KODIN TAIDEPROJEKTI JA MUUTAMA SANA TAITEEN HANKKIMISESTA

yhteistyössä Galerie Anhava

Olemme asustaneet kotiamme nyt syyskuun alusta alkaen, eli reilun puolen vuoden verran. Sisustus alkaa hiljalleen muotoutua, vaikka tismalleen valmis se ei vielä olekaan – ja mahtaako koskaan tällaiseksi tullakaan. Uuden kodin seinät ovat vielä toistaiseksi aika tyhjät, ja tähän liittyykin yksi tämän kevään kotiprojekteistani. Suunnitelmissani on ollut lisätä kotiin enemmän taidetta, joka toisi vähän uutta ulottuvuutta muuhun sisustukseen. Julisteprinteillekin on toki oma paikkansa, mutta kyllähän aito taide on kuitenkin aivan eri asia – tätä haluan korostaa kotonani jatkossa nykyistä enemmän.

Projektini sai myötätuulta, kun minulle avautui blogini myötä mahdollisuus päästä tutustumaan taiteen hankkimiseen ja galleriatoimintaan helsinkiläisessä Galerie Anhavassa. Niinpä piipahdin eräänä Helsinki-päivänä tutustumiskäynnille galleriaan, jossa juttelimme taiteesta pitkät tovit. Visiitin myötä innostuin taiteella sisustamisesta entistä enemmän ja sain sopivan kimmokkeen kirjoitella asiasta tänne bloginkin puolelle. Tässä seuraavana siis muutamia huomiota taiteen hankkimisesta ja kurkistus myös erääseen meille lainaan päätyneeseen teokseen.

Itse pidän taidetta tärkeänä osana sisustuskokonaisuutta; taiteella saa usein luotua sisustukseen persoonallisuutta ja omaleimaisuutta, jota massaprinteillä harvoin saa aikaiseksi. Usein taiteeseen liittyy myös jonkinlaisia muistoja ja tarinoita; tauluthan yleensä kulkevat matkassa mukana pitkän aikaa. Jos ajatellaan taiteen pitkää elinkaarta ja merkitystä sisustuksessa, on minusta se ehdottomasti perusteltu hankinta siinä missä muutkin laadukkaat ja kestävät sisustuksen peruspilarit. Jotenkin on jopa vähän nurinkurista, että sisustukseen ollaan valmiita panostamaan isojakin summia, mutta seinät unohdetaan täysin – kuitenkin ne ovat osa kotia siinä missä kaikki muukin.

Mutta mistä sitten aloittaa? Jos ala on vieras, saattaa liikkeelle lähtö tuntua ensi alkuun hankalalta; sitä se ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollenkaan ole. Ensimmäinen ja tärkein sääntö anhavalaisten mukaan on olla aktiivinen: kun kiertää katsomassa hyvinkin erilaisia näyttelyitä ja tutustuu erilaisiin teoksiin, alkaa melko nopeasti huomata mistä pitää ja mistä ei. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta aina kannattaa kysyä – tämä saattaa avata teoksesta jonkin täysin uudenlaisen kulman. Näin kävi myös minulle; monet galleriassa esillä olleet taulut avautuivat ihan eri tavalla, kun kuulin tarinasta niiden taustalla.

Anhavalta painotettiin, että gallerioiden ovet ovat aina avoimia kaikelle kansalle, sisälle astumista on siis turha ujostella. Myös museoita ja taidelainaamoja toimii useimmassa kaupungissa. Tarjonnasta ei siis ainakaan isommissa kaupungeissa ole juuri pulaa, ja internet helpottaa asioita entisestään. Valinnassa kannattaa unohtaa tietynlainen tiukkapipoisuus ja liiallinen yhteensovittaminen kodin muuhun sisustukseen: onnistuneen valinnan tuntee ennen kaikkea siitä, että se jollain tavalla sykähdyttää. Tällaisiin valintoihin myöskään harvemmin kyllästyy. Toisaalta maku saattaa myös ajan mittaan muuttua, ja sekin on täysin luonnollista. Samoista asioista ei tarvitse pitää koko elämänsä ajan – jos teos on joskus tuntunut mieleenpainuvan ihanalta, on se jo tehtävänsä tehnyt.

