Blogit
Pihkala

VANHA OLOHUONEEMME (ja pari sanaa Band-sohvasta)

Moni vakiolukijani on jo kulkenut pitkän matkan blogissani mukana. Pihkalahan on perustettu vuonna 2011, joten tänä vuonna vietetään jo blogin kuusivuotissynttäreitä. Kuitenkin tämän uuden remonttiprojektimme myötä blogiini on löytänyt huima joukko lukijoita lisää. Niinpä lomani aikaiseksi lukemiseksi poimin muutamia kuvia vanhan talomme olohuoneesta – tuon talon remontistahan koko tämä blogi sai alkukimmokkeensa.

pihkala-vanhaoh7

Vanha talomme oli 40-luvun puinen omakotitalo. Se oli ostohetkellä melko kurjassa kunnossa, joten remontoimme sen kauttaaltaan asuinkelpoiseksi. Talo oli aika pieni pinta-alaltaan, mutta pohjaratkaisua muokkaamalla ja muutamia seiniä kaatamalla saimme siitä tosi toimivan ja oikein mainion ensiasunnon. Oleskelutilat olivat pienehköt, mutta siihen mahtui kaikki tarvittava: iso sohva, pieni nojatuoli, säilytyskalustettta ja tilan toiselle puolelle pieni ruokaryhmä. Hankimme kapeaan olohuoneeseen Band-kulmasohvan, joka olikin tilaan nähden tosi fiksu valinta; istumapaikkoja oli paljon ja tilan neliöt mahdollisimman tarkkaan hyötykäytössä.

pihkala-vanhaoh6

Myimme sohvan muuttaessamme talosta, sillä tuo malli ei olisi enää sopinut yhtään niin hyvin tänne uuteen taloomme vuokra-asunnosta puhumattakaan. Tämäkin sohva oli valkoinen, ja siitä syystä emminkin hiukan hankkiessamme niin ikään valkoisen sohvan tänne uuteen taloon. Nyt jälkeenpäin voin kuitenkin todeta valkoisen olleen ainoa oikea värivaihtoehto, joka raikastaa kaikkia meidän kodin värejä. Ja kyllähän valkoinen sohva onkin ihana – sen pariksi voi yhdistää mitä vain, kaikki värit näyttävät sen rinnalla tosi heleältä.

Band oli mukava ja laadukas sohva, mutta täytyy sanoa, että meidän nykyinen Sören Lundimme pesee sen istuinmukavuudessa mennen tullen. Mieltymiskysymyksiähän nämä on, eikä laadukkaiden sohvien välillä vallitse vain yhtä totuutta. Itse kuitenkin rakastan Sörenin hiukan taaksepäin viettävää, upottavaa istuintuntumaa; sohva ikään kuin vie syliinsä ollen silti perustuntumaltaan tarpeeksi napakka. Bandissa tämä tunne jäi puuttumaan. Sohvan siroudesta tykkäsin kyllä kovasti, ja toisinaan kaipailemme kulmasohvan kokoa, jossa kumpikin mahtui rötköttämään omaan suuntaansa. Mutta silti – en vaihtaisi enää sohvia päikseen.

pihkala-vanhaoh1

pihkala-vanhaoh2

pihkala-vanhaoh5

Tuon aikaisista kuvista voi bongata monta meillä nykyäänkin päivittäisessä käytössä olevaa huonekalua. Swedesen sohvapöytä palvelee edelleen nykyisessäkin olkkarissa, sen alla ollut Hayn villamatto sekä vanha puinen senkki ovat puolestaan molemmat siirtyneet yläkertaan. Kirppikseltä löydetty messinkinen jalkavalaisin on edelleen ahkerassa käytössä, mutta sen suunnittelen kuitenkin korvaavani pian jollakin toisella mallilla… Luulen, etten silti raaski luopua tuosta, vaan vien senkin yläkertaan valoa tuomaan.

