Olohuoneen uusi matto

Kalenteri on kääntynyt lokakuulle ja yhtäkkiä syksy on jo täydessä vauhdissa. Luonnossa on juuri nyt huiman kaunista ja ensimmäinen pihapuu on jo miltei pudottanutkin lehtensä. Juuri tämä hetki ennen loppusyksyn karua pimeyttä on minusta syksyn parasta antia: vielä värit hehkuvat upeina ja lämpömittari ei ole painunut liian alas, jolloin syksystä voi vielä nauttia ilman valtaviin kerroksiin toppautumista.

Syksyllä on väkisinkin vaikutusta myös kodin sisustukseen, kaikki muhkea, pehmeä ja lämmin alkaa taas innostaa. Olohuoneen uusi matto on ollut syksyn tärkeimpien uusien sisustushankintojen listallani, sillä vaikka pidänkin paljon tilassa olleesta sisalmatosta, kaipasin talveksi sen tilalle jotakin lämpimämpää, paksumpaa ja väriltään hieman raikkaampaa. Ja sellaisen lopulta onnekkaasti löysinkin – nyt koti on taas astetta valmiimpi tulevaan talvikauteen.

Koska kotonani elää myös muuan maisteluun ja kuopsutteluun viehtynyt nelijalkainen, sisältyi uuden maton hankintaan tavanomaista suurempia kriteereitä. Halusin ehdottomasti pitäytyä villassa sekä sen tunnun että luontaisen hylkivyyden takia, mutta kovin arvokkaaseen villamattoon ei kuitenkaan koennut tässä taloudessa järkeväksi satsata. Kaikenlaiset löyhät lenkit tai turhan pitkät hapsut sai heti kättelyssä unohtaa, mutta toisaalta kovin sileä yksivärinen matto tuntui taas melko armottomalta mahdollisen tahrojen suhteen. Lisäksi koin, että moni kaunis matto tuntui tänne liiankin hienolta valinnalta: tänne vanhaan taloon, jossa patina on osa kaikkia tiloja, sopii minusta parhaiten aika rento ja huoleton tyyli. Yhtälö ei ollut ihan helppo ja sainkin yliviivata monta suosikkiani näihin kriteereihin vedoten. Mutta sitten kävi niin kuin usein on tapana: juuri sopiva matto tuli ihan yllättäen vastaan Torissa ja valinta oli sillä selvä.

Uusi mattoni on aito marokkolainen paimentolaismatto, joka on tehty käsinsolmitusta villasta. Vaikka bongasin maton Torin kautta, on kyseessä täysin uusi matto, näitä myy ja tuo maahan helsinkiläinen vintagemattokauppias Matto Matti. Marokkolaismatoille tyypillistä salmiakkikuviointia tässä ei ole, vaan matto on täysin yksivärinen. Tämä onkin omaan makuuni juuri passeli kombo: matossa yhdistyvät marokkolaismaton luonnollisuus ja rento tekstuuri, mutta toivomani rauhallinen ja neutraali ulkonäkö.

Vaalea villamatto koirataloudessa

Moni varmasti miettii, onko koiratalouteen järkevää hankkia vaaleaa mattoa. Tokihan vaaleassa matossa tahrat näkyvät selvästi paremmin tummempiin sävyihin verrattuna, mutta puhtaanapidon kannalta suurin merkitys on maton materiaalissa ja laadussa. Erilaiset materiaalit käyttäytyvät eri lailla, esimerkiksi puuvilla tai pellava ovat selvästi herkempiä, kun taas villa on luonnostaan rasvainen ja hylkivä kuitu. Tekokuitumattoa en puolestaan tässä miljöössä nähnyt lainkaan vaihtoehdoksi, joten ne jätin heti alussa pois laskuista, kuten myös vaikkapa paperinarusta valmistetut sileät ja tiiviit matot – toiveenahan oli nimenomaan saada muhkeutta sisalin rinnalle. Tämän maton tiiviisti kudotun struktuurin, elävän pinnan ja villan luontaisen hylkivyyden ansiosta en usko, että maton hoidossa tai puhtaanapidossa tulee suurempia pulmia. Toki tämä tulee vasta kunnolla testattua vasta pidemmän ajan myötä, mutta tähänastisen käytön perusteella matto vaikuttaa ihan toimivalta valinnalta myös tässä koirataloudessa.

Värin sijaan omalla kohdalla huomionarvoisempi seikka oli maton struktuuri, se piti valita sellaiseksi, joka ei innostaisi vielä vähän pentumaista koiraa tarkempaan tutkiskeluun. Maton toisessa päässä on perinteiseen tapaan hapsut, ja tämä oli valinnassa se suurin riski: toistaiseksi ne eivät ole kuitenkaan kiinnostaneet lainkaan kuvassa pilkistävää pikku photobomberia. Matto on muutenkin kudottu rentoon tapaan ja langanpätkiä jätetty näkyviin, joten ehkäpä mahdolliset nakerrukset eivät tässä niin kovasti pistäisikään silmään. Toistaiseksi maton ja koiran yhteiselo on kuitenkin sujunut mutkitta, ja Kerttu on nauttinut siivosti uudesta pehmeästä loikoilualustasta. Eli kaikki hyvin ainakin tähän asti.

Kellertävyys ja nukkaavuus

Koska villa on aina luonnostaan hieman kellertävää, ei puhtaan valkoisia villamattoja juurikaan ole – elleivät ne sitten ole keinotekoisesti valkaistuja. Tämäkin matto kellertää hieman luonnossa, mutta liukuu minusta kuitenkin oikein kauniisti muihin sävyihin. Täällä väripaletti kun on yleisestikin lämmin, kellertävä ja ruskehtava. Luonnollinen sävy lisää myös maton helppohoitoisuutta: olisihan tämän suhteen tilanne vielä ihan eri, jos matto olisi ihan vitivalkoinen. Valkoisten sävyjen yhdistely on hieman makukysymyskin, mutta itse pidän kauniisti yhteen liukuvista eri valkoisen sävyistä. Usein ne luovat tilaan pehmeämmän ja elävämmän tunnelman kuin valkoiset, jotka ovat kaikki samaa puhdasta sävyä.

Villamattojen tyypilliseen tapaan myös tämä matto nukkaa nyt aluksi jonkin verran. Olen kuitenkin ottanut tavaksi imuroida maton tavallista useammin, ja nyt jo huomaan selkeän eron irtoavan nukan määrässä. Vähitellen nukkaamisen pitäisi asettua ja loppua kokonaan, joten runsaasti nukkaavaa mattoa ei kannata ensi alkuun pelästyä: kyseessä on ominaisuus, joka tähän materiaaliin kuuluu. Olen myös huomannut, että tekokuituiset urheilusukat keräävät nukkaa itseensä huomattavasti puuvilla- ja bambusukkia enemmän – silmämääräisesti erottuva nukan määrä riippuu siis myös muista maton kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista.

Uuden muhkeamman maton myötä koko olohuone muuttui selvästi kodikkaammaksi. Täällä vanhojen talojen tapaan lattiat tuntuvat talvisin hieman kylmiltä, joten paksu matto tuo mukavuutta siinäkin mielessä. Vaalea sävy myös raikasti olkkaria kivasti, ja nostaa muut värit nyt paremmin esille. Olen siis oikein tyytyväinen tähän hankintaan – onneksi tuli Torissa vastaan!

Matto on kyllä yksi kätevimpiä tapoja muuttaa huoneen tunnelmaa. Taas keväällä saatan kaivata sisalin tuomaa raikasta tunnelmaa, mutta talvikausi on ihana mennä tällä muhkeammalla tunnelmalla. Kun satsaa laadukkaisiin ja kestäviin mattoihin, palvelevat ne parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Uskon, että tämäkin tulee olemaan varsin pitkäikäinen hankinta – mihinpä iätön paimentolaismatto vanhenisi.

Tunnelmallista sunnuntain jatkoa!

Kommentit (3)
  1. Kaunis matto. Itse en enää hanki juuri muita kuin villamattoja. Ne ovat hankittaessa yleensä vähän kalliimpia, mutta pysyvät vuodesta toiseen kauniin ja siistin näköisinä, joten tulevat lopulta edullisemmaksi.

  2. Hei, onpa tosiaan kaunis matto ja Kerttuhan on jo iso neiti jättämään maton hipsut rauhaan, ellei nyt joku mielen häiriö iske yksin ollessa. Koti näyttää kokonaisuudessaankin aivan upealta. Mukavaa syksyä🍁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *