RUOKASALIN VALAISIN | VINTAGE CHANDELIER
Viikonloppuna kiinnittelimme remppapuuhien ohella ruokasalin kattovalaisinta paikalleen, ja tulinkin jo tuolloin luvanneeksi vähän tarkempaa juttua tästä kapineesta. Ainakin nyt alkajaisiksi tilaan päätyi vanha, hassu messinkikruunu, johon vaihdettiin vain sähköistys uusiksi. Ruokasalin pöydän ja olkkarin itämaisen maton ohella tämäkin on bongattu mummini varastoista; eipä varmaankaan arvannut hän joskus muinoin kalusteita hankkiessaan, että ne olisivat kovassa huudossa myös pojantyttären kotona vuonna 2016. Näin se vain toisinaan menee, kierrätys kunniaan!
Kruunu on rumankaunis ja vähän överi, mutta jollain tavalla se sopii silti tyyliin ihan mainiosti. Sisustuksessa saa minusta olla jotakin yllättävää ja vähän hassuakin, kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa ja tyylipuhdasta. Varsinkin illalla himmennettynä kruunu tuo minulle mieleen vähän Aladdinin taikalampun, jotakin jännittävää tuossa krumeluurissa muodossa on. Jos ei muuta, niin tuopa se ainakin vähän säpinää tämän sisustuksen keskelle…
Vanhahtava kruunu ja ruokapöytä kaipaavat ympärilleen modernin skarppeja esineitä. Juuri töissä puhelinkin Annelle, kuinka näistäkin kuvista olisi saanut vähän viimeistellymmät nakuttamalla seinään pari modernia taulua, levittämällä pöydälle vaikka pöytäliinan ja kattamalla kauniisti. Tällainen viimeistely uupuu vielä meidän kodista, mutta toisaalta nimenomaan juuri nautinkin tästä muuton jälkeisestä väliaikaisuudesta: saa rauhassa fiilistellä sopivia yhdistelmiä ja tavaroiden lopullisia paikkoja. Tämä vaihe on melkeinpä parasta koko sisustuspuuhassa, siksi ei ole mikään kiire edetä asiassa turhan nopeasti ja stailata kotia viimeisen päälle valmiiksi. Ehtii sitä myöhemminkin.
Siitä en tiedä, onko tämä kruunu lopullinen valinta – toistaiseksi se saa jäädä paikalleen, mutta ehkä joskus inspiraation iskiessä ja kukkaron salliessa se vaihtuu joksikin muuksi. Juuri nyt se kuitenkin kelpaa paikkaansa varsin hyvin. Mitäs mieltä te olette – omituinen vai onnistunut yhdistelmä?
Last weekend we hung this brass chandelier to the dining room. Just like our dining table and the oriental rug in the living room, also this lamp is vintage and comes from my granny. I know it´s a bit odd and funny, but I like the contrast it brings to the decoration. In my opinion, one should not to take the home decor too seriously. There should always be room for funny, unexpected things that make the home more interesting and personal.
Kommentit (38)
Todella erikoinen valaisin, tiedätkö miltä vuosikymmeneltä se on? Kiva että valitset muita kuin blogeissa tiuhaan näkyviä juttuja. Pisteet siis täältä!
Veikkaisin, että tämä on hankittu 70-luvulla, eli kyseessä ei ole "oikeasti vanha" lamppu, vaan 70-luvun imitaatio perinteisestä mallista. En ole tosin ihan varma tästä, pitää kysäistä mummilta.
Kiva kuulla, että valaisin sai pisteet sieltä! Ja joo, persoonallisuus kunniaan. Kieltämättä olen itse vähän väsynyt näihin tiettyihin joka paikassa näkyviin tuotteisiin, vaikka sinällään eihän niissä mitään vikaakaan ole. 🙂 Maailmassa on vain niin paljon kaikenlaisia kivoja tuotteita, miksi siis valita aina se sama, joka on kaikilla muillakin…
Ehdottomasti onnistunut! Samaa mieltä, että valaisin on rumankaunis, mutta se tuo mielenkiintoa sisustukseen. Olisi tosi tylsää, jos tilalla olisi joku uusi kaikkialla nähty valaisin. Tykkään tällaisista persoonallisista valinnoista!
Kiva kuulla! Ja näinhän se on. En halua ottaa sisustamista liian vakavasti, toisinaan joku hassu esine muuten hallitussa kokonaisuudessa tekee vain terää. 🙂 Eihän tuo mikään unelmieni lamppu ole, mutta kivan persoonallinen ja siksi siitä tykkääkin. Paljon mieluummin ripustan kattoon tuon, kuin jonkun hätäisesti valitun modernin designvalaisimen. Ja jos joku täydellinen kattovalaisin tulee joskus vastaan, ei tämän korvaaminen tuo tunnontuskia – tästä en kuitenkaan ole maksanut pennin pyörylää enkä hankkinut tätä varta vasten tähän paikkaan. Mutta lähdetään kuitenkin siitä, että lamppuasiaa ei nyt toistaiseksi tarvitse miettiä. 🙂