

    Täälläkin yksi, joka ymmärtää tuntemuksesi. Taisit pukea sanoiksi monien fiiliksiä… Itse hoidin neljää lastani kotona 11 vuotta, viimeiset vuodet olin myös perhepäivähoitajana. Toisaalta ihania vuosia, mutta hirveän rankkoja. Ja melkein pahinta oli juuri se tunne, että seinät kaatuvat niskaan. Aikuisia puhekavereita kaipasin myös paljon, puistot ja erilaiset kerhot olivatkin henkireikä noina vuosina. Oman vointini takia päätin sitten mennä töihin kodin ulkopuolelle, kun kuopus täytti kolme. Nyt olen ollut neljä vuotta päiväkodissa töissä ja tavallaan elämä on rankempaa kiireisine aikatauluineen ja töissä on varsin raskasta.. MUTTA minä itse voin paljon paremmin. Rankan työpäivän jälkeen on juhlaa tulla kotiin, vaikka samalla tavalla lapset kiukuttelevat ja koti on kaaoksessa. Vapaa-aika tuntuu kuitenkin vapaalta ja suorastaan juhlalta! Itsekin olen monet kerrat tuota ihan hämmästellyt. Eli minulle ei loppujen lopuksi kotona työskentely sopinut, vaikka tavallaan olisin niin toivonut. Toki joskus kaipaan sitä vapautta suunnitella ja toteuttaa omaa työtänsä. Ja ennen kaikkea muistelen kaiholla niitä kiireettömiä hetkiä lasten kanssa. Tsemppiä sinulle tärkeässä työssäsi ja toivottavasti saat pian kunnon irtioton!

    • 24.1

      sanoo

      Aivan, toi on niin totta! Luulen että mäkin vielä joku päivä palaan oikeisiin töihin, vaikka tämä on kivaa nyt, niin kyllä sitä pääkopassaan miettii muitakin vaihtoehtoja joita haluaa elämässään tehdä. Mä olen kuitenkin vasta 29 vuotta ja tuskin jaksan vain tätä seuraavia…ööö, yli 30 vuotta!:D

  25. 25

    Annikki sanoo

    Puolensa kaikessa! Tällä hetkellä mä niin haluaisin vaihtaa roolia kanssasi. Välillä sitä miettii onko tässä töissä käymisessä mitään järkeä! Työmatkaa on 123km suuntaansa, työpäivään siis menee 12h, joista 8 tunnista saa palkkaa… matkakuluja maksetaan muutama olematon ropo… Olis niin mukava aamulla viideltä kääntää vaan kylkeä… Työpäivän jälkeen ei yksinkertasesti vaan jaksa siivota ja kämppä on ku räjähdyksen jäljiltä, ruuanlaittoki on niin pakkopullaa ku on väsy…

    • 25.1

      sanoo

      Anteeksi, mutta kyllä mun ensimmäinen ajatus tästä oli: "Miksi ihmeessä käyt töissä noin kaukana??" Eikö työtä voisi vaihtaa lähemmäksi kotia tai kotia lähemmäs töitä?? En tietenkään tiedä tarkkaan sun tilannetta eikä tarkoitus ole arvostella mutta kyllähän tuo kuulostaa ihan hirveän rankalta! Mä toivon että toi sun tilanne joskus helpottaa!
      Voimia kovasti!

    • 25.2

      Annikki sanoo

      Tää nyt onneksi on vaan hetkellinen tilanne, kyse parista viikosta. Mutta meinaa usko kyllä loppua, kun ei ole yhtään aikaa vaan OLLA kotona. Mutta näitä työpätkiä maailman äärissä tulee aina välillä, jos pistät hanttiin työnjohdolle, etten lähde niin heti alkaa mutina, että töitä tehdään silloin kun niitä on… Majoitus maksaa niin maltaita ettei sellaista voi kuulemma ajatellakkaa.
      Mutta joku perhepäivähoitajan homma tms. "kotityö" siintää kyllä haaveissa, vaikka tiedän että mökkihöperöityisin jossakin määrin, kun omat sosiaaliset verkostot ei oo kauheen laajat 🙂 Mutta eihän tällasta rumbaa oo mahdollista hoitaa, jos olisi omia lapsia, kai. Ehkä joku pystyy.

  26. 26

    Anonyymi sanoo

    Toivottavasti te kotona työskentelevät ymmärrätte, miten tärkeää työtä teette,ja arvostatte itseänne ja tekemisiänne. Vaatii todella suurta itsekuria ja ammattimaisuutta pysyä aktiivisena, kehittyä ja löytää tasapaino kodin tarpeiden, työn ja levon välillä. Ympäristö ei aina välttämättä näe kotona työskentelijän panosta tai arvosta sitä.

    Onko teillä kriisiperhehoitajilla (?) työnohjausta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *