RUOKASALIN PARIOVET

Kuten viime sunnuntain remonttikuulumisissa mainitsinkin, kannoimme viikonloppuna kotiin ruokasalin ja olohuoneen väliset pariovet. Nämä pariovet ovat muiden välioviemme tapaan vanhat, ja ne ovat odottaneet kunnostusta varaston puolella jo pidemmän aikaa. Nyt kuitenkin päätimme kantaa ovet talveksi sisään keskeneräisinä, saavat sopeutua huoneilmaan hetken aikaa ihan tällaisenaan. Irtonaiset maalit on jo ovista poistettu, viimeistelevä hionta, kevyt paklaus ja maalikerrokset näihin on helppo vetäistä vaikka talven aikana ovien ollessa paikassaan.

Pariovien tarina on vähän erilainen muihin oviimme verrattuna. Ne ovat peräisin 30-luvun tienoilla rakennetusta töölöläisasunnosta, mutta joutuneet ajan saatossa tarpeettomina säilöön asunnon häkkivarastoon. Täältä mies sai ylimääräiseksi jääneet ovet muuttopalkaksi jo useampi vuosi sitten. Ensin ajattelimme asentaa ovet vanhan kotimme yläkertaan tilanjakajiksi, mutta onneksi sitä emme tehneet – ne ovat nimittäin ihan täydelliset tähän taloon ruokasalin ja olkkarin välille!

Pariovet eivät ole talossa uusi juttu, tässä kohdassa sellaiset olivat entuudestaankin. Ne kuitenkin edustivat 50-luvun laakaovityyliä pukinsarvivetimineen, eivätkä sopineet enää tähän muuhun kokonaisuuteen (ks. kuva täältä). Näissä lasiruutuisissa ovissa on jo huomattavasti enemmän aikakauteen sopivaa tunnelmaa, vaikka muutaman vuosikymmenen taloa tuoreemmat ovatkin. Ovet rajaavat tilat mukavasti omiksi kokonaisuuksiksi, mutta lasiruudut tekevät kokonaisuudesta kuitenkin ilmavan. Valo pääsee kulkemaan kauniisti tilojen välillä, eivätkä ovet blokkaa liikaa näkymää tilasta toiseen. Luulen, että tulemme pitämään ovet suurimmaksi osaksi auki, mutta välillä on ihan mukava saada tilat suljettuakin. Jos ei muuten, niin ainakin ruokasalissa työskennellessä on kiva sulkea itsensä olohuoneen telkkarin ääniltä.

Erityisen hieno yksityiskohta ovissa ovat niiden fasettihiotut, tällä hetkellä vielä vähän töhnäiset lasit. Näitä olemme varjelleet rikkoutumiselta kaikin mahdollisin keinoin, sillä uusittu lasi pistäisi tuossa kohdassa silmään pahasti. Oviin kuuluu myös koukeroinen messinkikahva, alkuperäinen kait sekin, tämän kohtaloa vielä mietitään. Näin lähtökohtaisesti suosin tietysti aitoa vanhaa mahdollisimman pitkälle, mutta painike on kyllä tyystin erilainen mitä muissa ovissa ja omaan makuuni vähän turhan kruusattu. Mutta toisaalta en tiedä haittaako tuo mitään, pieni sattumanvaraisuus on aina sallittua vanhoissa taloissa…

Kun ovet asennettiin, muuttui varsinkin ruokasalin ilme ja tunnelma. Kalusteiltaan niukka sali tuli ovien myötä paljon puetumman oloiseksi, jopa vähän ylelliseksi. Myös olohuoneen kakluuni ilahtui aikalaisista kavereistaan, ja kokonaisuus näyttää nyt entistä yhtenäisemmältä. Vielä kun saadaan kirjaimellisesti urakka maaliin ja ovet siistiin kuntoon, alkaa näkymä olla kohdillaan. Jotain kaunista näissä rosoisissa ovissakin on, mutta kyllähän ne tällaisenaan vähän pistävät silmään muuten remontoidussa ympäristössä. Näyttää siis vahvasti siltä, että kunnostushommilta ei vältytä tulevaisuudessakaan…

Here´s our “new” double doors that we installed last weekend. The doors are originally from an apartment built in 30´s. My boyfriend got them many years ago as a compensation for helping the dwellers with moving out from that apartment and they have laid in our storage ever since. Luckily now they found a perfect place from our new home!  The doors are still unfinished, we are going to repair and paint them during the winter. But now they are already lifted in their place, and I really like the way they divide the rooms to more separate spaces. Although the glass doors do not block the view, the light flows beautifully between the living and dining room through the facet glass doors.