Päinvastaisesti kuin joskus stereotyyppisesti saatetaan luulla, ei taide ole ollenkaan vain varakkaampien etuoikeus. Itse asiassa taiteeseen pääsee kiinni hyvin pienelläkin rahalla. Anhavasta kerrottiin, että suuri osa tauluista myydään osamaksulla; tämä on mukava ja helppo tapa hankkia taidetta kotiin. Taidehankinnat voi aloittaa kivuttomasti myös lainaamotoiminnan kautta. Tämä toiminta tosin on gallerioissa harvinaisempaa, ja keskittynyt lähinnä erillisten taidelainaamojen puolelle.

Itse pääsin kuitenkin sovittelemaan kuvausta varten  yhtä Anhavasta lainattua teosta kotiini. Valintani osui Elina Merenmiehen teokseen, jonka eläväiset viivat jäivät mieleeni. Ja kyllähän graafinen, musteella käsintehdylle hiekansävyiselle paperille toteutettu teos innosti jo värienkin puolesta. Merenmies on pidetty pitkän linjan taiteilija, jonka ansiolistalle mahtuu Ars Fennica -ehdokkuuden lisäksi laajalti niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin näyttelyitä, Anhavan listoilla hän on ollut jo vuodesta 2001. Tykkään siitä, että teoksissa on tulkinnanvaraa; moni Merenmiehen teos leikkii esittävän ja ei-esittävän rajapinnalla. Tämäkin työ tuo orgaanisten viivojen myötä mieleen vähän puun juuret, vaikka lähtökohtana ihminen onkin.

Ripustin teoksen olohuoneeseen sohvan viereen, se sopi siihen kuin nakutettu. Tuo kohta olikin jo kaivannut jotakin tällaista ylleen. Itse olen ripustuksessa melko vapaamuotoisen tyylin ystävä, ja saatan sekoitella surutta hyvinkin erilaisia teoksia keskenään. Korkeus on kuitenkin yksi kulmakivi, joka kannattaa pitää mielessä; usein näkee tauluja ripustettavan liian ylös, jolloin kokonaisuus näyttää heti vähän ontuvalta. Myös ryhmittely on tärkeää, itse pidän eniten vähän epäsymmetrisistä, tiiviisti ryhmässä sijaitsevista tauluista. Usein jo yksittäinenkin taulu on kauneinta ripustaa epäsymmetrisesti: esimerkiksi lipaston päällä oleva taulu keskikohdan sijaan lähelle lipaston jompaa kumpaa reunaa, ja makuuhuoneessa mieluummin sängyn sivuun kuin keskelle sänkyä. Tällaisissa lyhyemmissä seinänpätkissä puolestaan symmetrisyyskin toimii. Näinpä ripustin taulun keskelle nurkan ja ikkunan välistä seinää, mutta kuitenkin melko alas.

Tämä teos ei tullut meille pysyvästi  – mikä on kyllä pieni vahinko – mutta hyvä alkusysäys taiteen maailmaan tämä oli. Luulen, että jatkossakin tuossa paikassa tulee kuitenkin olemaan jonkinlainen taulu; ehkä grafiikkaa tai ehkä jokin maalaus, miksei pieni kollaasikin. Tämän perusteella on kuitenkin hyvä lähteä metsästämään muita hankintoja. Kiitos Anhavalle mukavasta vierailusta ja innoituksesta – taidetta on ehdottomasti saatava omaan kotiin lisää. Näihin asioihin palataan varmasti vielä uudemmankin kerran täällä blogin puolella.

I am very interested in art at the moment and would like to add more of it to my home. On the other day I visited Galerie Anhava, an art gallery in Helsinki, and that visit gave me a great deal of inspiration and enthusiasm. I borrowed one art piece from the gallery and placed it to our living room – it looks very nice there, don´t you think? Print posters do have their own time and place, but they cannot be compared to art in any way – real art is a long-lasting part of the decoration which makes the home much more personal.