En ole siivoushullu

Parin edellisen postauksen ihanien kuvien jälkeen onkin hyvä aika palata todellisuuteen.
Mulla kävi tänään työkaveri täällä tuomassa Unton veljeä meille kylään. (Koirat näkivät sunnuntaina ekan kerran toisensa sen jälkeen kun syntymäkodistaan lähtivät ja nyt oli siis toka kerta)
Tämä mun työkaveri ei ole ennen käynyt meillä, on vaan nähnyt blogikuvat ja lehtijutun. Hän oli kuulemma aivan helpottunut kun meillä ei olekaan sellaista kuin kuvissa. Kaikki ei ole tiptop siistiä, en vietä päiväni joka hetkeä siivoten ja asetelmia väkertäen. Mua vähän nauratti.
SIIS EN TODELLAKAAN, HERRANJUMALA!:D

 Mä voin uskoa että moni lukijakin luulee niin. Enkä sinänsä ihmettele, sitä voi olla välillä vaikea kuvitella sellaista mitä ei näy. Kyllä mullekin tulee esim lehtien sisustuskuvista fiilis että noilla on aina noin siistiä. (varsinkin ne valkoiset kotijutut joissa on kaikki pöytätasot täynnä upeita asetelmia ja ruokapöytä notkuu herkuista) Joku vähän aikaa sitten kommentoikin mulle että olikohan virhe ottaa koira tänne kun tunnun olevan niin siisti ja kaikki paikat pitää kiiltää. (nauroin partaani tässä kohtaa!)

 

 En ole perinyt äitini ja mummini siisteyttä, päinvastoin, mä VIHAAN siivoamista. Siis oikeasti. Mullahan olisi aikaa siivota monta tuntia päivässä, mutta mieluummin mä nytkin istun sängyllä läppäri sylissä, teekuppi vieressä kun poika pelaa pleikkaa, ja kirjoitan teille. Tai likaiset vaatteet päällä maalaan ja vasaroin. Tai pelaan lautapelejä pojan kanssa.
Meillä pyörii pölypallot lattialla vaikka tosin imuroin just toissapäivänä kaiken. (sitä ennen imuri oli nähnyt lattiaa ehkä viikkoa aiemmin ja silloinkin vaan pahimmat pölyt) Ne pölythän ei onneksi näy kuvissa. Meillä on klapikori täynnä pahvia, maitotölkkejä jne. Keittiössä pyörii koiran häkki, korituolin valkoiset tyynyt ja sohva ovat täynnä mustaa karvaa, tiskit on altaassa AINA, pyykkiä on iso vuori odottamassa likaisena sekä puhtaana, leluja on joka paikassa, sekä lasten että koiran, pöydällä usein eilisenkin aterian murut. Matot on AINA kasassa. Varsinkin aulan maton suoristan 5-10 kertaa päivässä. (oisko aika ottaa se vaikka kokonaan pois mieluummin)

Siinä vähän siis todellisuutta kaikille. Mekin ollaan ihan ihmisiä siis. Mun mielestä olisi ihan kivaa jos meillä olisi kotona sellaista kuin lehtikuvissa. Mut ei meillä ole ikinä. Ei ollut silloinkaan. Vaikka olin siivonnut koko edellisen päivän ennen juttua, niin silti täällä sai siirrellä rompetta pois kuvasta. Mua melkein vähän ahdistaa että ruokapöytä on niin tyhjä tavarasta niissä kuvissa, koska meillä ei ikinä ole. Mä tykkään runsaasta.

Vihaan kylläkin sitä että tavarat on levällään, joten lapset siivoaa lelut pois joka ilta (ja koirankin voisi kouluttaa samaan) ja itse siirtelen tavaroita aina mukanani paikasta toiseen. Tiskit ja pyykit hoidan kun jaksan, tiskit päivittäin mutta niitä tulee heti lisää. Imuroin kun jaksan, yleensä vaan pahimmat, lattioita en pese juuri koskaan paitsi nyt kun koira pissii keittiön lattioille. Täällä ei ole ihan kaamea kaaos, mutta täällä on… No, normaalia.
Tykkään sisustaa ja laittaa, mutta parit pölypallerot ei mua juurikaan vaivaa. Mä tulisin hulluksi kissojen, koiran, lasten ja miehen kanssa jos ne vaivaisi. Koska sitten mä vaan siivoaisin.

Mun mielestä jos koti on muuten kivan näköinen ja kodikas, niin lehtikasat ruokapöydällä ja lelut levällään ei niin haittaa. Ehkä näin vieraillakin on tavallaan rennompaa olla täällä. Mut en mä silti halua blogiin kuvata niitä sotkuja. Mitäs kivaa siinä nyt olisi.

-Henna-

Ps. Kiitos T, sä inspiroit mut heti tekemään postauksen.;)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mikä ihana postaus! <3

    Meillekin ihmiset aina huokailee, että miten te jaksatte pitää tän ison asunnon näin siistinä, varmaan saatte olla koko ajan imuroimassa jne… No ei olla, me imuroidaan just silloin kun siltä tuntuu. Esimerkiksi vähän ennen kuin tulee vieraita. Ja yritetään pitää asunto sellaisena, että se on helppo ja nopea siivota yllätysvieraiden soittaessa. Esim. lehtikasat pyyhkäisee tosi nopeasti piiloon.

    • 1.1

      sanoo

      Joo vieraita on hyvä kutsua aina välillä ihan jo siksi että sitten on PAKKO siivota.:D ja mulla sama, yritän pitää kodin kuitenkin niin perus siistinä että pahimmat saa äkkiä siivottua.

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Silti ihanan kodikkaan näköistä, vaikka kaikki ei ole aseteltuna. Ja joo ymmärrän sen, ettei niitä sotkuja halua kuvatakaan. Nää sun kuvat on kuin karkkeja niitä voisi katsella vaikka tuntitolkulla, kiitos näistä!!

  3. 3

    sanoo

    Huh, tuli ihan hymy huulille näistä kuvista. 😉
    Jotenkin tutun näköistä… Tosin nyt pitäis inspiroida itteä siivoamaan viikonloppuun mennessä kun tulee vieraita pojan synttäreille. ;D Ehkä siihen mennessä saan kaaoksen jonkinmoiseen järjestykseen… 🙂

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Minun mielestä sinun kuvat on ihania. Sotkuja tai ei, niin väriä ja ihania esineitä on niin paljon !

  5. 5

    sanoo

    Just näin 🙂 Tästä tuli niin hyvälle mielelle, kun ei bloggaajat helposti luulee muuta, mut kamerallahan voi rajata kuvan vaan siitä mistä haluaa vaikka ympärillä ois kaaos 🙂 Ihanat kuvat oli teidän kodista lehdessä. Kaunis ja pirteä koti teillä muutenkin.

    • 5.1

      sanoo

      Joo mua välillä itseäkin naurattaa kun esim ruokapöytä saattaa olla täynnä roinaa ja sit otan siinä pöydän keskellä olevasta kukasta kuvan, eikä rojut näy.:D Tosin pyrin kyllä siihen että jos kotiin tulee vaikka uusia ihania leikkokukkia niin siivoan koko pöydän ja pahimmat ympäristöstäkin ihan sen kunniaksi.:)

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Teidän täytyy hankkia Rainbow-imuri! Sillä saa nopsasti pölyt pois kaikkialta, eikä tarvii imuroida niin usein! Korsossa on niiden toimisto, käys joku päivä siellä ihmettelemässä masiinaa. 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Mä oon nähny sen liikkeen tossa, mutta en yhtään tiedä mikä se on. Mulla on suht tuliterä hieno imuri kyllä, joten tuskin nyt uutta hankitaan.:) Tosin joku robotti-imuri olis kiva, tai sitten rikkaimuri joka huoneeseen jolla ottaa pahimmat.

