Blogit
Pihkala

SADONKORJUUN AIKAAN

kaupallinen kampanja, yhteistyössä Fiskars
Syksy on sadonkorjuun aikaa, ja juuri nyt pääsemmekin nauttimaan tuoreista uuden sadon juureksista, kasviksista, hedelmistä, sienistä ja vaikka mistä herkuista. Loppukesä ja alkusyksy onkin mahtavaa aikaa, kun hyvät ruoka-aineet tulevat vuoronperään sesonkiin: kun toinen sesonki loppuu, on toinen vähintään yhtä houkutteleva jo tulossa. Itse yritän parhaani mukaan seurailla satokautta ruokaa laittaessani ja käyttää sesongissa olevia tuotteita mahdollisimman paljon. Näiden käyttö tulee usein kukkarolle halvemmaksi ja tuoreiden kotimaisten ainesten myötä makukin on yleensä taattu – todellinen win-win -tilanne siis.
Oman pihan myötä sadonkorjuuasiat ovat ajankohtaisia nyt myös ihan konkreettisesti. Kuluneena kesänä emme tosin ole ehtineet tehdä pihalle juuri mitään, enkä metsäänkään ole vielä ollenkaan ennättänyt. Oma henkilökohtainen sadonkorjuuni onkin tapahtunut lähinnä kauppatorin myyntilaareista. Ensi vuonna haaveilen kuitenkin kylväväni pihanurkkaan vähän sipuleita, ehkä juureksia ja perunoitakin. Yrttejäkin tietysti pitää olla. Sekalaisia marjapensaita ja omenaa löytyy puolestaan nyt ihan omasta takaa, onhan näissäkin jo sitä keräämistä.
Sadonkorjuun ohella kaikenlaiset pihanhoito- ja puutarhatyöt on mukava ajoittaa alkusyksyyn, kun ilmat vielä hellivät. Viime päivien aurinkoisten ilmojen myötä olen innostunut puuhailemaan vähän pihallakin, poimimaan omenia ja kääntelemään nurkkia. Pihasta täytyy nauttia nyt, kun sellainen on taas vihdoin käytettävissä. Apunani ovat olleet Fiskarsin puutarhatyökalut, jotka ovatkin minulle jo suurilta osin tuttuja ja hyviksi havaittuja pitkäaikaisen yhteistyömme myötä. Kyllä se vain on niin, että hyvillä välineillä hommat sujuvat paljon sutjakammin!
Pieni istutuslapio ja -kuokka ovat ehkä käytetyimmät puutarhavälineeni ikinä. Näillä hoituu niin moni työ aina ruukkuistutuksista sadonkorjuuseen. Omistan muutamia erilaisia malleja, metallisia ja muovisia, joita käyttelen sen mukaisesti kuinka sattuvat olemaan käden ulottuvilla. Ehdottomasti parhaat ovat kuitenkin nämä Fiskarsin Premium-sarjan istutuslapio ja -talikko. Teräksiset osat ovat kestäviä ja ergonomisesti muotoillut kädensijat tuntuvat miellyttäviltä käytössä. Metalliosista huolimatta ovat vieläpä kovin kevyetkin käytössä. Näillä on ilo kuopsutella menemään!
Toinen ahkerasti käytössä oleva työväline on sakset, niin pensas- kuin ruohosaksetkin. Kesällä molempia tarvitaan siistimään paikkoja, nyt syksyllä ruohonleikkuun vähennyttyä edessä on puolestaan monien pensaiden syysleikkuut. Herukkakausi on jo auttamattomasti ohi, marjojen keruun jälkeen onkin hyvä leikata kesän aikana rehahtaneet pensaat siistimmäksi ja pienemmäksi, jaksavat taas kasvaa ja tuottaa marjoja seuraavana kesänä. Tämän tavan olen oppinut äidiltä ja otinpa nyt sen käyttöön meidänkin pihalla – nämä puskat todellakin tarvitsevat pientä karsimista.
Ruohosaksia käytän varsinaisen käyttötarkoituksen ohella myös kaikenlaisten pienten oksien ja lehtien napsimiseen. Teimme vastikään etikkakurkkuja, ja mausteeksi liemeen keräsimme mustaherukanlehtiä omalta pihalta. Marjapensaista on siis iloa myös marjakauden jälkeen! Suosittelen kokeilemaan herukanlehtiä myös somistuksessa, ne näyttävät tosi nätiltä maljakossa. Vielä kesäkukkakauden jälkeenkin pihalta voi noukkia koristusta kotiin.
Saksissa laatueron huomaa erityisen selvästi. Parhaimmissa malleissa terät ovat terävät ja leikkuu kevyttä. Fiskarsin pensassaksista löytyy erilaisia malleja kaikenlaisiin tarpeisiin. Kaikissa on erityinen voimanvälitysmekanismi, joka antaa lisävoimaa ja mahdollistaa leikkuun koko terän mitalta. Sakset ovat kuitenkin kevyet käsitellä, joten kädet eivät väsy niin helposti ylhäältä leikatessa.  Servo-System Ruohosaksissa on puolestaan terävät, lukittavat terät ja säädettävä leikkuupää, joilla saksiminen sujuu hankalistakin paikoista.
Kuten kuvasta näkyy, on meidän pihassa leikattavaa ihan urakalla. Keväällä taidetaan tilata kaivinkone kuopsaisemaan pintamaat pois autotallin teon yhteydessä, ei tuosta rikkaruohomerestä muuten mitään tule. Ensiapua on kuitenkin hyvä antaa hyvillä välineillä, kehtaa sitten katsella pihaa edes jotenkuten lumen tuloon saakka.
Suurempiin sadonkorjuu- ja puutarhatöihin vaaditaankin sitten jo saksia isompia työkaluja. Fiskarsin valkoinen Light-sarja on ehdottomasti oma suosikkini, eikä tietysti vähiten sen modernin ulkonäön ja valkoisen värin takia. Meillä pihatyökalut jäävät joskus oleilemaan pihalle pidemmäksikin aikaa, niinpä on toki mukavaa, että ne myös näyttävät kivoilta. Nimensä mukaisesti tämän sarjan tuotteet ovat myös todella kevyitä, joka on ainakin minulle todella ratkaiseva ominaisuus. Kun työkalujen käyttö ei kuluta voimaa ja energiaa, hoituvat työtkin paljon nopeammin ja vaivattomammin.
Perunamaan kääntämistä tai muuta isompaa mylläystä ei meillä tarvitse nyt toistaiseksi tehdä, mutta nuo kuvan saniaiset pitäisi siirtää talikolla pois nykyisestä paikastaan. Tykkään noista saniaisista hirveästi, mutta kivijalan vierusta pitäisi vielä kaivaa auki. Niinpä nämä ovat nyt vähän tulilinjalla ja vaativat siirtoa turvallisempaan paikkaan – will do!
Viime vuosi oli surkea omenoiden kannalta, ja ehdimmekin jo epäillä vanhan omenapuumme kuntoa. Vaan ihan turhaan, tänä vuonna puu on pukannut omenia sitten senkin edestä. Nyt näyttäisi siltä, että samaan puuhun on istutettu kahta tai jopa kolmea eri laatua; varsinaisessa vanhassa osassa kasvaa valkeakuulaan tyyppistä vaaleaa omenaa, sivuille rehahtaneissa oksissa puolestaan jotakin punaposkista ja talviomenan tyyppistä lajiketta. Tiesittekö muuten, että omenapuuhun saa vartettua toisen lajikkeen ihan vain poraamalla runkoon reiän ja asettamalla siihen toisen lajikkeen oksan. Hiljalleen oksa kasvaa puun kanssa yhteen ja kasvaessaan se tuottaa toisen puun lajiketta.  Aika hassua, mutta toki kätevää pienessä pihassa, pölytyskin hoituu näin yhden puun avulla.
Osa omenista on aika rupisia ja oksat kasvavat kuinka sattuu, puu vaatiikin ronskia hoitoleikkuuta kevättalvella. Mutta kyllä tuossa käyttökelpoisiakin omenia on yllin kyllin. Omenoiden keruussa hyvänä apuna on Fiskarsin QuikFit Hedelmäpoimuri, jonka avulla omenat saa poimittua korkealtakin ilman tikkaiden apua. Tämä on ihan ehdoton väline meidän pihaan, jossa omenapuun yläoksat huitelevat jo räystäslinjan tuntumassa.
Poimurin myötä puun korkeus ei olekaan enää suuri ongelma; QuikFit Teleskooppivarsi ylettyy jopa kuuteen metriin, ja omenat saa kätevästi pudotettua hedelmäpoimurin kangaspussiin. Kypsät omenat sujahtavat pussiin mukavasti muovisten ohjureiden avulla. Poimuria voi hyvin käyttää myös muille hedelmille, vaikka päärynöille tai miksei luumuillekin – tällaiset puut puuttuvat vielä meiltä, vaikka pikkuisen kyllä haaveilen omasta luumupuusta. Saas nähdä, löydänkö tuollaiselle paikkaa meidän pienellä pihalla.
Teleskooppivarrelle löytyy jatkossa muutakin käyttöä, sillä varteen voi yhdistää hedelmäpoimurin lisäksi muitakin työkaluja – esimerkiksi kuvan QuikFit Kaarevan sahan, jolla taidetaankin hoitaa ainakin kriittisimpien oksien leikkuu ensi talvena. Kaikki varteen sopivat vaihtopäätyökalut löytyvät Fiskarsin sivuilta täältä. Todella kätevää, että jokaista työkalua ei tarvitse hankkia ihan kokonaisena erikseen, vaan tarvittavat välineet voi hankkia vaihtopää kerrallaan.
Ulkoilu ja reippailu on kivaa, mutta kyllä sadonkorjuun paras puoli taitaa kuitenkin olla se herkuista nauttiminen. Iso omenasato voi koitua monelle jopa ongelmaksi,  itse olen vielä pärjännyt yhden puun kanssa mainiosti ja keksinyt omenista paljon hyödynnettävää, ylimääräisiä ei ole juuri jäänyt. Perinteisten piirakoiden lisäksi kaikenlaiset hillot ja mehut kuluvat meillä aina parempiin suihin, ja usein nappaan omenia sellaisenaan välipalaksi töihinkin.
Fiskarsilta löytyy myös keittiön puolelta monta sadonkorjuun apuria: esimerkiksi kaareva Functional Form Kuorimaveitsi, jolla kuoriminen sujuu helposti ja mukavasti. Itse olen aina kuorinut omput ja muut hedelmät ihan tavallisella veitsellä, ja siihen verrattuna tämä oli kyllä todella kätevä! Myös kauniit, juuri hiljattain lanseeratut puukahvaiset Norr-sarjan veitset sopivat hyvin kaikenlaiseen pilkkomiseen ja leikkaamiseen.
Ehkä kätevin keittiöväline vähään aikaan on kuitenkin tässä: Functional Form Omenanlohkoja, joka lohkoo omenan pieniksi lohkoiksi ja poistaa samalla kertaa myös siemenkodan. Tämän avulla piirakan omenat pilkkoo ihan käden käänteessä! Lohkojaan kuuluu myös säilytysrasia, jossa lohkot säilyvät tarpeen mukaan vaikka pientä napostelua varten.  
Toinen kätevä apuri on Koivupuinen leikkuulauta, jossa on vaihdettavat muoviset leikkuualustat. Muovinen alusta on helppo sujauttaa käytön jälkeen vaikka tiskikoneeseen ja vaihtaa uusi puhdas tilalle. Alustat säilyvät kätevästi päällekkäin leikkuulaudassa, joten säilytystilaakin säästyy. Meillä käytössä onkin yleensä vain tämä yksi iso leikkuulauta sekä yksi pienempi voileivän tekoa varten, tällä setillä pärjää arjessa vallan mainiosti.
Tällä kertaa jätin perinteiset piirakat väliin ja paistoin pannulla iltapalaksi karamellisoituja omenia. Apuna oli Fiskarsin uusi Hard Face -paistinpannu, joka sopii kaikenlaisille liesille, myös meidän kaasulle. Hard Face -sarja on lanseerattu täksi syksyksi, ja pitää sisällään kaikenlaisia tyylikkäitä pannuja ja kattiloita. Ominaista näille on kestävä, tarttumaton non stick -pinnoite, tasainen lämmönjako, yksinkertainen muotoilu ja tyylikäs musta väri. Minä tykästyin pannuun ihan toden teolla sekä sen ominaisuuksien että ulkonäön perusteella, tämän testailun innoittamana täytyykin ehkä hankkia itselle muutama muukin tuotesarjan tuote.
Karamellisoidut omenat ovat helppo herkku, joka valmistuu ihan käden käänteessä. Sitä voi varioida helposti niin jälkiruoka- kuin arkikäyttöönkin. Ihanan jälkkärin saa aikaan tarjoilemalla omenat vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, arkisempi herkku puolestaan syntyy lisäämällä omenat jogurtin tai vaikka kaurapuuron sekaan. Kaura yhdistettynä omenaan herättää nostalgisia muistoja, seuraavaksi täytyykin varmaan testata perinteistä kaura-omenahyvettä. Tokihan kaurahiutaleet voi vallan mainiosti heittää myös pannuun mukaan, sitä en kuitenkaan tällä kertaa tehnyt vaan etenin kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti:
Karamellisoidut omenat
omenia
voita 
fariini- tai hienosokeria
kanelia
kardemummaa ja neilikkaa
kuori ja leikkaa omenat lohkoiksi
sulata voi ja sokeri pannulla, kuumenna kullanruskeaksi
sekoita joukkoon kaneli ja omenalohkot, paistele ne pehmeäksi
lisää lopuksi ripaus kardemummaa ja neilikkaa
Kylläpä pehmeät omenat maistuivat hyvältä omassa keittiössä iltahämärissä nautittuna. Itse lisäsin omenoiden pariksi turkkilaista jogurttia, se toi vähän kermaista täyteläisyyttä annokseen. Tämän kera oli mukava hengähtää hetki, katsella ulos ja suunnitella tulevia askareita uudessa kodissa. Vaikka kesä on ohi, elämme oikeastaan juuri nytkin aika ihanaa aikaa – nautitaanpa syksystä ja sadonkorjuuajasta ihan täysin rinnoin!
http://www.fiskars.fi/

Kommentit (5)

  1. Blue Peony

    Teillä on sitten samanlainen tuottelias hybridipuu kuin meilläkin. Omenoita on säilötty ja syöty viime viikot niin, että napa napsuu. Iso omenapuumme on yli satavuotias emmekä ole sitä leikanneetkaan kuin jonkin oksan kuivuttua – vaikka miten jaamme omenia, emme pärjäisi enää isomman määrän kanssa! Pihassa on myös pienempi omenapuu, joka kuulemma paleltui talvisodan pakkasissa. 80-luvulla kannosta alkoi sitten taas versoa omenapuu, ja nyt sekin tuottaa kassikaupalla vahakuorisia omenoita. Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin kirsikkapuun taimen. Toivottavasti se pärjää, koska siinähän olisi hyvä syy hankkia toinenkin puu. Luumupuukin houkuttelisi, ja päärynäomena, ja viherherukka… Ehkä pahimpaan kuopimisvimmaan auttaa, kun tulevana viikonloppuna istuttaa jokusen sataa kukkasipulia ja jakaa liikaa villiintyneitä perennoja? Nuo teidänkin pihastanne löytyvät vanhat saniaiset ovat muuten ihania ja todella kestäviä! Ja kiitos uuniomenareseptistä, se menee ehdottomasti viikonlopun ruokalistalle!

    • maija

      No kyllä, satavuotias on meidänkin talomme joten omenapuukin lienee samaa luokkaa myös täällä. Kovin tuottelias kyllä on, tänä vuonna tuntuu vielä omenia tulevan ihan hurjasti (ainakin viimevuotiseen verrattuna). Onhan noissa oma härdellinsä, kun haaskuuseenkaan ei raaskisi laittaa ja säilöntätilakin on yleensä rajallinen. Pitäisi hankkia mehulinko tai jonkinlainen puristin, omenamehuun saa hukattua mukavasti omenia ja vastapuristettu mehu on niin hyvää! Toki sitten on vielä erillisiä mehustamoitakin jonne omppuja voi viedä, ainakin kotipaikkakunnallani toimii syksyisin tällainen. Täällä Turussa ei ole kyllä vielä sattunut silmään…

      Ihana tarina tuolla teidän omenapuulla, ajatella kuinka se monien kymmenten vuosien hiljaiselon jälkeen taas heräsi henkiin! Minä haaveilen myös kaikenlaisista hedelmäpuista, keväällä ne kukkivat ihanasti ja syksyllä puolestaan saa nauttia sadosta. Kirsikka olisi ihana, ja luumu toki myös. Mistäköhän niille keksisi sopivan paikan…

      Huh huh, siellä on sitten istutusurakkaa! No, kyllä kiittää itseään sitten keväällä kukkaloistoa katsellessa.

  2. Blue Peony

    Siis karamellisoitu omena – tässä on tullut syötyä niin paljon erilaisia omenaherkkuja, että nimetkin jo sekoittuvat…

    • maija

      Heh, no mutta kokeilepa ihmeessä! Tosi herkullinen ja helppo tapa hyödyntää omenia. 🙂

  3. Kirsi Karppinen

    Kommentti tulee vähän myöhään tämän syksyn satoa ajatellen.. Turussa on ainakin toiminut Junnilan tuoremehuasema

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *