Sisältä ulos

Monella kulunut viikonloppu on tainnut hurahtaa pihatöissä ja Instagramin välityksellä onkin päässyt seurailemaan mitä erilaisempia inspiroivia pihaprojekteja. Omatkin sormet syyhyävät jo puutarhahommiin ja olenkin paitsi puuhastellut parvekkeella, myös suunnitellut tulevan kesän istutuksia omaan pieneen viljelypalstaani. Nyt voi jo hyvin pitää parvekkeen ovea päivisin auki; ulkoa kantautuvat äänet, raikas tuuli ja linnunlaulu ovat niitä pieniä hassuja elementtejä, joista tulee aina kesäfiilis. Kesällä ulko- ja sisätilat liukuvat ikään kuin yhdeksi tilaksi, ja siksipä ulos onkin kiva miettiä sellaista pientä somistusta, joka sopii yhteen myös sisätilojen kanssa. Nyt alkaakin olla jo korkea aika laittaa terassit ja parvekkeet kesäkuntoon – joko siellä on aloitettu pihapuuhat?

Itse aloitin parvekkeen kesäfreesauksen hävittämällä vanhat kuihtuneet kasvit, jynssäämällä lattian puhtaaksi, pyyhkimällä tuolit ja sitten olikin jo aika kipaista puutarhamyymälään. Näin pieni parveke ei ihmeitä kaipaa, pari pientä tuolia ja istutusta ovat jo ihan riittäviä somisteita. Parvekkeeni lattia on kaunista mosaiikkibetonin tyyppistä pinnoitetta, joten sekään ei tarvitse peitettä. Jonkinlainen pieni matto olisi toki ihan mukava varsinkin muuan parvekkeella viihtyvän nelijalkaisen mielestä – ehkä jokin Pappelinan tapainen muovimatto löytääkin siis vielä tiensä sinne.

Tällä kertaa teki mieli lähteä istutusten suhteen hyvin yksinkertaiselle linjalle. Kun ikkunan sisäpuolella on kaktuksia ja muuta yksinkertaista, en halunnut rönsyillä ulkonakaan sen suuremmin. Niinpä istutin parvekelaatikkooni lähinnä erilaisia heiniä ja suklaakosmoksen, ne ovat tarpeeksi simppeleitä ja rentoja. Tuo peltinen parvekelaatikkoni on Granitista, sekin on kivan yksinkertainen muodoltaan. Se on hankittu jo viime vuonna, mutta lienee valikoimissa edelleenkin. Granitissa on muutenkin minusta tosi kivoja ulkojuttuja; seuraavaksi ajattelin metsästää sieltä pienen pöytätason, josta kirjoittelinkin jo jonkin aika parvekkeen sisustusideoiden yhteydessä täällä.

Ei kuitenkaan kesää ilman pelargoniaa, vähintään yksi sellainen on pakko saada joka vuosi. Valkoinen pelargonia on nostalgisuudestaan huolimatta minusta ihanan yksinkertainen kasvi, joka sopii hyvin myös moderniin meininkiin ja toki myös vanhan talon estetiikkaan. Se päätyi tällä kertaa amppeliin seinän viereen. Tähän seinään voisi keksiä muutakin vertikaalisuuntaista koristusta, toisi kivaa lisäilmettä parvekkeelle lattiatilaa vähentämättä. Esimerkiksi jokin kaunis itse tehty kukkasäleikkö köynnöskasveineen olisi tuossa tosi nätti – täytyykin tuumailla, josko sitä innostuisi väsäilemään moista.

Sisäpuolella valo tekee tehtävänsä, ja sitä boostaamaan asettelin maljakkoon muutaman sekalaisen valkoisen kukan. Nyt tällainen yksinkertainen raikkaus viehättää eniten, sitä saa helposti ja ilmaiseksi vaikkapa täällä parhaillaan kukkivasta tuomesta, ja kohta on jo kuvan lumipalloheisinkin vuoro. Niin ihanaa aikaa tämä loppukevät, kun kasvi toisensa jälkeen aloittelee kukintaansa – kävelylenkeillä ei voi muuta kuin ihastella ulkona puhkeavaa kukkaloistoa.

Kerttu viihtyy parvekkeella kurkkimassa kankaan raosta maailman menoa. Toisinaan hän malttaa palata hetkeksi mukavammalle alustalle makoilemaan – silloinkin kuitenkin korvat höröllään kadun tapahtumien varalta.

Aiemmin keväällä hankkimani Marimekon tyyny ihastuttaa edelleen kovasti, se on juuri sopivan raikas kesäkauteenkin. Ruutujen vihreä väri nappaa kivasti parikseen huoneen kasvit olematta kuitenkaan liian silmiinpistävä. Muutenkin diggailen Marimekkoa juuri nyt erityisen paljon, jostain syystä nämä klassiset kuosit tuntuvat tällä hetkellä erityisen raikkailta. Ehkä syy on väripäivityksissä, joka on nostanut monet vanhatkin kuosit ihan uuteen valoon. Haaveilen etenkin Unikko-kuosisista pyyhkeistä ja miksei Unikko-lakanatkin olisi aika ihanan villit, harmi vain että lakanakaapissani alkaa olla jo melkoisen täyttä. Siksipä olen asettanut itseni vuodevaatteiden hankkimiskieltoon määrittelemättömäksi ajaksi – sillä oikeastihan pieni talous tarvitsee kaappiinsa vain muutamat kierrätettävät lakanasetit.

Mutta sellaista täällä. Seuraavaksi tuo paksu villlamatto saa mennä pesuun, se alkaa olla jo melkoisen tunkkainen. Ehkäpä vaihdan sen tilalle jotain kevyempää ja kesäisempää, sitten luulenkin, että kodin kesäilme alkaa olla siinä. Valo, raikkaus ja puhtaat pinnat ovat ne tärkeimmät elementit oman kodin kesäilmeessä.

Jokos siellä on valmistauduttu alkavaan kesään?