Värivalintoja ja Habitare-lippujen arvonta

Kävin tänään Helsingin Nougatissa hakemassa niitä ruukkuja, joiden ostoa viime postauksessa suunnittelin. Ostin pari harmaata saviruukkua keittiöön, mutta ne ovat vielä ilman yrttejä toimettomana. Lisäksi sain onneksi tämän ihanan vihreän ruukun, joka sattui olemaan vielä viimeinen kappale. Rakastan tuota vihreää! Tämä paikka ja kasvi eivät tosin anna sille täysin oikeutta. Täytyy hankkia siihen jokin pitkävartinen kasvi. Toistaiseksi kuitenkin näin.

Näin syksyn tullen rakastan taas tummanvihreää ja tummaa luumua kodin sisustuksessa. Toisaalta vähän houkuttaisi myös tämän syksyn trendiväri sinapinkeltainen ja jopa tummanruskea. Sellainen oikein tummanruskea vaikka samettityynyissä. Vielä en ole vaihtanut syystekstiilejä kotiin, saa nähdä mihin sävyihin päädyn.

Väreistä puheenollen, mulla on ”uusi” huonekalu, jonka väriä en osaa päättää. Löysin vihdoin ja viimein meille nimittäin sohvapöydän Fidalta. Sen kiiltävästä tummanruskeasta väristä en vain tykkää yhtään. Aion maalata sen kalkkivärein, koska en jaksa alkaa noita koristeita hiomaan. Värin valinta on vaan tosi vaikea! Sohvapöytä on niin hallitsevassa roolissa ettei mikä tahansa käy. En halua ainakaan valkoista, mutta en ihan mustaakaan. Värin olisi myös hyvä olla sellainen että toimii kivasti kuvausalustana blogi-ja tuotekuville. 

Olen tässä pyöritellyt Tikkurilan ihanan herkullista värikarttaa. Kyselin myös Facebookissa ”värikäs koti”-ryhmässä ideoita väristä. (On muuten ihana ryhmä, olen itse sielä ylläpitäjänä!) He ehdottivat minttua, turkoosia, harmaata, oliivinvihreää, merenvihreää, jopa keltaista. Moni oli napannut värit tuosta mun neon-taulusta. Koska taulut ja tekstiilit vaihtuvat jatkuvasti, ei niiden mukaan kannata kuitenkaan valita. Aion valita jonkin vaalean, pehmeän ja hyvän taustavärin johon sitten helposti sopisi erilaiset tekstiilit kaveriksi. Ilman että hommasta tulee liian sillisalaattia. Tällä hetkellä olen kallistunut vähän merenvihreän tai harmaan puoleen. Kauhean vaikeaa! Auttakaa?

Loppuun vielä, kun väriaiheeseen päästään, niin haluaisitko päästä katsomaan syksyn trendivärit Habitare-messuilta ensi kuussa? Mulla olisi tarjota arvonnassa kaksi lippua Habitareen! Habitare järjestetään 13-17.9 Helsingin messukeskuksessa. Arvonnan voittaja voittaa kaksi lippua, joilla pääsee yhden kerran Habitareen. Samalla lipulla pääsee myös katsastamaan muut samaan aikaan olevat messut, mm. Antiikkimessut.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, tai postauksen linkkiin/kuvaan Facebookissa ja Instagramissa. Arvonta-aikaa on Pe 25.8 klo 18 asti. Onnea!

-Henna-

Karsittu ja siistitty keittiö

Meillä on pojat ja koira ollut viikonlopun mökillä. Ollaan oltu täällä tytön ja kissojen kanssa keskenämme. On ollut ihanan rauhallista, ja luksusta kun on saanut nukkua rauhassa ja pitkään. Mieli on levännyt kun olen saanut kävellä nukkumaan siistin kodin läpi. Ei ole tarvinnut väistellä leluja ja tuskailla pojan epäsiistiä huonetta.

Olin päättänyt että teen viikonlopun vaan kivoja juttuja ja ehkä jonkinverran töitäkin. Tänään kuitenkin tuijotin täyttä ja rojuja pursuaa keittiötä tuskaillen, ja aloinkin raivaamaan tasoja. Nyt raivaamisen jälkeen mieli lepää hetken myös keittiössä. Ainakin hetken ennen kuin tuo lauma palaa kotiin.

Tässä postauksen alussa siis ennen-kuva ja sitten lopputulos. Tasot pursui viikonlopun herkkuja, kuivausteline astioita jne. Halusin tyhjentää tasoja reilulla kädellä jotta ne olisi helpompi pitää siistinä, mutta…. Noh, olisi niitä voinut enemmänkin tyhjentää mutta käytännön syistä tykkään tietyt asiat pitää esillä. Jotkut taas on pakko pitää pöydillä. Ajattelin kruunata siivouksen hakemalla yrteille uudet kivat ruukut ensi viikolla.

Pikkuhiljaa kotiin vaihtuu myös syksyisempää ilmettä. Eilen pistin puodin hyrskyn myrskyn ja syksyisemmäksi, tänään sitten tämä keittiö. Mummin omenataulu pääsi seinälle ja vihreät vanhat pullot hyllylle. Vähän jo mietin josko ekat valonauhat viritän keittiöön, mutta ne nyt vielä jäi. Kynttilöitä sen sijaan olen jo iltaisin polttanut, illat alkavat olla jo melko pimeitä.

Jes, huomenna alkaa taas arki ja heti aamusta kerhopäivä. Jotenkin kiva kun arkeen pääsee heti kiinni pienellä omalla hetkellä. Kerhon ajan varmaan järjestelen taas työhuonetta. Ensi viikolla mulla lisääntyy huomattavasti puodin aukioloajat. Pidän puotia auki ti klo 17-19, ke klo 14-19, to klo 17-19 ja la 11-13. Nestorille pitäisi kehittää tiskin taakse joku maja tms jossa poika viihtyisi edes vähän paremmin kun mulla on asiakkaita.

Jaaha, nyt se lauma saapui kotiin. Yksi kitisee peliaikaa, yksi kiukuttelee autossa väsyneenä ja eteiseen nousee uhkaavasti pyykki-ja tavarakasa… Rauha on loppunut mutta kullat kotona.

-Henna-

Ps. Kukaan ei huomannut että olen siivonnut. Yllättikö? Ei.

 

Elämää 2,5-vuotiaan naperon kanssa

Huomioita tästä päivästä:

Siivoan eteisen kengät, vien pieneksi jääneet aulaan kasaan, harvoin käytetyt kaappiin ja järjestän loput takaisin eteisen hyllyyn. Työn tehtyäni siirryn muihin hommiin. Menee hetki, niin 2,5-vuotias napero on rivittänyt kaikki juuri siivoamani eteisen kengät aulaan, pieneksi menneiden viereen.

Siivoan keittiön. Tämän jälkeen sama napero kaivaa kineettisen hiekan esiin, ja pian on koko keittiö hiekassa. Sotkun napero kruunaa rullaamalla hiekkojen päältä autolla ja renkaiden mukana kulkee hiekkaa myös muualle asuntoon.

Teen aamupalaa. Napero nappaa kaakaojuomapurkin jääkaapista ja asettaa skeittilaudan päälle. Pian kaakaot kaatuu pitkin lattiaa.

Lähden viemään koiraa lyhyelle lenkille, napero lähtee potkupyörällä mukaan. Alkumatkan Napero menee lujaa, mutta puolivälissä iskee ”väsymys”. Napero iskee jarrut pohjaan, ei kuulemma jaksa enää liikahtaakaan ja haluaa että äiti kantaa. Äidin pitäisi siis kantaa napero, pyörä ja taluttaa samalla koira. Loppumatka menee puolen tunnin itkupotkuraivarikohtauksella, koska äiti ei saa kaikkea kannettua, ja lopulta maanittelulla kotiin. Vartin lenkki oli jälleen muuttunut tunnin lenkiksi. Kun päästään pihalle, tämä juuri väsymystään itkenyt napero hyppää trampoliinille. Siitä potkuautolle, kaivamaan kuoppaa, hiekkalaatikolle… Ei kuitenkaaan missään nimessä sisälle johon piti mennä.

Napero pitäisi rasvata kunnolla voiteilla ja pukea. Parin minuutin pukemisesta tulee kuitenkin juoksukilpailu, koska napero juoksee AINA pakoon. JOKAISEN vaatekappaleen jälkeen.

Petaan sängyn. Jostain juoksee salamana jälleen napero, ja kiipeää juuri pedatulle sängylle hyppimään. AINA.

Pesen hampaita vessassa. Napero änkeää mukaan pieneen vessaan, kyselee ”mitä teet??”ja sammuttaa vessan valot. Aikamme renkutamme valoja edestakaisin, kunnes suu vaahdossa heitän naperon vessasta ulos ja lukitsen oven. Pesen hampaat supernopeaa ennen kuin napero keksii muuta hullua.

Petaan naperon sängyn ja yritän ottaa blogiin kuvia huoneesta. Napero hyppää sängylle, siitä tuolille ja pölisee ”mitä teet??” kun yritän kuvata.

Ennen tätä tekstiä laitan naperon sänkyyn rauhoittumaan padia katsomaan. Sänky ei kelpaa, napero siirtyy keittiön sohvalle. Aloitan tekstin. Kuuluu pieni kopsahdus, pomppaan ylös. Napero on tipauttanut sohvalle nukkuneen kissan alas. Jatkan tauon jälkeen tekstiä. Naperon isoveli tulee koulusta ja napero pomppaa ylös. Tauon jälkeen jatkan tekstiä. Napero raahaa painavaa kineettisen hiekan laatikkoa, laatikkoa joka melkein aukeaa ja leviää ihan just. Pomppaan pystyyn ja riivin laatikon irti huutavalta lapselta. Jatkan kirjoitusta. Isoveli ja kaveri lähtevät ulos. Napero juokseen perään, ja jättää oven auki. Juoksen sulkemaan oven ennen kuin kissa TAAS karkaa…

Olen lopettamassa tekstiä, kun trampalta kuuluu huuto: ”Neppa haisee!”…..

 

Tässä otteita tästä päivästä, ja kello on nyt 14.00. Jos mä ihmettelen miksen saa mitään aikaiseksi, voin aina lukea tämän tekstin ja muistan miksi.

 

-Henna-

Ps. Juu otin nämä kuvat ilman naperoa, vaikka sängyllä hyppivä napero olisi toki sopinut teemaan.