AITOVIIKUNA

Kuningasbegoniani alkoi näyttää sellaisia merkkejä, että oli aika hankkia sen tilalle jotakin muuta. Viikuna on yksi lempikasvejani, ja koska viime vuotinen viikunapuuni ei koskaan herännyt tähän kevääseen, sain tästä hyvän syyn hankkia uuden. Tällä kertaa löysin tällaisen pienen aitoviikunan, joka on kauniin hentoinen ja siro. Kuulemma kasvaa kesän aikana melkoisesti, mutta on jo tällaisena pienenäkin tosi kaunis – ja mukavaa vaihtelua reheville kasveille, joita meille on viime aikoina kasaantunut.

Olen ollut tosi tyytyväinen tuohon ruokasalin senkkiin. Se keventää vanhoja vintagekalusteita juuri sopivasti ja tuo kauniin taustan huoneelle – puhumattakaan siitä, että se syö sisäänsä kiitettävän määrän tavaraa. Senkin päälle on kiva kasata erilaisia asetelmia, ja tämä aitoviikunakin näyttää siinä tosi kivalta. Vielä pitäisi istuttaa kasvi ihan ruukkuun asti, mutta se näyttää ihan hauskalta tuossa ruskeassa pussissakin. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Ruokasalin villamatolla poseeraa Lettunen, joka tuli Tyttösen kanssa meille vappuvieraaksi isäntäväen Pariisin-matkan ajaksi. Viime päivät ovatkin menneet lähinnä koirulaisia rapsutellessa, eihän tuota nappisilmien tuijotusta voi vastustaa. Jos ihmettelette taustalla näkyvää pönttöä, niin kerrottakoon että se on osa meidän kiuasta. Sille ei nyt löytynyt sopivampaa säilytyspaikkaa kuin ruokasali, heh. Sauna on edistynyt jo siihen malliin, että kiukaan saa kantaa paikoilleen jo varmaan ensi viikon alussa, lauteet rakennetaan sitten tämän ympärille. Mutta tästä paremmin huomisen remonttikuulumisissa – pysykäähän linjoilla, sillä tila on edennyt viikon aikana tosi mukavasti.

Kasvit tuovat sisälle keväistä tunnelmaa, mutta ulkosalla ilma on juuri nyt ihan kaikkea muuta: maisema on muuttunut yhtäkkiä ihan lumiseksi. Täytyy varmaan kaivaa untuvatakki vintiltä takaisin käyttöön. Perinteinen vappusää – eihän tässä sinänsä ole mitään yllättävää.

Hauskaa vappuviikonloppua!

My new little fig tree in the dining room.