Sama senkki, eri tilat

Olen tainnut ajan mittaan nimetä tämän Asplundin Frame-senkin suosikkikalusteekseni jo useammassakin blogeissa kiertäneessä haasteessa. Ja sitä se tosiaan on:  tämä kaluste on minusta hieno esimerkki näennäisen yksinkertaisesta, mutta silti viimeistellystä ja ajattomasta muotoilusta. Jos minun pitäisi valita yksi huonekalu, jonka uskoisin kulkevan mukanani koko elämäni ajan, nimeäisin epäilyksettä tämän senkin: se on helppo sijoiteltava eikä määrittele liikaa muuta sisustusta, mukavan minimalistinen mutta kuitenkin pieniä jujuja omaava. Senkki onkin kiertänyt mukanani jo kolmessa eri kodissa, ja sopeutunut muitta mutkitta niistä jokaiseen. Enkä näe mitään syytä, miksei se sopisi myös mahdolliseen seuraavaankin kotiin: olipa kodin aikakausi mikä hyvänsä, loksahtaa skandinaavisen pelkistetty muotoilu aina paikoilleen.

Tässä kodissa Frame-senkki toimittaa ikään kuin telkkaritason virkaa, jos näin voi sanoa. Tällaiseen käyttöön kalustehan on varsinaisesti vähän korkea, mutta taulumaisen, samaa nimeä kantavan Samsungin television kanssa yhdistelmä toimii. Itse katson telkkaria sen verran vähän, etten pienessä olohuoneessa halua sen olevan liian leimallisesti esillä. Niinpä nämä kaksi ovat yhdistelmänä minusta oikein passelit: kumpikaan ei alleviivaa tv:tä tai luo olohuoneeseen niin sanottua viihdealttarin tunnelmaa.

Pidän siitä, että huoneen kalusteet ovat keskenään eri korkuisia. Jos kaikki on samaa linjaa, alkaa kokonaisuus näyttää helposti vähän puuroiselta.

Nykyistä edeltävässä kodissa senkki oli myös olohuoneessa, mutta vielä vahvemmin sivutasomaisessa käytössä. Kun yläpuolella ei ollut telkkaria, mahdollistui erilaisten asetelmien teko vielä paremmin. Tällaisessa käyttöön senkki sopii minusta parhaiten, sillä tykkään vaihdella esillä olevia tavaroita ja senkki tarjoaa asetelmilleni kauniin taustan. Täälläkin tosin senkki palveli osittain tv-tasona, mutta telkkarina oli pieni tason päälle nostettava Samsungin Serif. Sekin oli ”epätelkkarimaisena” ihan kiva ratkaisu pienehköön olohuoneeseen.

Alun perin hankin senkin vanhan kodin ruokapöydän päähän: se on juuri sopivan kokoinen tällaiseenkin käyttöön, sillä sen korkeus eroaa tarpeeksi pöytäpinnasta, mutta ei nouse kuitenkaan liiankaan ylös. Avattavat liukuovet ovat myös tosi kivat vaikkapa harvemmin käytössä olevien astiastojen ja lasistojen säilyttämiseen. Yhtä lailla senkin sisuksissa säilyy kuitenkin myös mapit, ja tällä hetkellä puolet senkistä onkin maljakko- ja puolet mappikäytössä.

Itse pidän siitä, että huoneen kalusteet ovat keskenään eri korkuisia. Jos kaikki on samaa linjaa, alkaa kokonaisuus näyttää helposti vähän puuroiselta. Eli esimerkiksi jos huoneessa on ruokapöytä, tulisi tällaisen säilytyskalusteen olla mielellään hieman sitä korkeampi, ja näiden pariksi voisi olohuoneessa ajatella vielä vaikkapa täyskorkeaa avohyllyä ja matalaa tv-tasoa. Tykkään myös siitä, että säilytyskalusteiden tyypit eroavat hieman toisistaan: tällaisen lattialla seisovan umpikaapin parina toimii avohylly ja vaikkapa jokin siro seinäkiinnitteinen tasoratkaisu. Sopiva vaihtelu on usein se paras ratkaisu: jos kaikki huoneen säilytyskalusteet ovat samantyyppistä umpiovea tai laatikostoa, jää kokonaisuus usein aika raskaaksi.

Näin muutenkin kalusteeni ovat pysyneet melko samoina jo pitkään, ja vähän naurattaakin se, kuinka eri kodeista huolimatta ne luovat aina ympärilleen tietynlaisen, vähän samannäköisen fiiliksen. Mutta mitäs nyt hyviä vaihtamaan. Ehkä tuolle Menun nahkaiselle nojatuolille kaipaisin vähän muhkeampaa vastinetta, nojatuoleja voisi hyvin olla kaksikin suoran sohvan parina. Minulla on korvamerkittynä jemmassa yksi vanha nojatuoli, sekin voisi uudella irtohupulla olla ihan hauska vastine näille moderneille huonekaluille. Onko teillä lempikalustetta, jonka uskotte seuraavan mukana läpi koko elämän?

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *