Joulutunnelmaa kotona

Hei ja hyvää kolmatta adventtisunnuntaita! Niin se aika rientää ja joulu lähenee päivä päivältä. Tänä vuonna olen taas pitkästä aikaa innostunut fiilistelemään joulua vähän enemmän – ehkä se on tämä vanha talokin, joka innostaa kaikenlaiseen joulukoristeluun ja tunnelmointiin. Niinpä ajattelin muutaman kuvan myötä näyttää, mitä kaikkea täällä onkaan puuhailtu, ja miltä joulu tänä vuonna tässä uudessa kodissa alkaa näyttää.

Olen tänä vuonna innostunut väsäämään kransseja. Valmiita pohjia (näitä kirpparilta löytämiäni olkisia) käytettäessä kranssit syntyvät nopeasti ja lopputuloksesta on helppo saada symmetrinen. Yhden ison kranssin tein ulko-oveen, tämä pienempi puolestaan saa jäädä sulostuttamaan sisätiloja. Alun perin ajattelin ripustaa sen parioviin, mutta ihan hauskalta se näyttää tuossa reelinkitangossakin roikkumassa. Taitaa jäädä siihen.

Hankin taannoin black fridaysta muutaman himoitsemani Iittalan Raami-sarjan astian: punaviinilaseja ja tämän tarjoilukulhon. Kulho on tosi monikäyttöinen ja sopii niin salaateille, uuniruokien tai vaikka pastan tarjoiluun tai sitten hedelmäkulhoksi, jossa se tällä hetkellä palvelee. Tykkään muutenkin kovasti Raamin rennosta ja hivenen 90-luvun henkisestä muotoilusta, ja mielelläni näkisin tätä lisääkin astiakaapissani. Punaiset jouluomenat ja appelsiinit kuuluvat tähän sesonkiin ja tuovat nekin jouluista tunnelmaa keittiöön – tällaisetkin asiat voivat olla osa kodin joulukoristeita.

Joulufiilistely on ehkä pikkuisen jopa lähtenyt lapasesta: innostuinpa jopa kokeilemaan appelsiininviipaileiden kuivatusta ensimmäistä kertaa. Ne ovat kivan perinteinen ja ekologinen koriste, joka sopii erityisen hyvin minusta juuri vanhaan taloon. Bonuksena kotiin saa ihanan appelsiinin tuoksun, joka viipyilee tiloissa pitkään. Tein appelsiininsiivuista koristeita meidän naapuruston joulukalenteriin ja muutamat jätin kotiinkin koristeeksi. Tuollainen nauha jäi keittiöön muuria vasten roikkumaan – ihan symppis minusta.

Taannoin käväisin työreissulla Helsingissä ja bongasin Artekista nämä ihanat mehiläisvahakynttilät. Vasta jälkikäteen huomasin, että samoja olisi saanut Turustakin, ja hauskasti bongasin vielä Instasta, että Anne ja Suvikin olivat sattuneet ihan samoille kynttiläapajille – great minds think alike. Tämä on kuitenkin mitä suloisin pieni yksityiskohta kotona tai toisaalta myös kiva lahjaidea – minä ainakaan en voi vastustaa kauniita kynttilöitä. Näissä kivaa on myös se, että tulevat käyttöön eivätkä jää kaapin pohjaan lojumaan, sikäli mikäli tällaista raaskii polttaa siis.

Olkkarin ikkunalaudalle olen asetellut kynttilöiden lisäksi tuuhean havunipun. Kuusta en ole vielä hankkinut, olen sen suhteen vähän perinteinen ja haluan sen vasta ihan ennen aattoa. Tosin tänä vuonna ajattelin luistaa periaatteestani pikkuisen ja hankkia pienen puun ehkä jo ensi viikonlopuksi. Suurta kuusta en tänä vuonna haluakaan, sellainen pikkuinen saa riittää. Kuusi on kuitenkin elementtinä niin ihana, että nyt muutaman vuoden tauon jälkeen sellainen saa ehdottomasti taas tulla. Muuten olkkarin sisustuksessa innostaa lähinnä rentous: tuo iso vaalea viltti on oikeastaan koirasuoja valkoisille sohvan päällisille, ja tyynyt ovat rento sekoitus kaikenlaista. Ja jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa bongata pienen karvakuonon tyynyjen välissä, jota en hennonnut siirtää pois valokuvaa varten. Tästäkin syystä olkkarissa vallitsee aina aika rento look, tyynyt ovat aina enemmän tai vähemmän rutussa ja viltit vähän sinne päin aseteltu. Ja se ei haittaa ollenkaan – se on vain elämää.

Kuivatut appelsiininviipaleet ovat myös kivoja kuusenkoristeita – kaikki tällainen perinteinen ja luonnollinen viehättää nyt erityisen paljon.

On kyllä ollut ihana fiilistellä joulua ja rakentaa tunnelmaa kerros kerrokselta. Parastahan joulussa onkin juuri tämä odotus, itse joulunpyhien fani en oikein koskaan ole ollut. Mutta vielä on onneksi monta tunnelmallista joulunaluspäivää edessä.

Ihanaa joulunaikaa!