Millainen oli meidän vuosi 2022

Pitkästä aikaa blogin parissa!

Ajattelin tulla tänne perinteisesti muistelemaan mennyttä vuotta. Ihan jo omaksi iloksikin näitä on kyllä kiva tehdä.

Vuosi 2022 ei ollut yhtään edeltäjiään helpompi vuosi. Oikeastaan maailmantilanne vaan paheni rajusti, juuri kun kuviteltiin että koronan jälkeinen tilanne alkaisi helpottaa ja voitaisiin taas elää normaalia elämää. En edes ala luettelemaan mitä kaikkea, koska me kaikki ollaan niin tietoisia sodasta, hintojen noususta, energiakriisistä ja kaikesta sen ympärillä. Nämä kaikki asiat on varmasti vaikuttanut myös jokaisen elämään, itselläni ehkä eniten työn puolesta.

Jotenkin sitä kuitenkin kaiken keskellä se oma pieni elämä pyörii ja jatkaa menoaan. Pakkohan se onkin, ei voi jatkuvasti murehtia maailmanmenoa jotta jaksaa eteenpäin. On vain elettävä, nautittava pienistä ihanista asioista ja toivoa että kaikesta selvitään. Jos liikaa murehtii vaikka omien lasten tulevaisuuden puolesta (joka jo aiheena on niin rankka että asiasta voisi tehdä itselleen isonkin ahdistuksen) sitä on pian jo sekoamispisteessä. On hyvä tietenkin tiedostaa kaikki mitä ympärillä tapahtuu ja yrittää omilla valinnoillaan vaikuttaa edes vähän jotta asiat menisi positiivisempaan päin. Itse olen esimerkiksi lahjoittanut tänä vuonna enemmän kuin aiemmin. Ukrainaan, lapsille ja luontoon olen tänä vuonna lahjoittanut pienillä summilla. Ei ne paljoa auta, mutta jotain kuitenkin ehkä.

Nyt kuitenkin niihin oman pienen elämäni tapahtumiin. Onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Perheenlisäystä

Tämän vuoden ehdottomasti isoin juttu on ollut läheisten vauvojen syntymät. Veljentyttö sekä parhaan ystäväni poika. Sattumien kautta päädyin itsekin mukaan ystävän vauvan synnytykseen. Vaikka itse syntymän hetkellä en enää ollutkaan mukana, kokemus jäi ikuisesti mieleen. Nyt kuun viimeisinä päivinä jännitetään myös siskoni esikoisen syntymää, vaikka todennäköisesti pikkuinen syntyykin vuoden 2023 puolella. Raskaus oli kuitenkin ehdottomasti tämän vuoden hienoimpia ja ikimuistoisempia juttuja. Sekä se, että pääsen tämän pienen kummiksi. <3

Vauvojen syntymän myötä olen myös miettinyt paljon omia isoja lapsiani ja sitä, ettei meille enää vauvoja tule. Nautin myös suuresti siitä, että pääsen näiden tuoreiden pikkuisten kanssa olemaan ihan täysillä, kun itsellä ei enää pyöri se pikkulapsihärdelli ympärillä. Fiilis on vähän sama, kun varmaan heillä joista tulee mummeja. Samalla tunnen itseni todella vanhaksi, haha! Vaikka oikeasti en ole vielä edes 40 (vaikka se ikä lujaa jo läheneekin….) koska olen saanut lapset nuorena. Kaikenkaikkiaan siis hyvin tunteikas vuosi ollut itsellenikin.

Vuoteen on kuulunut myös omien lasten onnistumiset ja varsinkin kuopuksen haastava vuosi sosiaalisten haasteiden äärellä. Vuosi kuitenkin päätyi hyviin todistuksiin, ja tietoon siitä että kuopuksen koulu on lähtenyt sujumaan paremmin, ja että lomien jälkeen hän saa tukea koulunkäyntiin. Myös meillä kotona on ollut rauhallisempaa lasten kanssa, niin omien kuin sijoitettujen. Tämä vuosi on myös tuonut varmuuden siitä, että meillä toimii parhaiten teini-ikäisten sijoitettujen lasten hoito. Vaikka tähänkään tilanteeseen ei tultu vain onnistumisten kautta. Taustalla on myös epäonnistumisia ja paljon itseopiskelua, mutta nyt on hyvä näin.