  7. 8

    sanoo

    Tuli niin tuttu tunne kirjoitteluistasi, ei täälläkään jakseta tai ehditä koko aikaa olla siivoilemassa! Mutta niinpä se elämä on, tuskin kellään on aina siistiä! 🙂

  8. 9

    sanoo

    Samaa on ihmetelty joskus meilläkin, vaikken mitään varsinaisia sisustuspostauksia juuri bloggaakaan. Helppohan se on kuvata sitä siistiä kohtaa, tai huitaista siitä kohtaa rojut pois tieltä. Kukapa jaksaisi katsellakaan kovin sotkuisia kuvia, sitä sotkua kun kaikilta (kai?) löytyy kotoakin, ja blogeja lueskellaan yleensä omaksi mielen iloksi, ei sotkujen vuoksi.

    Se, että on jonkinlainen yleissiisteys aina, on mulle tärkeää, eli aika paljon järkkäilen paikkoja pitkin päivää, en lakse tavaroita mihin sattuu vaan laitan kaiken samantien sinne mihin mikäkin kuuluu, niin ei pääse syntymäänkään kauheaa kaaosta. Tosin kyllähän ne lapset parhaansa tekevät, että kaaos olisi ikuinen olotila.. 😉

    • 9.1

      sanoo

      Niinpä, juuri niin. Mäkin hyvin paljon teen sitä sellaista perus järkkäilyä ja tavaroiden paikoilleen vientiä pitkin päivää. Mut esim lelut saattaa olla lattialla koko päivän kunnes illalla lapset ne siivoo.

  9. 11

    sanoo

    Ihanaa, kiitos! Olen jo pitkään blogiasi lukenut ja miettinyt (myös muiden blogeissa) onko kaikilla muilla tosiaan aina niin siistiä. Helpottavaa tietää ettei ainoastaan meillä eletä lasten ja oman mielenkiinnon mukaan.

    Johanna

  10. 12

    sanoo

    Kiitos tästä postauksesta. Tulin ensimmäistä kertaa blogiisi lehtijutun innoittamana,
    mietin ennakkoon että varmaan taas yksi blogi jossa kaikki on niin auvoista, siistiä ja ihanaa
    ja helppoa ja tavarat vaan löytää paikkansa ja en kyllä lue enempää. Tämä postaus ainakin
    karsi kaikki nämä ajatukset ja aion lukea myös vanhempia tekstejä. Mahtavaa uskallusta
    tällaisen vanhan talon pelastaminen!!! Itsellä mies oli vanhan talon hankintaa vastaan, joten
    päädyimme kompromissiin: omaperäisesti itse rakennettuun, korjausta tarvitsevaan 2000-luvun taloon. Ihana tutkailla sun ideoita ja inspiroitua niistä! kiitos blogista 😀

  11. 13

    sanoo

    Voi kiitos! Hauska kuulla että sun ajatukset muuttui näin, mua itseäkin ahdistaa sellaiset ylitäydelliset blogit joissa ihmisten elämä on niin täydellistä. Ei sillä että toivoisin muille kurjuutta, mutta jotenkin sellaiset elämänmakuiset blogit on parhaita. Mutta en siltikään aio sotkuja kuvata.:)
    Ja uudelle lukijalle tiedoksi, kannattaa vilkaista mun ihan ekoja postauksia niin näkee miten onnettomasta tilanteesta ollaan täällä alunperin lähdetty.:D

  12. 14

    sanoo

    Ihana postaus,
    niin armollinen ja elämän makuinen!
    Mä tavallaan arvasin tai ainakin toivoin tätä
    ja se on totta! Jee!
    Teillä on niin ihanasti rempattua ja kaunista ja värikästä
    ja sitten arki on kuitenkin arkea! Jee!
    Kiitos! You made my day!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *