LOPPUVUODEN JUHLIIN

Loppuvuosi on tunnetusti kaikenlaisten kekkereiden aikaa. Pikkujoulut, itsenäisyyspäivä, joulunpyhät ja uusivuosi tuovat säpinää kalenteriin ja mukavaa menoa pimeän vuodenajan keskelle. Pääsin virittäytymään loppuvuoden juhlahumuun ja testailemaan yhteistyön merkeissä Lindauerin kuohuvia ja näihin sovitettuja sormisyötäviä. Seuraavana olisikin vinkkejä juhlien tarjottaviin ja kurkistus meidän kekkereihin, jotka sitten – yllätys yllätys – kutistuivatkin lopulta vähän alun suunnitelmia pienemmiksi.

 

Tänä vuonna loppuvuoteen on pakkautunut niin paljon kaikkea tekemistä, että pikkujoulukekkerit ja muut menot ovat jääneet tyystin väliin. Tupaantuliaisetkin on vielä pitämättä, niiden aika on vasta myöhempänä sitten, kun talo ensin valmistuu kokonaisuudessaan. Ajattelimme kuitenkin, että olisi mukava kutsua muutamia kavereita pikkujouluhengessä istumaan iltaa, syömään hyvin ja maistelemaan viinejä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Joulukuun viikonloput tupsahtivat täyteen tekemistä, ja nyt perjantaina reissusta palatessani ei kekkereiden järjestäminen ollut todellakaan ensimmäisenä mielessä. Niinpä päädyimme viettämään rentoa viikonloppuiltaa ihan vaan kaksistaan, syömään hyvin ja maistelemaan kuohuviiniä. Eipä ollenkaan hullumpi ratkaisu tämäkään.

Itse olen aina tykännyt kuohuviinistä, mutta vasta hiljattain älynnyt sen monipuolisuuden. Kuohuvahan käy perinteisen kilistelyn lisäksi myös vallan mainiosti tarjottavaksi läpi aterian. Juhlia ajatellen kuohari on itse asiassa älyttömän helppo; se on samanaikaisesti juhlava ja mutkaton sekä yleensä useimpien mieleen.

Samppanjamaisuuteen liittyy myös taannoinen sapelointi-case, jossa pääsin testaamaan sapelin heiluttamista ihan käytännössä. Tapaus taltiotiin videolle, oman osuuteni voi käydä kurkkaamassa instatilini puolelta. Sapelointi sujui tällaiselta keltanokalta yllättävänkin hyvin ja pullo katkesi heti ensi yrittämällä, vaikka monia muuttujia oli olemassa. Tärkeä merkitys on sisällön laadulla ja lämpötilalla, pullon suunnalla ja tietysti sapelointitekniikalla. Tähän ei siis kannata ryhtyä tietämättömänä omin päin, kuulimmepa myös tarinoita tarjoilijoista, jotka olivat katkaisseet jänteitäkin epäonnistuineissa sapelointiyrityksissään. Sanoisinko, että tämän tarinan jälkeen oman vuoron tullessa housunpuntissa oli havaittavissa pientä tutinaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pullonkaula lensi komeasti pitkälle.

 

Viineihin sopivat reseptit suunnitteli Jotain maukasta -blogin Mari. Tämä konsepti osoittautui erityisen toimivaksi; tykkäsin itse tosi paljon, kun joku oli miettinyt yhteensopivat tarjottavat valmiiksi eikä itse tarvinnut pähkäillä tämän asian kanssa. Tarjottavien listalle päätyi blinejä, salaattia ja kurpitsa-arancineja, joiden reseptit löytyvät Marin blogista täältä. Helppoa ja maistuvaa, helposti juhliin taipuvaa. Kaikki ovat tarjoiltavissa sormisyötävinä pieninä kauniina annoksina, mutta me vähän sovelsimme ja söimme nämä reilusti lautasilta. Meidän kahden hengen illanvietossa tämä oli se käytännöllisempi ratkaisu, heh. Hienosti reseptit taipuivat tähänkin, eli kiitos monipuolisuudesta niiden laatijalle.

Asettelin tarjottavat omiin pieniin kuppeihinsa, joista lempitäytteitä oli helppo napsia. Astioina toimivat vanhat, kirppikseltä peräisin olevat kiinalaishenkiset riisiposliinikupit, joiden kuviot pääsivät ikkunasta tulevan valon myötä hienosti oikeuksiinsa. Kauniita astioita ei todellakaan ole liikaa, on mukava kun kaapista löytyy vähän erihenkisiä kippoja erilaisiin kattauksiin. Kaappitila tosin aiheuttaa tähän omat rajoituksensa, meilläkin se on uhkaavasti vähenemään päin. Hassua, miten sitä ennen muuttoa kuvittelikaan, että kaapit jäävät näin isossa keittiössä ihanasti puolityhjäksi. Väärin meni tuokin ajatus, jostain sitä tavaraa vain aina kertyy.

Salaattipuolella Mari oli yhdistellyt rucolaa ja minttua serranonkinkkuun, meloniin, pensasmustikoihin ja granaattiomenan siemeniin. Jälkimmäiset toivat kivaa uudenlaista vivahdetta ruokaan; granaattiomena on tuttu juttu, mutta en ole ajatellutkaan, että mustikat toimisivat näin kivasti salaatissa. Alkuperäisen reseptin mukaan serranonkinkuista tulisi muotoilla salaatille kupit, joiden myötä annos on helppo tarjoilla noutopöydästä. Mutta toimi tuo kinkku noinkin, ja salaatti toi kivaa vastapainoa blineille ja kuohuvalle. Itse asiassa koko menu toimi sen verran kivasti, että taidan kopioida sen ihan suorilta käsin uudenvuodenaatolle. Jospa silloin saataisiin vähän enemmän porukkaakin paikalle.

Vaikka illasta ei nyt tullutkaan suurta juhlaa, oli se silti aika kiva hengähdystauko kiireisen joulunalusajan keskelle. Ja enpä minä muutenkaan ole mikään bilehile, melkeinpä mukavampaa onkin istua vain alas, syödä hyvää ruokaa ja maistella viinejä – siinä on kaikki tarvittava rentouttavaan viikonloppuiltaan. Tämän menun pohjalta on myös hyvä lähteä suunnittelemaan vuodenvaihteen tarjoiluja, lähinnä nyt joulua ja uuttavuotta. Taidetaanpa nauttia kuplivista tunnelmista silloinkin!