Julkisuus

Tänä vuonna sattumien kautta ollaan oltu paljon esillä julkisuudessa. (tai paljon ja paljon, omassa elämässäni paljon) Keväällä mun instagram lähti aivan järjettömään nousukiitoon, jotkut kuvat hipoi näkyvyydessään puolessa miljoonassa, mikä on aivan hullua. Tili nousi reilun 2 tuhannen seuraajan tilistä 11,4 tuhannen seuraajan tiliin. Mukana toki tuli paljon roskaseuraajia, en siinä tahdissa saanut läheskään kaikkia poistettua. Näkyvyys oli silti ihan huikea. Kunnes kesällä ja syksyllä instan algoritmit taas muuttui ja alas onkin sitten tultu pikkuhiljaa, haha. Olen tämän vuoden ollut mukana myös todella hyvässä instakoulutuksessa, joten nämä muutokset ei silti kauheasti hetkauta. Sitä kun on oppinut että ei se määrä, vaan laatu. Sitoutuneet seuraajat on pääasia.

Tämän näkyvyyden myötä oltiin kesällä myös Koti ja keittiö-lehdessä  (Juttu oli kyllä tehty jo vuotta aiemmin) ja meidän koti pääsi upeaksi kansikuvaksi lehteen myös. Ihan sattumalta meitä pyydettiin mukaan myös Suomen kaunein koti-ohjelmaan. Kuvaukset oli hirveän jännittävät, mutta kaiken kaikkiaan kiva kokemus. Jatkoon ei päästy, mutta meidän koti oli silti ihana ohjelmassa. Koko kuvausrupeama kodin siivouksineen oli kyllä tosi raskas rupeama, mutta en silti kadu. Tulipahan siivottua ja pintarempattua. Ja katsottua kotia vähän eri näkökulmasta.

Terveys

Vuoteen liittyy myös terveysjuttuja, pääosin hyvässä. Koko vuoden urheilin kivan säännöllisesti, mutta opin vähän omaan elämääni sopivamman rennomman tahdin. Hölläsin hiukan edellisen vuoden liian kovasta suorittamisesta, ja löysin itselleni sopivamman tavan ja tahdin urheilla. Tämä vuosi oli myös lenkkeilyn vuosi, ja saavutin oman ison 10 kilometrin lenkkitavoitteen. Ikävä kyllä joulukuun sairastelut on laittanut urheilun ihan tauolle, mutta pian aloitan taas kevyesti paluun lenkkipolulle ja käsipainojen pariin.

Vuoden itselleni jännittävin teko oli käydä silmäleikkauksessa. Olen niin tyytyväinen edelleen että menin vaikka jännitti ihan tajuttomasti. Tuntuu että koko olemukseni ja itsetuntoni on kasvanut kohisten leikkauksen jälkeen. Parasta on tietty se että näkee taas, ja esimerkiksi se lenkkeily sujuu paremmin kun ei tarvitse sokeana juosta.

Loppusyksyyn kuului myös erikoiset sydämen tykytykset ja pari paniikkikohtausta, mutta olen lopulta pistänyt ne vain kovan stressin piikkiin. Molemmat nimittäin loppui kun stressikin helpotti. Joulukuu meni myös flunssassa vaikka harvoin olen kipeä. Tämä kaikki kuitenkin kertoo vaan siitä, että ”älä nainen kasaa liikaa asioita elämääsi!”

Työt

Tämä vuosi oli työelämässä hyvin jännittävä mutta lopulta positiivinen. Keväällä huhtikuussa, heti Ukrainan sodan syttymisen jälkeen, meiltä katosi asiakkaat aivan täysin. (minulla on oman kodin naapurissa pieni lifestylepuoti) Siis oikeasti hiljaisin aika koskaan. Ikinä. Olin jo asennoitunut että tämä oli tässä, ja suunnittelin jo tosissani lopettamista. Taistelin kuitenkin vielä täysillä. Mainostin ihan hulluna ja viimeisenä oljenkortena olin yhteydessä Vantaan sanomiin. Tein juttupyynnön meidän tilanteesta. Saatiin samantein haastattelu ja se pelasti meidät ainakin osittain. Asiakkaat palasi.

