Blogit
Koti asemalla

En ole siivoushullu

Parin edellisen postauksen ihanien kuvien jälkeen onkin hyvä aika palata todellisuuteen.
Mulla kävi tänään työkaveri täällä tuomassa Unton veljeä meille kylään. (Koirat näkivät sunnuntaina ekan kerran toisensa sen jälkeen kun syntymäkodistaan lähtivät ja nyt oli siis toka kerta)
Tämä mun työkaveri ei ole ennen käynyt meillä, on vaan nähnyt blogikuvat ja lehtijutun. Hän oli kuulemma aivan helpottunut kun meillä ei olekaan sellaista kuin kuvissa. Kaikki ei ole tiptop siistiä, en vietä päiväni joka hetkeä siivoten ja asetelmia väkertäen. Mua vähän nauratti.
SIIS EN TODELLAKAAN, HERRANJUMALA!:D

 Mä voin uskoa että moni lukijakin luulee niin. Enkä sinänsä ihmettele, sitä voi olla välillä vaikea kuvitella sellaista mitä ei näy. Kyllä mullekin tulee esim lehtien sisustuskuvista fiilis että noilla on aina noin siistiä. (varsinkin ne valkoiset kotijutut joissa on kaikki pöytätasot täynnä upeita asetelmia ja ruokapöytä notkuu herkuista) Joku vähän aikaa sitten kommentoikin mulle että olikohan virhe ottaa koira tänne kun tunnun olevan niin siisti ja kaikki paikat pitää kiiltää. (nauroin partaani tässä kohtaa!)

 

 En ole perinyt äitini ja mummini siisteyttä, päinvastoin, mä VIHAAN siivoamista. Siis oikeasti. Mullahan olisi aikaa siivota monta tuntia päivässä, mutta mieluummin mä nytkin istun sängyllä läppäri sylissä, teekuppi vieressä kun poika pelaa pleikkaa, ja kirjoitan teille. Tai likaiset vaatteet päällä maalaan ja vasaroin. Tai pelaan lautapelejä pojan kanssa.
Meillä pyörii pölypallot lattialla vaikka tosin imuroin just toissapäivänä kaiken. (sitä ennen imuri oli nähnyt lattiaa ehkä viikkoa aiemmin ja silloinkin vaan pahimmat pölyt) Ne pölythän ei onneksi näy kuvissa. Meillä on klapikori täynnä pahvia, maitotölkkejä jne. Keittiössä pyörii koiran häkki, korituolin valkoiset tyynyt ja sohva ovat täynnä mustaa karvaa, tiskit on altaassa AINA, pyykkiä on iso vuori odottamassa likaisena sekä puhtaana, leluja on joka paikassa, sekä lasten että koiran, pöydällä usein eilisenkin aterian murut. Matot on AINA kasassa. Varsinkin aulan maton suoristan 5-10 kertaa päivässä. (oisko aika ottaa se vaikka kokonaan pois mieluummin)

Siinä vähän siis todellisuutta kaikille. Mekin ollaan ihan ihmisiä siis. Mun mielestä olisi ihan kivaa jos meillä olisi kotona sellaista kuin lehtikuvissa. Mut ei meillä ole ikinä. Ei ollut silloinkaan. Vaikka olin siivonnut koko edellisen päivän ennen juttua, niin silti täällä sai siirrellä rompetta pois kuvasta. Mua melkein vähän ahdistaa että ruokapöytä on niin tyhjä tavarasta niissä kuvissa, koska meillä ei ikinä ole. Mä tykkään runsaasta.

Vihaan kylläkin sitä että tavarat on levällään, joten lapset siivoaa lelut pois joka ilta (ja koirankin voisi kouluttaa samaan) ja itse siirtelen tavaroita aina mukanani paikasta toiseen. Tiskit ja pyykit hoidan kun jaksan, tiskit päivittäin mutta niitä tulee heti lisää. Imuroin kun jaksan, yleensä vaan pahimmat, lattioita en pese juuri koskaan paitsi nyt kun koira pissii keittiön lattioille. Täällä ei ole ihan kaamea kaaos, mutta täällä on… No, normaalia.
Tykkään sisustaa ja laittaa, mutta parit pölypallerot ei mua juurikaan vaivaa. Mä tulisin hulluksi kissojen, koiran, lasten ja miehen kanssa jos ne vaivaisi. Koska sitten mä vaan siivoaisin.

Mun mielestä jos koti on muuten kivan näköinen ja kodikas, niin lehtikasat ruokapöydällä ja lelut levällään ei niin haittaa. Ehkä näin vieraillakin on tavallaan rennompaa olla täällä. Mut en mä silti halua blogiin kuvata niitä sotkuja. Mitäs kivaa siinä nyt olisi.

-Henna-

Ps. Kiitos T, sä inspiroit mut heti tekemään postauksen.;)

Kommentit (25)

  1. Johanna

    Ihanaa, kiitos! Olen jo pitkään blogiasi lukenut ja miettinyt (myös muiden blogeissa) onko kaikilla muilla tosiaan aina niin siistiä. Helpottavaa tietää ettei ainoastaan meillä eletä lasten ja oman mielenkiinnon mukaan.

    Johanna

    • hennaasemalta

      Heh, jep, kyllä mekin ollaan ihan ihmisiä eikä mitään super-ihmisiä.:D

  2. Tiia

    Kiitos tästä postauksesta. Tulin ensimmäistä kertaa blogiisi lehtijutun innoittamana,
    mietin ennakkoon että varmaan taas yksi blogi jossa kaikki on niin auvoista, siistiä ja ihanaa
    ja helppoa ja tavarat vaan löytää paikkansa ja en kyllä lue enempää. Tämä postaus ainakin
    karsi kaikki nämä ajatukset ja aion lukea myös vanhempia tekstejä. Mahtavaa uskallusta
    tällaisen vanhan talon pelastaminen!!! Itsellä mies oli vanhan talon hankintaa vastaan, joten
    päädyimme kompromissiin: omaperäisesti itse rakennettuun, korjausta tarvitsevaan 2000-luvun taloon. Ihana tutkailla sun ideoita ja inspiroitua niistä! kiitos blogista 😀

  3. hennaasemalta

    Voi kiitos! Hauska kuulla että sun ajatukset muuttui näin, mua itseäkin ahdistaa sellaiset ylitäydelliset blogit joissa ihmisten elämä on niin täydellistä. Ei sillä että toivoisin muille kurjuutta, mutta jotenkin sellaiset elämänmakuiset blogit on parhaita. Mutta en siltikään aio sotkuja kuvata.:)
    Ja uudelle lukijalle tiedoksi, kannattaa vilkaista mun ihan ekoja postauksia niin näkee miten onnettomasta tilanteesta ollaan täällä alunperin lähdetty.:D

  4. Doris

    Ihana postaus,
    niin armollinen ja elämän makuinen!
    Mä tavallaan arvasin tai ainakin toivoin tätä
    ja se on totta! Jee!
    Teillä on niin ihanasti rempattua ja kaunista ja värikästä
    ja sitten arki on kuitenkin arkea! Jee!
    Kiitos! You made my day!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *