Askeleita kohti talvea
En tiedä onko syy tässä vuodenajassa vai missä, mutta huomaan kaipaavani juuri nyt erityisen paljon selkeyttä ja tyhjää tilaa. Perinteisesti syksyyn yhdistetään muhkeat tekstiilit, kynttilävuoret, syvät sävyt ja tietynlainen yleinen pesämäisyys, mutta juuri nyt tekee mieli lähinnä raivata tasot tyhjiksi ja somistaa kotia niukalla väripaletilla.
Edellisen postaukseni innoittamana aloin tarkastelemaan myös omaa kotia ja siellä vallitsevaa tunnelmaa. En ole juurikaan tietoisesti sisustanut kotia syksyisemmäksi, mutta minulla on usein tietyt askelmerkit, jonka mukaan etenen usein ihan tiedostamattakin: sesongin vaihtuessa pesen ja siivoan, karsin tavaraa pois ja kaivan kaapista esille uusia juttuja. Ihan vielä ei ole aika talvisten somistusten, mutta yksinkertaiseen pohjaan on näitäkin aikanaan helppo lisätä. Tässä muutamia askeleita, joiden kautta itse olen valmistautunut tulevaan syys- ja talvikauteen:
1. Sohvan päällisten pesu
Pyrin pesemään sohvan päälliset melko säännöllisesti, jotta valkoinen sohva pysyy siistinä eikä pääse pinttymään. Valkoisessa puuvillakankaassa on se etu, että se kestää tiheääkin pesuväliä, sillä haalistumista ei tarvitse pelätä. Omassa käytössä sohvani ei pääse kovin pahasti likastumaan, mutta kyllä kankaassa havaitsee sellaista yleistä nuhjuuntumista, jos pesuväli venähtää liian pitkäksi. Yleensä pesen sohvan vähintään aina uuden sesongin alkaessa, sillä putipuhdas sohva tuntuu raikkaalta startilta uuteen alkavaan vuodenaikaan. Jollain lailla puhtaat päälliset raikastavat koko huoneen ja luovat pohjan tulevalle kaudelle – sillä puhtaudesta kaikki alkaa.
Vinkki: pujota päälliset kosteina paikoilleen, niin ne venyvät helpommin paikkaansa. Myöskään silitystä ei tarvita, kosteat päälliset oikenevat paikassaan itsestään.
2. Taulujen paikkojen vaihtelu ja karsiminen
Taulut jämähtävät helposti niille sijoilleen, mihin ne joskus aikanaan on nakuteltu. Taulujen paikkojen vaihtaminen on kuitenkin tosi helppo ja nopea tapa muunnella huoneen tunnelmaa. Itse nappasin vaihteeksi taulut tv:n ympäriltä kokonaan pois, ja nyt nautin hetkisen tuosta kokonaan tyhjästä nurkasta. Ehkä hetken päästä taulut on taas kiva ripustaa paikoilleen, mutta vaihtelu virkistää – ja juuri nyt tyhjä tila inspiroi erityisen paljon.
Vinkki: olen tämän asunnon haperoiden seinälaastien myötä hylännyt perinteiset taulukoukut, ja käyttänyt niiden sijaan 3M:n taulutarroja. Ja ne tosiaankin toimivat! Parasta on se, että tarroista ei jää mitään jälkeä seinään ja ne pitävät todistetusti myös vähän pehmeäpintaisemmassakin kiviseinässä. Suosittelen etenkin kaikille vaihtelunhaluisille, jotka tykkäävät vaihdella taulujen paikkoja usein.
3. Syksyiset istutukset
Olenkin jo moneen otteeseen todennut, kuinka helposti kasveilla voi muuttaa tunnelmaa. Pyrin välttämään uusien kasvien ostoja (niitä on jo nyt aivan riittävästi, enkä kuitenkaan raaski koskaan heittää mitään pois), mutta vaihtelen kasvien paikkoja usein. Nyt olen siivonnut kesäisemmät ja rennon rönsyilevät kasvit vähän huomaamattomampiin paikkoihin, ja asetellut näiden sijaan paraatipaikoille kaktuksia ja muita veistoksellisia viherkasveja. Taannoin hain myös vähän syyskukkia parvekkeelle, niitäkin on kiva ihailla olkkarin ikkunan läpi. Yksinkertaisuus ja selkeät muodot innostavat nyt tässäkin asiassa.
Vinkki: Kuvan Artekin Riihitie-ruukku* on ihan loistava vaihtuvien istutuksien suojaruukuksi. Ruukku on niin leveä, että erillisen kasvin ruukkuineen mahtuu hyvin nostamaan sen sisään – tällöin kasvi on helposti vaihdettavissa aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Myös maljakkokäyttöön tämä taipuu kivasti, tässä esimerkkiä tällaisesta käytöstä.
4. Sohvapöytäasetelmat
Yksityiskohdat tekevät tunnelman. Pidän siitä, että kotona on kauniita yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy ja joista voi nauttia oleskelun lomassa. Juuri nyt olen ihastunut tummasävyisiin leikkoihin, ne ovat kauniin yksinkertaisia ja sopivat hyvin syksyyn. Seuraavaksi taidan mennä etsiskelemään maksaruohoa – tämä tuikitavallinen pihakasvi sopii ihanasti syksyisiin asetelmiin. Kynttilät ovat toki myös lähestyvän talven merkki, itse polttelen kuitenkin niitä ainakin vielä toistaiseksi melko maltillisesti yksi tai kaksi kerrallaan.
Vinkki: erilaiset jämälaatat ja laattamallit toimivat loistavasti asetelmien pohjana. Tässäkin sohvapöytäasetelmassa olen käyttänyt eräästä sisustussuunnitelmasta ylijäänyttä mallilaattaa – hyvä tapa hyödyntää nurkissa pyörivät mallit. Myös kattauksiin saa erilaisilla laatoilla ja alustoilla vähän uudenlaista ilmettä.
5. Sohvatyynyt ja muut tekstiilit
Loppuun vielä se kliseinen klassikko: sohvatyynyjen ja muiden tekstiilien vaihto. Innostuin hiljattain vaihtamaan olkkariin kokonaan uuden matonkin ja kaivoin varastojen uumenista harmaan villamattoni. Se muutti tosi kivasti olkkarin tunnelmaa, vaikka onkin pituussuunnassa tilaan aavistuksen liian suuri. Olen tällä hetkellä erityisen innostunut lämpimien ja kylmien sävyjen yhdistelmistä: helmenharmaata ja suklaanruskeaa, tummansinistä ja hiekkaa, siispä tekstiileiksi päätyi näitä sävyjä yhdistelevä sekalainen setti. Minusta kokonaisuudesta tulee paljon mielenkiintoisempi, kun kylmiä ja lämpimiä sävyjä sekoitellaan rennosti keskenään.
VInkki: Iso matto rauhoittaa tilaa ja luo illuusion kokoaan suuremmasta ja yhtenäisestä tilasta. Osan matosta voi tunkea sohvan jalkojen alle, näin saa pelivaraa toiseen suuntaan. Minusta on kauneinta, että matto ulottuu vähän leveämmälle kuin sohva, näin matto kokoaa sohvaryhmän kalusteet kauniisti yhteen.
—
Oletteko te jo valmistautuneet talven tuloon?
*tuote saatu
Juuri pohdiskelin tarrakiinnitystä tauluille, kun taulukoukut ovat niin rumia. Hyvä kuulla, että tarrat tosiaan kestävät taulujen painon ja toimivat lupausten mukaisesti. Mistä ostit omat taulutarrasi ja minkä merkkisiä ne ovat?
Ostin nämä Clas Ohlsonilta, ovat muistaakseni 3M:n valmistamia. Ja joo, omassa käytössä nämä on tosiaan toimineet. Ehkä mitään kovin painavaa/arvokasta taulua en näillä ripustaisi, mutta kevyet grafiikanlehdet ja printit ovat ainakin täällä pysyneet seinässä.
Itse testasin noita taulutarroja innoissani edellisen asunnon juuri maalatuilla seinillä, kunnes yksi tauluni tipahti seinältä. Siinä vaurioitui sekä seinä että kehys ja se harmitti. Vaikka taulu oli kiinnitetty ohjeiden mukaisesti, tapahtui kiinnityksessä muutamassa kuukaudessa sen verran väsymistä, että seinä antoi periksi. Harmi kyllä näinkin voi käydä.
Voi harmi, tylsä juttu! Ehkä en itsekään uskaltaisi kiinnittää mitään painavaa tai arvokasta taulua näillä tarroilla, mutta kevyemmät ovat pysyneet täällä ainakin vielä ihan tukevan oloisesti.