pihkala-vanhaoh3

Sohvalta avautui tällainen näkymä: tv tasoineen jäi oikealle, ja taustalla häämötti eteinen ja sen ihanat vanhat ruutuikkunat. Oi, näitä ikkunoita rakastin, jos oltaisiin jääty taloon pidemmäksi aikaa, olisin vaihtanut tällaiset ehdottomasti muuallekin taloon tai ainakin olohuoneeseen, josta samanlaiset on arvatenkin joskus poistettu. Muutoin pidimme materiaalivalinnat tosi yksinkertaisina: kaikki seinät maalattiin pehmeän kermaisella Tikkurilan G503 -sävyllä, ja alakerran lattiaksi valikoitui yksisauvainen tammiparketti. Tuo oli minusta aika ihana, toi vähän lämpöä vaaleiden seinien keskelle. Luonnonvärinen tammi on parkettina klassikko, jota ei kannata unohtaa; se kestää aikaa trendeistä toiseen. Tällä järjellä olisin kyllä varmaankin laittanut alakertaankin maalatun lankkulattian kuten yläkerrassakin oli, mutta tammen tuoma lämpö oli tuolloin kuitenkin ihan perusteltu valinta.

pihkala-vanhaoh4

Tässä puolestaan näkymää sohvalta toiseen suuntaan, tilan toiseen päähän, jossa oli meidän ruokailuryhmä. Vitran tuolit ovat edelleen käytössä, kuten Mehiläispesä-valaisinkin, pöytä sen sijaan on jo muualla. Ostimme nuo Vitrat jo ensimmäiseen vuokra-asuntoomme kahdeksisen vuotta sitten, ovat kyllä kulkeneet jo pitkän ajan mukana. Vaikka jossain välissä koko designmaailma kyllästettiin näillä tuoleilla, en silti ole malliin tippaakaan kyllästynyt. Muotoilusta, istuintuntumasta ja kaikesta näkee, että tuoli on pitkään hiottu klassikko; samaa ei voi sanoa kaikista nykykuppituoleista. Ja nyt kun trendit ovat taas vaihtuneet toisiin, ei näihinkään törmää enää niin usein. 😉 Ei siis kannata turhaan hötkyillä, tärkeintä on oma mieltymys. Mitä sen väliä, vaikka joku muu samasta tykkäisikin, erikoisuutta ei kannata tavoitella vain erikoisuuden vuoksi.

Tällainen pieni kierros tehtiin nyt vanhoilla kulmilla. Laittakaahan viestiä, jos jokin muu tila vanhasta talosta kiinnostaa, niin kaivelen kuvia esiin. Palataan taas – seuraavaksi vaihteeksi uusien unelmien kera.


Some pictures from our old house. It was a small wooden house from 1940´s where we lived happily over four years. In the pictures there is a lot of furnitures that we have even nowadays in daily use, like those Vitra chairs, Artek lamp, Swedese coffee table, Hay wool rug and second hand floor lamp. When you have a good basis, you don´t need to change things, right?

Kommentit (5)

  1. varpu

    En ikinä kyllästy vanhan asuntonne kuviin. Osaat rakentaa niin laadukkaita ja harmonisia, samalla mielenkiintoisia sisustuksia, että ei voi muuta kuin ihailla. Olen seurannut blogiasi useita vuosia ja joka lauantaiaamuun kuuluu viikon Pihkala-postausten lukeminen. Kiitos Maija 🙂

    • Maija

      Onpa ihana kuulla, kiitos kovasti kommentistasi! Toivottavasti pysyt matkassa mukana jatkossakin! 🙂

  2. Eliisa

    Kauniita kuvia – tuo oli kyllä myös niin kiva koti!
    Kenen valmistajan muuten tuo pyöreä pöytä oli ja muistttko ympärysmittaa/halkaisijaa? Hauska pyöreä – ei niin isi pöytä.

    Yt. Eliisa

    • Maija

      Kiitos! Olihan tuo kiva koti.

      Heh, ei väliä kirjoitusvirheistä! 🙂 Tuo pöytä on Stuan Zero. Pöydän kantta saa 10 cm välein 80 sentistä aina 120 cm:n asti. Meidän pöydän koko oli 110 cm.

  3. Eliisa

    Pahoittelut kauheista kirjoitusvirheistä. Ei hauska tai isi pöytä – vaan ei niin iso pyöreä pöytä..:).

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *