Kukkaihastus: unikko
Yksi lähestyvän kevään varmoista merkeistä on freesien kukkien saapuminen markkinoille. Kliseisimpiä – ja ihanimpia – esimerkkejä tästä ovat tietysti tulppaanit, jotka valloittavat kodit kuin kodit aina tähän aikaan vuodesta. Omalta kohdaltani tulppaanikausi on vielä täysin korkkaamatta, olen ehtinyt viime aikoina harvinaisen huonosti kukkalaarien ääreen. Sitä paitsi olen kehittänyt vielä tulppaaniakin vahvemman ihastuksen erääseen toiseen leikkokukkaan: nimittäin unikoihin.
Unikoita pääsee ihastelemaan usein kansainvälisissä (ja etenkin ruotsalaisissa) sisustuskuvissa, mutta täällä kotimaassa kukkaan törmää aika harvakseltaan. Se on kyllä sääli! Kyselin joskus luottokukkakaupastani josko he voisivat ottaa unikoita valikoimiinsa, mutta niiden kesto on kuulemma niin huono, että se ei ole kovin kannattavaa. Olen joskus aikonut kasvattaakin näitä pihalla, mutta kukinta on harmittavan lyhyt tässäkin tapauksessa. Toki tällöin pääsisi sentään hetkeksi nauttimaan näistä lemppareistani ja napsimaan muutaman kukan myös sisälle maljakkoon.
Itse pidän kovasti unikoiden rennon kiemurtelevasta paksusta varresta ja pallomaisesta kukinnosta, joka on miltei kauneimmillaan ollessaan vielä aavistuksen nupussa. Näyttävä leikkokukka ei paljoa vaadi kaverikseen, vaan se näyttää minusta parhaimmalta yksinkertaisessa vaasissa muutaman kappaleen kimppuna, aivan kuten ylläolevissa kuvissa. Ehkä teen toiveikkaana vielä pienen kierroksen parissa putiikissa; jos näitä ei edelleenkään tunnu löytyvän, keksin varmasti jotain muuta kaunista tilalle…
Oletteko te onnistuneet löytämään unikoita kukkakaupoista?
I have a huge flower crush on poppies. They are so fresh, simple yet delicate and full of spring energy. Unfortunately there aren´t any flower shop that sells poppies in my hometown, they fade quite fast and therefore shops don´t want to keep them on stock. So I just have to keep on admiring them on photos like these above.
photos: 1. Fantastic Frank, 2. Historiska Hem, 3-4. Fantastic Frank, 5. Johanna Bradford
Unikoita ei ole kovin usein helsinkiläisissäkään kukkakaupoissa, varmaankin samasta syystä.
Olen kylvänyt niitä omaan puutarhaani keväisin runsaasti, ja kun tekee keväällä uusintakylvöjä vaikka kolmen viikon välein, niin kukinta-aikakin pitenee. Otan kukista syksyllä siemenet talteen, niitä on yhdessä unikon kodassa varmaankin satoja, ja ripottelen ne keväällä maahan. Välillä kyllä meinaa harmittaa, jos parhaan kukinnan aikaan osuu kovat vesisateet, jotka vievät unikkojen herkät terälehdet mennessään.
Joo, tämä kukka on kyllä osoittautunut jokseenkin harvinaiseksi herkuksi. Nyt onnistuin löytämään muutaman unikon täältä Turusta, oi onnen päivää! 🙂
Ihanalta kuulostaa nuo unikkokylvöt, näyttävät kyllä varmasti ihan huikean kauniilta runsaina penkissään.
Näistä tulee oma lapsuudenkotini mieleen. Siellä oli perennapenkissä unikkoja. Kovin lyhyt on niiden kukinta, mutta kun terälehdet ovat varisseet, niin kukkakimpussa pelkkä siemenkota näyttää hauskalta.
Totta, ne törröttävät siemenkodatkin ovat kyllä nättejä, joskus pitänyt itsekin sellaisia maljakossa. Unikko on kyllä ihana kukka, niin nostalginen ja silti tosi simppeli ja moderni.