Samoihin aikoihin päässäni muhi ajatus myös lankahyllyn laajentamisesta. Ja itseni tuntien, pistin heti hösseliksi. Kesän viimeisillä helteillä täytettiin lankoja hyllyyn hiki päässä ja ison mainostamisen jälkeen pidettiin lankahyllyn avajaiset syksyn ensimmäisinä viileämpinä päivinä. Siitä alkoi nousu ja tuntuu että puotini oikeasti löydettiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Toki hintojen nousu ym vaikuttaa edelleen, eikä joulumyynti yltänyt ihan tavoitteisiin, mutta kaikenkaikkiaan hurjan hyvä vuosi. Tultiin kyllä nollasta sataan yhden vuoden aikana.

Kaiken kruunasi se, että palkkasin meidän työharjoittelijan joulukuun alussa minulle työntekijäksi. Koko syksyn revin tukkaani kun selvitin työntekijän palkkaamiseen liittyviä asioita (aivan kamala homma muiden töiden ohella) mutta lopulta kirjoitettiin työsopimus viimeinen päivä marraskuuta. Hän tekee lyhyttä päivää ja osittain palkkatuella, mutta ensimmäinen työntekijäni kuitenkin! Olen niin ylpeä siitä että pieni puotini työllistää kaksi naista. Nyt sitten jännitetään ja toivotaan että ensi vuosikin on hyvä!

Hauskanpito

Tänä vuonna on ollut vähän hiljaisempaa juhlien suhteen. Ei sillä että usein kävisin esimerkiksi baareissa tms muutenkaan. Tänä vuonna vaan ne läheisimmät on ollut raskaana, niin on ollut iisimpi vuosi. Alokoholiakin juon muutenkin vähän, mutta tänä vuonna en juuri yhtään. Kuitenkin koronan jälkeen tänä kesänä pääsi vihdoin näkemään livemusaa, ja ai että siitä kyllä nautittiin! Ystävän kanssa Tiksifestarit, siskon kanssa Apulannan stadikan keikka ja oman ukkelin kanssa Knotfest kesän kruununa.

Tuo Knotfest Turussa jää kyllä ikimuistoiseksi retkeksi mieleeni. Sllloin oli järjettömän kuuma ja se söi voimia, mutta meillä oli jotenkin tosi kivaa. Kerrankin oltiin yön yli kahdestaan jossain (en edes muista koska viimeksi) ja jo se toi päivään sellaista ”ollaan nuoria ja vapaita”-fiilistä. Me ajeltiin autolla Turkuun, jätettiin auto Ruissaloon parkkiin ja potkittiin potkulaudoilla alueelle muutama kilometri. Yöllä potkittiin autolle takaisin, aivan säkkipimeässä Ruissalossa. Ei meinattu löytää koko autoa, mutta lopulta löytyi. Nukuttiin todella epämukavasti autossa mutta herättiin kauniissa Ruissalossa. Ah, hullua, hauskaa, ikimuistoista. Parisuhdetta vahvistavaa jota pitäisi kyllä useammin kokea. (Parisuhdetta joka on muuten vuodenvaihteessa 16 vuotta vanha!! ((Jessus oon vanha……))

Oivalluksia

Tämä vuosi on ollut täynnä tunteita. Surua, ahdistusta, epätoivoa, itkua, toiveikkuutta, onnistumisia, uuden ihmettä, oivalluksia. Ihan kaikkia tunteita on varmaan koettu. Onneksi päällimmäinen tunne silti tässä kohtaa on ilo ja toivo. Usko siihen että kaikki järjestyy. Tuleva vuosi hiukan pelottaa mutta päällimmäisenä on iloinen odotus, into ja sellainen lapsenmielinen jännitys, että mitäs kivaa kulman takana odottaakaan.

Toivottavasti sinun vuoteesi 2022 on kuulunut paljon hyvää!

-Henna-

Ps. Tämän päivän kuvat ovat kuvakaappauksia instan vuoden suosituimmista kuvista.

ihmiset lapsiperheet perhe-ja-suhteet
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *