Syreenien aika

Mikä aloitus tällä kesällä onkaan ollut! Tällaisesta toukokuusta muistan nauttineeni harvoin, jos koskaan. Lämpimien ilmojen myötä luontokin on herännyt kesään pikkuisen aiemmin: viime vuoden kuvia katsellessa tähän aikaan oli vasta omenankukkien vuoro, ja syreenien kukinta oli vasta alkutekijöissään. Tänä vuonna puolestaan näistä ihanuuksista on päässyt nauttimaan jo hyvän tovin verran, taitaapi kausi olla hiljalleen jo loppumaankin päin.

Syreeni on ollut aina yksi lempikasveistani ja näitä on myös kasvanut miltei jokaisen kotini pihoilla. Kai jotenkin siksikin se tuntuu erityisen kotoisalta ja nostalgiselta kukalta. Nykyisessä asunnossakin voi keittiön ikkunasta ihailla naapuripihan isoja syreenipensaita, ja iltaisin näiden tuoksu hiipii avoinna olevasta ikkunasta sisätiloihin. Kannoin muutaman oksan ihan sisällekin asti, jotta kukista pääsisi nauttimaan vielä vähän enemmän – syreenien aika kun on ihana, mutta harmittavan lyhyt.

Kovin kauaa eivät syreenit kestä maljakossakaan, vaan päivän parin päästä kukissa on jo havaittavissa selviä nuupahtamisen merkkejä. Viime vuonna elin myös syreenihuumaa ja kirjoittelin muutamia vinkkejä, joilla pidentää näiden kestoa maljakossa – täytyykin testata, josko nämä vinkit pidentäisivät myös näiden kukkien eloa. Syreenin kukista saa myös ihania koristeita vaikkapa kakkujen ja leivosten päälle, nämä pikkuiset kukat ovat myrkyttömiä ja täysin syötäviä. Ikävien yllätysten välttämiseksi ne vain kannattaa muistaa huuhdella hyvin ennen käyttöä – ja kerätä kukkaset mahdollisimman suojaisasta paikasta.

Oletteko te käyttäneet syreeniä leivonnassa?

Lilac season is here! They are one of my absolute favourites, I love the delicate look and lovely, nostalgic scent of them. I have had lilacs growing almost every homeyard I´ve had, and there are plenty of  them growing also next to my current apartment. I had to brought a couple of branches to the vase to enjoy them also inside the house. The lilac season is lovely, but harmfully short.